Keskustelijat + editointi: Veera Pohjanen, Nea Pränny, Emma Lavast ja Sandra Sinimäki
Ohjaava opettaja: Karina Björninen.
(Musiikkia)
Karina Björninen:
Hyvinvointi vaakalaudalla. Tässä podcast sarjassa sosionomiopiskelijat käsittelevät opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavia aiheita rohkealla otteella. Sarja on tuotettu Eri ikäisten mielenterveystyön osaamisen syventäminen -opintojakson oppimistehtävänä. Minä olen Karina Björninen, mielenterveys- ja päihdetyön lehtori ja toivotan teille mielenkiintoisia kuunteluhetkiä meidän Hyvinvointi vaakalaudalla -sarjan parissa.
(Musiikki päättyy)
Kaikki puhujat:
Helouu
Nea:
Tässä jaksossa meillä on täällä mikin takana minä, Nea Pränny
Emma:
Emma Lavast
Sandra:
Sandra Sinimäki
Veera:
Ja Veera Pohjanen
Nea:
Ja me ollaan tosiaan kaikki kolmannen vuoden sosionomiopiskelijoita ja nyt kun me ollaan tässä valmistumisen kynnyksellä, niin me aateltiin puhua vähän fiiliksistä opintojen suhteen ja sit valmistumisesta ja työllistymisestä. Mut pitäiskö alottaa vaikka kuulumisilla, mitä kuuluu?
Emma:
Kiitos kysymästä, ihan jees. Tää syksy on ollu aika raskas, joten tota tuleva joululoma on kyllä todella odotettu
Veera:
On kyl vähä sama. Että nyt alkaa olemaan silleen vähän puhti pois ja vähän unettomuuttakin alkaa olla, et loma on kyllä tarpeen, mut ei oo ollu ehkä niin paha syksy itelle kuitenkaan, varsinkaan kun nyt on alkanut saamaan opintopisteitä ja kaikki tehtävät purkkiin niin on helpottanut
Sandra:
Joo, ihan jees syksy ollut kaikin puolin. Toki alkusyksystä oli vähän se, että meinas pää pikkusen hajoo kun tuntu et joka päivä kun tuli kouluun niin tuli kolme eri deadlineä lisää kalenteriin, mutta nyt ne on melkeen kaikki takana päin, et viimesiä viedään. Ja enää pitäis stressata sit vaan sitä opparin alotusta. Ja joululomalle, et ihan hyvää. Mitäs Nealle?
Nea:
Joo no, aika samoja fiiliksiä. Et ollu kyllä tosi stressaava syksy, et tuntuu et on ollu ihan kokoajan kaikkea mitä pitää tehä ja palauttaa tehtäviä, mutta kyllä nyt ollaan jo kuitenkin loppusuoralla niin on helpottanu ja on tajunnu, että ei tää oo ollu loppujen lopuks niin paha, kun mitä ehkä ajatteli siinä aluks
Emma:
Joo, itellä kans vaikuttaa se, että tein sillon tossa kesällä päätöksen, että nyt jatkan ihan 50%:lla töissä. Että tota kun ekana vuonna olin sen tosiaan 100% sen ensimmäisen syksyn niin oli kyllä niinku, meinas pää hajota ihan totaalisesti. Et nyt on kyl ollu, ollu paljo helpompaa ja jotenki jaksaminenki parempi
Sandra:
Joo mulla oli ehkä taas sitten se että mä tein ekana vuonna ja varsinkin silloin syksyllä kun siirtyi niinku työelämästä opintoihin ja se oli silloin jo valtava elämänmuutos ja sitten ei osannut päästä jotenkin niistä töistä irti, niin tein sitten osa-aika työtä pari viikkoa, pari viikkoa kun pari vuoroa siis viikossa niin tuntuu, että silloinkin oli niinku raskasta jotenkin koska se elämänmuutos oli siinä, niinku sä olit siinä vaiheessa että, että kaikki on ihan uutta ja jännittävää ja näin, mut sitten töitä jaksoi tehdä kuitenkin koska ne kurssit ei ollut niin vaikeita että meillä oli tämmösii vähän niinku, älkää opettajat nyt kuunnelko, mut niinku humpuuki kursseja, vaikka luovat menetelmät, mut sitten taas nytten kun on nää syventävät kurssit ja pitäisi oikeasti tietää jotain jostain niin ei ole jaksanut tehdä yhtään töitä
