KATI
Mitä se johto oikein tekee? Tässä podcast jaksossa tarkastellaan ammattikorkeakoulun johtamismaisemaa TKI-johtajan silmin. Mun vieraana tänään päivänä arjen johtamisesta keskustelemassa on Vaasan ammattikorkeakoulun TKI-johtaja Marja-Riitta Vest. Mun nimi on Kati Komulainen. Tervetuloa johdon arkeen Malla!
MARJA-RIITTA
Kiitos Kati tosi miellyttävä olla täällä studiossa kanssasi tänään.
KATI
Joo näin kauniina pakkasaamuna täällä Vaasassa, tänään on upea aamu ja upeat vaaleanpunaiset värit meidän merenrantaa sävyttää. Me jutellaan tänään tässä aamulla Mallan kanssa johtamisesta ja esihenkilö työstä. Miten Malla susta tuli johtaja?
MARJA-RIITTA
Kyllähän se on mahdollisuuksien ottamista silloin kun niitä tarjotaan. Lähtenyt rohkeasti eteenpäin, kun on tarjottu vähän pelkäämättä haasteita. Ajatellut, että elämä kantaa ja oppii siinä mukana niissä eri rooleissa mitä sitten tulee vastaan. Myös varmasti perhe esimerkki, mulla on yrittäjä-opettaja isä, joka on koko ajan kehittänyt itseänsä ja ehkä nähnyt siellä sen vastuuntunnon ja yhteiskunnallisen kehittämisen tarpeen ja palon. Se mulla myös on, että mä haluan tehdä merkityksellistä työtä ja vaikuttaa. Ehkä lyhykäisesti se.
KATI
Miten sä näet, onko sattumilla ollut jotain merkitystä? Tai ootko sä niinku suunnitellut sen uran vai onko ne tullut jotenkin eteen ja sitten sä oot rohkeasti tarttunut?
MARJA-RIITTA
Kyllä sattumilla on merkitystä. Oon tietysti ajatellut etenevän niin pikkuhiljaa vaativimpiin tehtäviin, että en ole ajatellut että jämähtäisin paikalle, en ole ollenkaan sen tyyppinen henkilö vaan oon ollut hyvin utelias, mitä maailmassa tapahtuu? Mutta sitten on tullut sattumia, on tullut ihmisiä eteen jotka on kysynyt että tuutko töihin ja olen ottanut myös ihan riskijä; lähtenyt vakityöstä määräaikaiseen työhön ja uskonut siihen polkuun. Kaikki se on kannattanut ja oma osaaminen on kasvanut sen myötä ja tuonut varmuutta ja ymmärrystä lisää. On sekä sattumia ja on tietysti sitä rohkeutta astua niihin uusiin saappaisiin.
KATI
Niinpä, ottaa vastaan ne mahdollisuudet mitä elämä eteen tuo. Just näin.
Johtamisen arki on varmasti aika monipuolista, jos ajatellaan TKI-johtajan työtä. Siinä on sekä kansainvälisiä että kansallisia tehtäviä ja paikallisia tehtäviä ja koko Suomea kattavia tehtäviä. Pystytkö sä jotenkin kuvailee, millaista se arki on? Tai millainen sun vaikka viime viikko, tämä viikko tai ensi viikko on? Mitä asioita se pitää sisällään?
MARJA-RIITTA
Ensinnäkin tietysti tää on vastuullinen esihenkilötyö myös. Lähden siitä liikkeelle, että meidän ihmiset jotka on siinä ihan lähialaisuudesta niin heidän kanssaan säännöllisesti joka viikko käydään läpi ne viikon tehtävät ja sovitaan asioista. Sitten niin kuin mainitsit tää on hyvin monimuotoista. Tässä on paljon sisäistä kehittämistä, toimintakulttuurin kehittämistä, kouluttamista eri asioista meidän henkilökunnalle. Sidosryhmäyhteistyö on äärettömän tärkeä, ilman sidosryhmiä TKI-toiminta jää ihan puolittaiseksi. Kansallisesti vaikutan TKI-johdon verkoston puheenjohtajistosta, jossa on viikoittain meillä edunvalvonnallisia asioita, yhteisiä asioita käsitellään, jotka on ammattikorkeakouluille tärkeitä. Sen lisäksi jos mä ajattelen kansainvälistä yhteistyötä, niin meillä ollaan nyt sellaisessa kehitysvaiheessa, että ne kansainvälisten verkostojen luonti on tullut entistä tärkeämmäksi. Tänäkin vuonna meillä, ja tänä syksynä, on ollut useampi verkostomatka ja haetaan nimenomaan tietoutta ja osaamista EU-rahoitushakuihin. Yhdessä eri sidosryhmien kanssa niillekin matkoille mennään. Usein joka viikko on ainakin yksi matka melkein voi sanoa tällä hetkellä. Mutta sisäisellä työllä, sisäinen kehittämistyö, on kyllä painopisteenä meillä nyt tällä hetkellä tässä TKI-työssä.
