Arvostava kohtaaminen
Arvostava kohtaaminen on vuorovaikutuksen taito, joka korostaa ihmisen kohtaamista kokonaisuutena, hänen arvoaan ja ainutlaatuisuuttaan kunnioittaen. Se on tärkeää sekä työyhteisössä että potilastyössä. Arvostavassa kohtaamisessa on kyse aidosta läsnäolosta ja toisen ihmisen kuuntelemisesta. Siinä annetaan toiselle tilaa kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan ilman pelkoa tuomitsemisesta. Työyhteisössä arvostava kohtaaminen rakentaa luottamusta ja vahvistaa ihmissuhteita. Arvostuksen kokeminen työssä parantaa motivaatiota, tukee suoriutumista sekä lisää sitoutumista ja työssä jaksamista. (Tölli, 2024, s. 83).
Potilastyössä arvostavan kohtaamisen avulla potilas kokee tulevansa kuulluksi ja hän sitoutuu paremmin omaan hoitoonsa. Hoitajilla on tärkeä rooli toivon ylläpitäjinä (Horgan ja muut, 2020). Potilaat suhtautuvat myönteisesti hoitajiin, jotka omalla asenteellaan viestivät potilaalle, että hänen on mahdollista toipua (Romeu-Labayen ja muut, 2021). Potilaan hyväksyminen ja arvostaminen omana itsenään vahvistaa hänen itsetuntoaan ja lisää hänen omaa vastuunottoaan toipumisessaan (Eriksen ja muut 2014). Tällä voi olla myönteinen vaikutus hoitoaikojen pituuteen. Vaikka arvostava kohtaaminen kuulostaa yksinkertaiselta, se ei aina ole helppoa. Kiire, omat ennakkoluulot ja tunteet voivat vaikeuttaa toisen ihmisen kohtaamista avoimin mielin. Keskeistä onkin oppia tunnistamaan nämä esteet ja työstää niitä tietoisesti. Reflektion avulla on mahdollista kehittää itsetuntemusta ja ymmärtää, kuinka tärkeässä roolissa hoitajan asenne on hoitotyössä. (Tolosa-Merlos ja muut, 2022).
Opinnäytetyön tulokset
Opinnäytetyö tavoitteena oli selvittää työyhteisön näkemys siitä, mitkä tekijät edistävät ja mitkä estävät arvostavaa kohtaamista sekä osallistaa heidät pohtimaan, miten asiaa voitaisiin kehittää. Kohdeorganisaationa on suljettu psykiatrinen vuodeosasto. Osallistavina kehittämismenetelminä käytettiin aivoriihimenetelmää sekä oppimiskahvilaa ja näiden tulokset analysoitiin induktiivisen sisältöanalyysin avulla. Henkilöstön mukaan arvostava kohtaaminen sisälsi hyvin paljon samoja elementtejä kuin opinnäytetyön teoreettinen viitekehyskin. Tietoperustan ja henkilöstön näkemykset on yhdistetty arvostavan kohtaamisen viitekehykseen, joka on esitetty kuviossa 1. Arvostava kohtaaminen koostuu vuorovaikutustaidoista, hoitajan asenteesta ja potilaan kohtelusta. Vuorovaikutustaidot voidaan tiivistää sanalliseen ja sanattomaan viestintään sekä kuuntelutaitoihin. Hoitajan asenteessa korostuu empatia ja tuomitsemattomuus. Potilaan kohtelussa korostuu kunnioituksen, luottamuksen ja läsnäolon teemat. Tietoperustasta poiketen henkilöstö nosti esille myös yksilöllisyyden, ammatillisuuden ja potilaiden tasa-arvoisuuden arvostavassa kohtaamisessa. Arvostavan kohtaamisen edellytyksenä korostui myös työmäärän ja henkilöstöresurssien hallinta; riittävä resursointi takaa aikaa kohtaamisille, ja työaikaa voidaan tarvittaessa priorisoida niihin. Henkilöstön vastauksista jäi puolestaan uupumaan esihenkilön rooli arvostavan kohtaamisen yhteydessä. (Kokko, 2024.)
