Viime viikolla futuristi Perttu Pölönen osallistui kehittämispäiväämme tuoden siihen ajatuksia tulevaisuuden työelämästä. Pölönen tiivisti ajatuksensa ihmisyyden vallankumoukseksi. Olemme kasvaneet ruumiillista työtä tekevistä ihmisistä tietotyöläiseksi, jotka ovat nyt siirtyneet ytimeen. Sydämeen. Pölönen kuvasi kiinnostavasti kolmiota, jossa lihas-pää-sydän muodostavat jatkumon yhteiskuntamme ja teollisuuden kehityksessä. Ihminen on luova ongelmanratkaisija. Siihen eivät koneet pysty. Ainakaan vielä. (Pölönen P, 2019.)
Miten sitten johtaa asiantuntijayhteisöä, jossa lihastyövoiman ohjaaminen ja ruokkinen ei tuota tuloksia. Tuloksia ei synny enää tiedon vallallakaan tai tietotyöläisen ohjaamisella. Miten johtaa aikakautta, jossa sydän on vallitseva elementti?
Perustan oman johtamiseni 3E-metodiin, jossa empatia, etiikka ja estetiikka muodostavat kolmion. Tämän kolmion sisällä on ihmisyyden ydin. Tarve tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Tiedän, että moni pitää tätä ajattelua kevyenä, haihattelevana ja osin mahdottomanakin. Mikään näistä kolmesta E:stä ei poista sitä, että voi toimia tuloksekkaasti, johtaa jämäkästi ja päämäärätietoisesti. Ilman näitä kolmea, en tiedä miten voisin koskettaa asiantuntijaa? Työn merkityksellisyys ja sen sanoittaminen ovat vieläkin tärkeämpiä kuin tulokset. Asiantuntijatyössä työn tekemisen merkityksen sanoittaminen on tärkeämpää. Autenttisessa johtamistyylissä ollaan yhteisen ilmiön äärellä, ihmettelemässä yhdessä. (Komulainen 2018.) Koronavuonna olemme saaneet elää todeksi kompleksista ilmiötä, jota ei voi ratkaista yhdellä avaimella. Tarvitaan kokonainen työkalupakki, jotta pystytään työskentelemään VUCA-maailman ilmiön kanssa. Kun johtaminen pohjautuu empatiaan, etiikkaan ja estetiikkaan mahdollistaa se ymmärtämisen, kohtaamisen, pyrkimyksen hahmottaa kokonaisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tekijöitä, jotka eivät synny lihaksessa, eivät päässä vaan sydämessä.