KATI
Niin justiin. Kansalliset verkostot; ammattikorkeakoulut on aika tunnettuja siitä, että me jaetaan aika avoimesti tietoa ja ollaan jotenkin tosi auki siinä vuorovaikutuksessa. Me ollaan eri kehitysvaiheissa ja vaikka me kilpaillaan keskenämme tietyllä tavalla rahoitusmallin kautta niin se yhteistyö on jotenkin tosi kollegiaalista. Ootko sä kokenut sen saman siellä TKI-puolella?
MARJA-RIITTA
Olen joo ilman muuta, meillä on hyvin välitöntä. Me jaetaan tietoa. Meillä on tosiaan erilaisia käytäntöjä johtuen siitä koostakin pitkälti. Tehdään paljon yhteistyötä ja ollaan eri konklaaveissa. Merkittävää tietysti meille on nyt tää Länsirannikkoyhteistyö esimerkkinä, mutta yhtä lailla ollaan kansallisesti niin pohjoiseen kuin etelään vahvasti verkottuneita. Itä-Suomeen halutaan entistä enemmän olla. Erittäin tärkeänä nään sen kansallisen vahvan rintaman, myöskin sitten EU-yhteistyötä ajatellen.
KATI
Just näin, just näin. Kerroit että aika paljon nyt siitä energiasta ja ehkä fokuksessa menee vielä sisäisen TKI-toiminnan kehittämiseen, se on keskiössä nyt Vaasan ammattikorkeakoululla. Kuka sun arkea johtaa? Kuka sun kalenterin määrittää?
MARJA-RIITTA
Ei sitä voi määrittää kun itse, se on jatkuvaa priorisointia. Luonnollisesti on hyvä, kun on jo jonkun verran henkilöstöä, että pystyy tekemään delegointia, tehtävänkuvat määritelty, että auttaahan se toki jo aika
paljon. Meillä on kuitenkin toiminta kehittynyt nyt tässä vuosien mittaan. Itse on priorisoitava ja osattava jättää pois, hankittava se tieto muuten silloin kun ei ehdi. Ei siitä kukaan muu voi sitä kalenteria tehdä.
KATI
Just niin ja varmaan just sen oivaltaminen, että mikä on meille keskeistä tässä hetkessä, missä meidän kannattaa olla mukana ja tuon aika on ehkä kolmen vuoden kuluttua.
MARJA-RIITTA
Nimenomaan, me ei me voida tehdä ihan kaikkea nyt–
KATI
Niin.
MARJA-RIITTA
–vaikka olisi halua ja tahtoa. Kyllä meidän pitää priorisoida ja se on omassa työssä ihan selkeästi niin joka päiväistä vois sanoa.
KATI
Kyllä. Mikä sun työssä on ihan parasta?
MARJA-RIITTA
Ihmiset, verkostot, se uudistumisen halu, visiointi ja oleminen mukana siinä tulevaisuuden tekemisessä yhdessä. Rohkeus mennä eteenpäin, se mitä mä itse ihailen meidän ammattikorkeakoulussa on, että me ollaan edelläkäyvää asennetta. Osoitetaan hyvin monella tapaa, se ei ole kovin helppoa ja siinä on riskinsäkin, mutta sillä me kannetaan tätä ammattikorkeakoulua ja meidän aluetta kohti tulevaisuutta. Uskalletaan mennä uusien virtausten mukana aika etulinjassa ja se on mun mielestä ihan parasta itselle.
KATI
Kyllä.
(taustamusiikkia)
KATI
Sä paljon puhut uteliaisuudesta ja innostuksesta, ja mä kuulen sun äänestäkin tässä että heti innostut. Jotenkin, tulevaisuuteen katsominen ja toisaalta mistä lähdit liikkeelle ja kerroit että isäsi on ollut tällainen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja haluat olla jotenkin rakentamassa tätä yhteiskuntaa ja meille kaikille hyvää elämää.