Henkilöstön vastauksista nostettiin neljä eniten noussutta teemaa arvostavan kohtaamisen estävistä tekijöistä ja niiden myötä kohtaamista lähdettiin kehittämään oppimiskahvilan avulla. Jokaisesta neljästä teemasta nousi esille lisäkoulutuksen tarve ymmärryksen lisäämiseksi potilaita kohtaan ja sitä myötä kohtaamisen kehittyminen arvostavammaksi. Tärkeänä nähtiin hoitajan ennakkoluulojen ja asenteiden kehittämiseksi perehdytys, työryhmän tuki, yhtenäiset hoitolinjat sekä kokemusasiantuntijoiden hyödyntäminen. Itsereflektion koettiin olevan erittäin tärkeää ja sen avulla ajateltiin voitavan vähentää potilaiden eriarvoisuutta. Kulttuurierojen ja kielimuurin aiheuttamaa potilaan eriarvoisuuden kokemuksien vähentämiseen tarvitaan tulkkien apua ja lisäksi voidaan hyödyntää Mielenterveystalon eri kielisiä versioita. Viimeinen kunnioittavaa kohtaamista estävä tekijä oli potilaan haastava käytös. Sen aiheuttamaa eriarvoisuutta puolestaan ajateltiin voitavan vähentää jalkautumalla osastolle ja olemalla enemmän potilaille läsnä. (Kokko, 2024.)
Hällgren Graneheimin ja muiden (2014) mukaan potilaiden palaaminen osastolle kerta toisensa jälkeen aiheuttaa hoitajille turhautumista. Tämä tuli esiin myös henkilöstön vastauksissa. Hoitajat tuntevat keinottomuutta, kun eivät pysty auttamaan potilaita niin, että nämä pärjäisivät osaston ulkopuolella (Hällgren Graneheim ja muut, 2014). Strand ja muut (2023, s. 26) puolestaan toteavat, että henkilöstön arvokeskusteluilla olisi mahdollista muuttaa omaa suhtautumistaan esimerkiksi toistuvasti hoitoon palaaviin potilaisiin. Se, että hoidon keskeyttänyt tai hoitoon huonosti sitoutunut potilas palaa hoitoon, ei olekaan merkki hoidon epäonnistumisesta, vaan se voitaisiin kääntää niin päin, että potilas on kokenut osastohoidon turvallisena ja kokee voivansa palata. Luottamuksellinen suhde hoitoon on syntynyt. Omilla ajatuksilla voidaan tietoisesti muuttaa asenteita ja sitä kautta oppia suhtautumaan potilaisiin tasavertaisesti ja yksilöllisesti, ilman tuomitsemista tai leimaamista.
Toisaalta tilanne ei ole täysin huolestuttava, sillä kansallisen asiakaspalautekyselyn mukaan psykiatrisessa laitoshoidossa olleet kokevat pääsääntöisesti, että heidät kohdataan kunnioittavasti, asteikolla 1-5 keskiarvo oli 4,3 (n=731). Kunnioittavaa kohtaamista koskeva väittämä sai korkeimman arvioinnin asiakkailta, mutta puutteena oli kyselyssä oli kuitenkin, että siihen pystyi vastaamaan ainoastaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. (Viertiö ja muut, 2022.) Samassa kyselyssä kuitenkin väittämän ”Koin oloni turvalliseksi hoidon/palvelun aikana” keskiarvo oli vain 3,8 ja mielenterveyskuntoutujista lähes puolet koki tulevansa leimatuksi sairautensa vuoksi (Viertiö ja muut, 2022; Mielenterveysbarometri, 2019). Leimautuminen saattaa helposti vaikuttaa kohtaamisiin. Opinnäytetyön aikana oli selvää, että aihe kiinnosti työyhteisöä ja ihmiset halusivat kehittää kohtaamisiaan arvostavammiksi ja tasa-arvoisemmiksi kaikkia potilasryhmiä kohtaan. Työn valmistumisen jälkeen kehittämistä on jatkettu pyytämällä traumapsykiatrian poliklinikan psykologi luennoimaan taustojen ja kulttuurin huomioinnista osana potilaan kohtaamista, arviointia sekä hoitoa. Hoitotyön ammattilaiset ovat usein kohtaamisen ammattilaisia, mutta tietyin väliajoin on hyvä reflektoida niin yksilö- kuin työyhteisötasolla omia sekä yhteisiä arvoja. Arvovalinnoilla voidaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten puhutaan keskenään haastavista potilaista. Työyhteisössä tulisi vallita keskinäinen kunnioitus, tasaveroisuus ja tunne siitä, että kaikkien työpanos on tärkeä. Arvostava vuorovaikutuskulttuuri ja tunne kuulluksi tulemisesta edistävät yhteistyön sujuvuutta. Keskinäinen kunnioitus mahdollistaa avoimen vuorovaikutuksen ja haastavista potilaskohtaamisista pystytään puhumaan neutraalisti, ilman arvostelemista tai tuomitsemista. Kaiken kiireen, muutosten ja kehittämisen keskellä inhimillisen kohtaamisen merkitys hoitotyössä säilyy ja jopa korostuu. Yksikin onnistunut kohtaaminen voi aikaansaada sen, että potilas haluaa saada muutosta tilanteeseensa.
