Jaksossa 3. Keskustellaan siitä, miten kulttuurisensitiivinen ja -tietoinen työote tulisi näkyä puheeksi ottamisessa sekä siitä, miten kulttuurit voivat näkyä ehkäisevässä päihdetyössä ja miten niitä voi ottaa huomioon omassa työssään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisena.
Vieraana Katja Ketola, sosiaalialan lehtori, Vaasan ammattikorkeakoulu. Katjalla on pitkä kokemus maahanmuuttovirastosta ja hän ollut mukana sosiaaliohjauksen uuden toimintamallin kehittämisessä kaikkiin vastaanottokeskuksiin Suomessa sekä tehnyt kriisi- ja perhetyötä vastaanottokeskusten asiakkaiden kanssa.
Tervetuloa kuuntelemaan yksi vahvempaa ehkäisevää päihdetyötä podcastin kolmatta osaa olen Anu Ylikahri ja toimin hoitotyön lehtorina Vaasan ammattikorkeakoulussa. Tässä jaksossa keskustelen Vaasan ammattikorkeakoulun kollegani sosiaalialan lehtorin Katja Ketolan kanssa siitä, miten kulttuurit voivat näkyä ehkäisevässä päihdetyössä ja miten niitä voi ottaa huomioon omassa työssään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisena. No niin lämpimästi tervetuloa Katja tähän kolmanteen jaksoon ja mehän tunnetaan näin kollegoina täältä Vaasan ammattikorkeakoulun opetusmaailmassa, mutta kertoisitko vähän millaista taustaa sulla on ollut monikulttuuristen asiakkaiden kanssa ollut ennen tähän opettajan työhön siirtymistä?
Puhuja 2: Kiitos. Mukava osallistua tähän. Joo mä voisin vähän avata. Opetan siis täällä monikulttuurista työtä sekä perus- että syventävissä opinnoissa. Ja taustasta voisin kertoa sen verran, että oon saanut olla mukana maahanmuuttoviraston kehittämässä kriisi- ja perhetyön mallissa. Suomen laajuisesti ja siinä on aloitettu sosiaaliohjauksen uusi toimintamalli kaikkiin vastaanottokeskuksiin Suomessa ja olen tehnyt myös sitten vastaanottokeskuksen alla sosiaaliohjausta sekä kriisi- ja perhetyötä.
Puhuja 1: Joo. Kiva ja nyt tänään me pureudutaan tähän ehkäisevän päihdetyön teemaan ja ja mua kiinnostaisi kuulla vähän, että miten sun mielestä kulttuurisensitiivisyys liittyy ennaltaehkäisevään päihdetyöhön?
Puhuja 2: Sehän liittyy kaikkeen kohtaamiseen. Eri kulttuureissa on hyvin erilaisia tapoja suhtautua päihteisiin. Osassa päihteistä ei ole juurikaan puhuta. Öö ne on vähän semmoinen tabu mihin ei saa ollenkaan kiinnittää huomiota. Ja toisille ne voi olla täysin kiellettyjä, eli meidän hirveän haastavaa tietää kaikista kulttuureista kaikkea, joten se kulttuurisensitiivinen tapa lähestyä asiakkaita on todella tärkeää. Ja se, että me ymmärretään, mistä toinen tulee ja mitkä on siellä niitä toimia/käytänteitä.
Puhuja 1: Joo varmaan tosi tärkeätä myös rakentaa sitten sitä luottamusta sen asiakkaan kanssa riippumatta. Toisaalta ihan siitä kulttuuritaustastakin-
Puhuja 2: Kyllä.
Puhuja 1: Joo. Osaisitko sä antaa jotain esimerkkiä, että miten eri kulttuuritaustat voi näkyä siinä, miten suhtaudutaan päihteisiin?
Puhuja 2: Mm kyllä joo. Esimerkiksi joissain muslimitaustaisissa yhteisöissä alkoholi on ehdottomasti kielletty, kun me taas meidän suomalaisessa kulttuurissa usein mielletään sen kuuluvan vaikka juhlatilaisuuksiin tai jopa osaksi arkea. Toisaalta, vaikka kaikissa kulttuurissa ei puhuta päihteistä lainkaan, niiden käyttöä voi olla hyvinkin paljon ja se voidaan kokea myös hyvin häpeälliseksi ja se usein on myös yksi syy miksi apua ei haeta. Usein voi olla myös se, että suomalaiset päihdepalvelut ei ole millään lailla tuttuja ja niistä kuitenkin on aika haastavaa monelle löytää myöskin tietoa.
Puhuja 1: Ja varmaan voi estää tietyllä tapaa myös sitä avun hakemista sitten eri kulttuureista tulevilla ihmisillä.
Puhuja 2: Kyllä ja sitten haasteena on myöskin se, että monessa kulttuurissa koetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen on se, joka tuo niitä asioita esiin enemmänkin. Se, että niitä ei itse selvitetä.