MARJA-RIITTA
Kyllä joo. Mullahan on onni ollut saada työskennellä hyvin laajasti yhteiskunnan eri alueille ja se auttaa sitä työntekoa aika paljon, että pystyt ylittämään niitä siiloja, näkee kokonaisuuksia ja yhdistämään ihmisiä toisiinsa vähän erilaisilla tavoilla. Ja sitä halutaan tietysti tehdä meidän TKI-alustojen ja muiden
kautta vielä enemmänkin. Kyllä mä näen tulevaisuuden hyvin valoisana kun vaan uskalletaan mennä eteenpäin. Uskallus, rohkeus, edelläkävijyys on meidän valttikortteja tässä työssä. Ja verkostot.
KATI
Ja verkostot kyllä. Sä oot ollut toki aikaisemminkin johtaja tehtävissä eri organisaatioissa. Tunnistatko sä ammattikorkeakoulun johtamisesta jotain ominaispiirteitä?
MARJA-RIITTA
No kyllähän tää on siinä mielessä erilainen, että me tavallaan käytetään julkista valtaa. Me ollaan koulutusorganisaatio ja yhtä aikaa osakeyhtiö eli näiden kahden maailman yhdistäminen, niin se tuo siihen erilaisen mausteen. Sen ymmärtäminen myöskin ihan koko organisaation tasolla on tosi tärkeetä, että meidän on tehtävä tulosta, että meillä ei ole siihen vaihtoehtoja ja myöskin samalla tietysti katettava ne lupaukset mitkä me ministeriölle annetaan. Eli kyllä se on se suurin plus, sitten toinen asia on se että me ollaan aluekehityksen draivereita omalta osaltamme niitä ajureita tällä alueella työllistetään valtavasti henkilöstöä meidän alueen yrityksiin. Läheinen yhteistyö yritysten kanssa, niin se mua kiehtoo ja yleensä työelämän kanssa. Tää soveltavan tutkimuksen merkitys on valtavan iso ja se on toinen asia joka erittää meitä kyllä sitten yliopistoista tietysti, mutta myös sitten monista muista johtamistehtävistä, että me ollaan niin lähellä kenttää kyllä.
KATI
Kenttää, kyllä. Ammattikorkeakoulun nimenomaan tää kahden lain maastossa liikkuminen, osakeyhtiölain ja ammattikorkeakoululain välimaastossa liikkuminen, ja toisaalta sitä julkista valtaa ja julkista rahoitustakin on iso osa, toki melkein 30% meidänkin rahoituksesta tulee muualta kuin valtiolta, mutta niin kyllähän se tuo semmoisen.. Tuoko se jotain jännitteitä siihen tekemiseen?
MARJA-RIITTA
Kyllä se tuo jännitteitä ja se tuo myöskin semmoista jatkuvaa organisaatio kulttuuria ja sen osaamisenkin kehittämistarpeita. Ymmärretään ne roolit, vaikka ollaan koulu ja ollaan siellä opetustehtävissä, niin meillä on kolme tehtävää: meillä on koulutus, TKI ja aluekehitys, ja nää kaikki kyllä kietoutuu yhteen. Ja miten se oppiminen sidotaan entistä paremmin yhteen tähän kokonaisuuteen; nää meidän opiskelijat hyvin varhaisessa vaiheessa työelämälähtöisiin, ilmiölähtöisiin, case-tyyppiseen toimintaan. Kyllä mä näen että tää on hyvin mielenkiintoinen maailma tehdä työtä ja siinäkin mielessä että ehkä tuohon sen enempää tässä kommentoi.
KATI
Joo joo kyllä. Niin varmaan se on just sitä, että kun parhaimmillaan ne kolme tehtävää tukee toisiaan valtavan upeesti—
MARJA-RIITTA
Kyllä.
KATI
–ja ikään kuin kasvaa se hyöty jokaisesta kun ne kolmea saa linkitettä.
MARJA-RIITTA
Kyllä, ja se että meilläkin niin huomaa ja varmasti se on kaikilla korkeakouluilla se että miten nää siilot ylitetään ja aletaan nähdä vähän kauemmaksi. Tää kehitys on niin nopeaa, että jos me ei pysytä mukana digitaalisessa kehityksessä, kestävässä kehityksessä ja vastuullisuudessa niin me pudotaan pelistä. Ne on meille ihan elinehto, että me kehitetään oppimis- ja tutkimusympäristöjä digitaaliseksi ja pystytään sitten myös tekemään kansainvälistä yhteistyötä vielä tehokkaammin. Se auttaa meitä eteenpäin monella tapaa ja jos me siitä jäädään jälkeen niin me ei voida, meillä ei ole varaa, koska meidän pitää olla siinä samassa kehitystä tahdissa mitä meidän ympäröivä yhteiskunta on vähintäänkin ja ehkä mieluummin nähdään vähän edelle.