Veera:
Joo mulla taas, että mä en tehnyt ekana vuonna juuri ollenkaan, että jos mä kävin kotona niin sitten saatoin tehdä jonkun baarissa yön, mutta että en täällä Vaasassa ole tehnyt, niin sitten kun taas mä tein, oon niinku nytten tehnyt tänä syksynä niin kyllä jossakin vaiheessa niinku meinasi suurin piirtein itku tulla kun oli niin väsy, kun tein että eka niinku täyttä kouluviikkoa ja sitten että viikonloput töitä ja silleen monta viikkoa, että ei juuri vapaapäiviä ole
Nea:
Ymmärrän, ja mulla on just se, että kun mä olin ekana vuonna töissä, mutta en ole ollut nytten tokana enkä kolmantena vuotena oikeastaan juuri ollenkaan, niin niin tuntuu silti että on ollut tosi raskasta nää kaikki kurssit ja nää kun on ollut syventäviä justiin, niin ollut isot työmäärät sun muut, että vaikea kuvitellakaan, että jos olisi käynyt vielä töissä tässä lisäksi, että miten olisi jaksanut
Sandra:
Siis sepä, mut sitten taas tuntuu että on kyllä ollut pakko tehdä töitä, että vaikka mäkään en ole nyt listoilla enää niin kyllä mä niinku, koko kesä meni töissä ilman mitään, oli mulla ehkä 5 päivää siinä välissä kun koulu loppui ja sitten pakko on olla niinku, jonkin verran niitä keikkavuoroja kuitenkin ihan sen talouden puolesta, että muuten ei kyllä mitenkään pärjäisi
Veera:
Joo ei kyllä noi, jotenkin niinku tuet on ollut tosi hankala niinku tässä 3 vuoden aikana tai 2 ja puolen vuoden aikana muutenkin, että että sillon se oli helppo kun ei käynyt töissä niin ne tuet tiesit, että sä voit ottaa niitä mut nyt kun alkanut tekemään niinku tänä vuonna koko vuoden on tehnyt enemmän, ihan hirvee stressi siitä että, että koska ne menee yli tai voisinko mä saada sitä ja pakko jättää pois
Sandra:
Joo mulla on mennyt yli jo, ja on palauteltukin jo rahoja, on tullut päätöksiä perinnästä ja, siis Kelan perinnästä, ja tälleen että kyllä niinku vähän ottaa päähän se, että kun itse on ahkerana mennyt sinne töihin ja ajattelee, että no okei, että nyt mä menen sinne töihin ja mä pystyn parantamaan sitä mun omaa taloudellista asemaa ja sitten Kela on vaan silleen, nope
Veera:
Dont do it
Nea:
Jep ja siis tuntuu, että ei oo semmoista hyvää vaihtoehtoa koska sitten kun ei ole niitä töitä, niin pitää ottaa kaikki tuet ja opintolaina, niinku justiin itsellä niin sitten kun niitä pitää ruveta makselemaan takaisin niin se alkaa ressaamaan ja korot on niin isot, niin ei ole sellaista niinku hyvää vaihtoehtoa
Sandra:
Ilmainen opintolaina
Nea:
Niin tosi ilmainen
Emma:
Se on kyllä varmasti, itsellä merkkaa paljon, että kun tota en ole ottanut opintolainaa nyt ollenkaan, niin tota ei ole sellainen samanlainen ehkä stressi kuin joillakin siitä valmistumisesta, että valmistuuko nyt ajallaan että saa sen mitä se nyt sitten on se
Sandra:
40 pinnaa
Veera:
Niin ja se on tosi hyvä
Sandra:
Ja sitten tuntuu, että niinku vaikka toi tukiviidakko nyt on ja se laina ja kaikki, mut sitten on pakko kuitenkin tehdä niitä töitä, varsinkin nyt niinku viimeisen vuoden aikana on tullut semmoinen fiilis, että on pakko lyödä sitä jalkaa oven väliin, tehdä niitä yhteyksiä työelämään ja saada kokemusta, mitä ei tunnu että niinku näitten, montako harkkaa meillä on, 4?