Puhuja 1: Joo tuosta herääkin kysymys, että miten esimerkiksi minä ammattilaisena voin lähestyä päihdeasioita sensitiivisesti, jos se mä huomaan, että se aihe on asiakkaalle hyvin arka.
Puhuja 2: Kuuntelu on tosi tärkeässä roolissa ja hienovaraisuus eli on tosi tärkeätä lähteä selvittämään, että mitä ajatuksia asiakkaalla on siihen liittyen. Miten kotona suhtaudutaan niihin asioihin, minkälaisia näkökulmia on yleensä päihteiden tai yleensä lääkkeiden tai tai tai tuota niin niin niiden käyttöön, tapoihin niiden käytössä on tosi tärkeää olla nostamatta omia näkökulmia esiin eikä arvostella toista, vaan lähinnä lähtee selvittämään niitä asioita. Ja ja usein se, että sitten avataan, että miten miten meillä toimitaan ja miten meidän palvelut toimii ja mitä palveluita meillä on.
Puhuja 1: No kohtaaminen on varmaan niinku sosiaali- ja terveysalalla aina ytimessä. No entä, jos ei ole yhteistä kieltä, että miten se kieli voi vaikuttaa tähän kaikkeen?
Puhuja 2: No kielihän vaikuttaa ihan valtavasti. Tarvitaan tietenkin selkokieltä joskus tulkkia ja ennen kaikkea aikaa, mutta myös päihteisiin liittyvät sanat voivat olla tosi vieraita. Tai niille ei löydy selkeää vastinetta toisesta kielestä. Silloin täytyy käyttää esimerkkejä ja avata termejä ja käsitteitä tai kuvien näyttäminen. Kuvakorttien näyttäminen voi olla yksi työkalu. Tulkkivälitteinen työ on tosi tärkeä osa alue nykypäivänä. Kaikkea sote alan työtä ja työntekijältä se vaatii osaamista. Tulkkivälitteinen työ ei ole millään lailla itsestäänselvyys ja silloin kun puhutaan päihteisiin liittyvistä asioista, niin olisi tosi hyvä, että ammattilainen kävisi tulkin kanssa etukäteen sanastoa läpi tai vaikka lähettäisi tiettyjä termejä sähköpostitse ja avaisi niitä siinä, että tulkilla on myös käsitys siitä, että minkälaista aihetta lähdetään käsittelemään. Tiettyjä sanoja liittyen mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön ei löydy eri kulttuureista. Esimerkiksi masennus ja ahdistus tai muistiin liittyvät termit voi olla tämmöisiä, mille ei löydy minkäänlaista vastinetta. Vaan niitä lähdetään niin kun avaamaan oireiden ja sen toiminnan kautta. Eli silloin myöskin tulkkivälitteinen työ tarvitsee sitä aikaa huomattavasti enemmän, että jos varaat suomenkielisen asiakkaan kanssa vaikka tunnin ajan, niin kannattaa miettiä sitten tulkkivälitteisessä työssä, että onko yksi ja puoli tuntia tai jopa 2 tuntia sopiva aika, että saadaan käsiteltyä niitä asioita.
Puhuja 1: Mä mietin sitä että, mitä jos ei sitä tulkkia saa? Mitäs silloin tehdä?
Puhuja 2: Silloin meillä on tosi haastava lähteä, jos kielitaito ei ei niin kun kummallakaan osapuolella riitä, niin kun esimerkiksi käydä niitä asioita suomen kielellä, ruotsin kielellä tai englannin kielellä läpi. Niin silloin on hyvä käydä niin kuin ensisijaisesti tilannetta läpi ja varata tulkki seuraavalle kerralle, koska asiakkaalla on myöskin oikeus käydä tällaisia asioita omalla äidinkielellään ja niin, että niitä ymmärretään et, en suosittele siihen, että lähdetään.. lähdetään todella vaikeita asioita käsittelemään, jos ei oo sitä kieltä siinä tilanteessa.
Puhuja 1: No voiko hyödyntää esimerkiksi sitten jotain perheenjäsentä siinä, joka osaisikin sitten sitä? Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen käyttämää kieltä niin siinä tulkkitilanteessa tai niinku tulkin korvikkeena tarkoitan.
Puhuja 2: Tätä tapahtuu aika paljon, mutta tämä tämä on semmoinen haastava tilanne. Eli missään nimessä lasta ei saa käyttää tulkkina. Näitäkin tilanteita on ollut ja nämä on todella haastavia myöskin se että. Kun käytetään perheenjäsentä tulkkina, niin se on eettisesti myöskin haastava tilanne, koska siinä käydään läpi paljon henkilökohtaisia asioita ja myöskin se perheenjäsen, joka toimii tulkkina tietämys välttämättä asioista. Ei ole riittävä tai ymmärrys. Niistä ei ole riittävä ja silloin pitää aina miettiä, että tulkkivälitteisessä työssä näkyy silloin enemmän niinku tunteet ja se perheen tilanne voi olla esimerkiksi vaikea kääntää hankalia asioita toiselle ja silloin jättää joitain asioita sanomatta. Eli missään nimessä tällaista tilannetta ei suositella silloin kun me puhutaan toisen terveyteen liittyvistä asioista. Jos niihin liittyy haasteita.