KATI
Vähän edelle, juuri näin. Mites kaiken tän paletin keskellä onko sulla joku sellainen johtamislause tai johtamisideologia joka sua kantaa? Jos on vaikka paljon tekemistä ja paljon asioita niin siellä on aina joku sellainen johtotähti että että tän takia mä teen tätä.
MARJA-RIITTA
Siis kyllähän se merkityksellisissä työssä on se ehkä mihin mä palaan. Että kaikki mun työt on ollut semmoisia että mä näen/mun pitää nähdä se merkityksellisyys siinä työn sisällössä. Mä oon aina tykännyt kaikista töistä, mä oon ollu onnekas. Monen kanssa kun keskustelee niin tuntuu ettei kaikki aina tykkään niin työstään. Mä oon tykännyt jokaikisestä tehtävästä ja nauttinut työnteosta aina ja nähnyt sen hyvin kiinteänä osana omaa elämääni ja elämään oppia. Mutta nyt korostuu entistä enemmän, kyllä se että meillä on sekä vanhempaa että nuorempaa sukupolvea, meillä on kansainvälistyvä työvoima ja opiskelijakunta. Niin se tuo meille semmoisia haasteita että me joudutaan vielä enemmän (ja itsekin oon opetellut ja opettelen koko ajan lisää johtamistehtävästä, kasvamista siihen tehtävään koko ajan) kuuntelemaan niitä erilaisia näkökulmia ja nauttimaan siitä, että yksiköissä ja tiimeissä on erilaisuutta. Ja sitä ME korostamista vielä enemmän, että me tehdään tätä tulosta yhdessä–
KATI
Yhdessä.
MARJA-RIITTA
–että me ollaan yhdessä ja kuitenkin se vastuu on siellä selkeästi taustalla. Mutta kyllä mä pysähdyn aina välillä priorisoimaan, joudun, se on ehkä se mun johtajuuden semmoinen yks isompi nuora. Mä katson eteenpäin, haluaisin visioida lujaa ja strategioita tehdä, mutta sitten operatiivisesti pitää ne askelmerkit katsoa ja pysähdyn kyllä miettimään välillä, että hetkinen että meidän on nyt tuohon keskityttävä.
KATI
Just näin.
MARJA-RIITTA
Ehkä se myös että en minä vaan me ajattelu, että aina pysähtyä välillä siihen. Muistaa sen että me ollaan tässä yhdessä koko talo ja mitä enemmän mä pystyn mahdollistamaan oman henkilöstön työntekoa niin sitä paremmin se menee.
KATI
Just näin, just näin. Mitäs sä sanoisit sellaiselle henkilölle, joka haaveilee esihenkilö tai johtamistehtävistä, ehkä meiltä valmistunut nuori ja häntä kutkuttaisi sellaiset tehtävät. Mitä sä haluaisit sanoa sellaiselle nuorelle?
MARJA-RIITTA
Mä sanoisin just niin, että tartut tilaisuuksiin, ole rohkea, elää unelmaasi, älä pelkää liikaa etukäteen, ratkaisut syntyy siinä hetkessä. Johtajaksi kasvetaan, ei kukaan ole valmis. Johtajana pitää olla hyvä itsetutkiskelu taito että joutuu aina jokainen välillä katsomaan itseään peiliin, että mitenkäs tämä asia nyt teit? Voisitko tehdä huomenna paremmin?–
KATI
Niinpä.
MARJA-RIITTA
–että ehkä semmoinen että ei pelkää niitä askelten ottamista vaan lähtee vaan ottamaan sitä vastuuta jos sitä tarjolla on hyppää niihin kärryihin mukaan.
KATI
Joo niinpä ja on valmis ikuiselle kasvumatkalle.
MARJA-RIITTA
Kyllä nimenomaan.
KATI
Lämmin kiitos Malla tästä aamu hetkestä. Ollut tosi kiinnostava kuulla jotenkin tää yhteiskunnallinen kytkentä tietyllä tavalla tähän sun rooliin jotenkin tosi vahvasti tulee ja se että miksi tätä työtä tehdään. Ja siitä se merkityksellisyys sinulle sitten syntyy. Lämmin kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta ja kiitos kaikille kuuntelijoille
(taustamusiikkiia)
MARJA-RIITTA
Kiitos Kati.
KATI
Kiitos.