Puhuja 1: Kyllä tosi tärkeä huomio. No ehkä tästä on hyvä siirtyä tähän yhteisöön ja perheen merkitykseen, että miten se näkyy eri kulttuureissa, kun me ajatellaan tämmöistä ehkäisevää päihdetyötä.
Puhuja 2: No monissa kulttuureissa yhteisö. Ja perhe on tärkeämpiä kuin yksilön valinnat ja monessa kulttuurissa perheen päätökset tekee yksi tietty perheenjäsen ja se se voi olla monessa perheessä. Isä. Aivan vanhin lapsi tai isovanhempi aa eli eli päihteiden käyttö vaikuttaa siihen koko perheeseen ja perheen tilanteeseen. Me ollaan aika pitkälle meidän kulttuurissa tämmöinen yksilökeskeinen kulttuuri ja sitten kun me lähdetään esimerkiksi puhumaan muualta tulleista, niin me puhutaan tämmöisistä. Perhekeskeisistä kulttuureista niin silloin asioiden käsittely kuuluu ja näkyy siinä koko perheessä eri tavalla. Se voi olla perheen voimavara ja sieltä perheestä voi saada tukea ja on helpompi edetä avun hakemisessa ja sen vastaanottamisessa. Mutta se voi olla myös se haaste. Siihen voi liittyä esimerkiksi häpeän tunnetta liittyen sitten siihen yksilön omaan häpeään tai sitten koko perheeseen vaikuttavaan häpeään. Eli on tosi tärkeä miettiä tätä yhteisö ja perheen merkitystä ja siitä, että ketä henkilöitä on paikalla kun tiettyjä asioita otetaan puheeksi ja millä tavalla niitä otetaan puheeksi.
Puhuja 1: Kyllä ja varmaan tärkeätä, että me ei oleteta että tietyssä kulttuurissa esiin. Sen asian esiin ottaminen tulee tapahtuu jollain tietyllä tavalla, että että uskallettaisiin myös kysyä sitä siltä niinku ja jättää se olettaminen vähän vähemmäksi.
Puhuja 2: Tää on ehkä se kaikkein tärkein, kun me puhutaan kulttuurivälitteisestä työstä eli ei oleteta mitään.
Puhuja 1: Kyllä. No miten työyhteisöt tai verkostot voi tukea kulttuurisesti sensitiivistä päihdetyötä?
Puhuja 2: He voivat avata niinku kulttuurisia näkökulmia ja toimia. Sitten sillanrakentajina näissä tilanteissa. Ehkä semmoinen hieman tuntemattomampi on tämmöinen kokemustulkkien käyttö ja heitä on nyt koulutettu jonkin verran ja suosittelen kyllä heidän käyttöä erityistilanteissa. Eli he he tuovat sille asiakkaalle myös turvaa siinä tilanteessa.
Puhuja 1: Joo mielenkiintoosta. En ole tiennyt itsekään, että on tämmöisiä kokemustulkkeja. Joo, nyt kun ajatellaan tätä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista, niin mitä sä ammattilaisena niin sosiaali- ja terveysalan, mutta myös opetusalalla, niin toivoisit lisää tähän kulttuurisensitiiviseen työhön päihdetyössä.
Puhuja 2: No siihen kulttuuriseen kohtaamiseen liittyvää koulutusta. Tutkimustenkin mukaan se on tuotu semmoiseksi haasteeksi. Sitten niitä konkreettisia työvälineitä. Ja sitten sitä aikaa siihen asiakastyöhön ja ennen kaikkea asennetta, että uskalletaan kohdata ja sitten ettei meillä ei olisi niitä ennakkoluuloja.
Puhuja 1: No vielä lopuksi. Mikä sun mielestä on tärkein oppi, jonka sä sä oot saanut kulttuurien kohtaamisesta päihdetyössä sun omalla tällä työuralla.
Puhuja 2: Varmaan liittyy kaikkeen, kaikkeen tuota niin päihdetyöhön yleisestikin. Mutta se, että jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen, kuunnellaan aidosti ja ymmärretään. Ja ja se, että kohtaaminen tapahtuu ihmisten välillä, ei niinkään kulttuurien.
Puhuja 1: Kiitos Katja. Kun mä sain haastatella sinua tosi tärkeästä ajankohtaisesta aiheesta.
Puhuja 2: Kyllä kiitos. Täähän on hyvä lopettaa. Kiitoksia.