Nea:
Joo
Veera:
Joo
Sandra:
Niin se on niinku 4 eri paikkaa, niin se, sä et kerkeä paljon siinä näkeen
Veera:
Ei ja sitten kun meillä niinku vakausossuilla, koska minusta sandrasta ja neasta tulee niinku varhaiskasvatuksen sosionomeja, niin meidän pitää tehdä eka harkka ja sitten vika harkka päiväkotiin. Niin meillä on niinku periaatteessa 2 harkkaa vaan siinä sitten tokana vuonna käyä kattoon jotain muuta, että se on tosi vähän kyllä
Emma:
Siis itselläkin kun en oikeastaan siis tiedä, että mikä musta tulee, tai joo sosionomi, mutta että niinku kun moni kyselee että niinku mihinkä meinaa syventyä tai erikoistua, tai niinku minkä asiakasryhmän kanssa, niin en tiedä. Koska jotenkin tuntuu, että vaikka itsellä nyt on ollut ihan silleen vapaa mahdollisuus mennä harkkoihin, että ei ole ollut mitään niinku rajoitteita, että tarvitsee mennä just näiden asiakkaiden kanssa, mutta kuitenkin, että harkkoja on niin vähän että tuntuu että niinku, jää niin paljon, niinku tietämättä niitä mahdollisuuksia.
Sandra:
Jep ja sitten se että kun sosiaaliala on, tai tää sosionomin tutkinto on laaja, me käsitellään niin laajoja asioita ja sitten kun niitä harkkoja on vaan se 2, niin että sä pääset siellä niinku jotenkin orientoitumaan siihen mitä just siinä paikassa tehdään, koska me voidaan mennä niin moniin eri työpaikkoihin, että niissä kaikissa on eri ohjelmistot ja tekemiset ja kaikki ja asiakasryhmäkin voi olla ihan eri, niin miten sun pitäisi tietää 2 harkan perusteella että haluaisitko sä mennä vaikka lasten kanssa jos sä et ole päässyt harkassa olemaan niitten kanssa.
Veera:
Jep ja sitten kun meillä on, niinku tää on niin laaja, niin sitten ehkä opettajatkaan ei osaa, niinku yrittää kysellä että mihin mä voisin mennä, niin ne ei ehkä osaa myöskään kertoa niinku niitä paikkoja, koska ne ehkä itsekään tiedä, että se on tosi paljon silleen meidän opiskelijoiden vastuulla löytää se harkkapaikka, tai siis joo totta kai on, mutta kyllähän me, et, me tarvitaan jotain vähän osviittaa johonkin suuntaan tietyllä tapaa.
Emma:
Mun tokas harkassa, ei vai oliko se kolmas, no siis viimisin, joo, kolmas harkka, niin mähän siis googlailin että mihin sosionomi voi ne työllistyä, niinku koska siis oli jotenkin niin sekalaista ja jotenkin vaikea löytää semmoinen mielenkiintoinen harkka ja sitten menin sinne sovittelutoimistoon mikä oli niinku mulle ihan ylläri että, siellä niinku on sosionomit töissä ja se oli niinku ihan täysin eri.
Sandra:
Joo ja nyt kun pitäisi mennä sinne viimeiseen harkkaan sitten ensi syksynä, ensi keväästä nyt tulee semmoinen puristus sitten viimeiset kurssit ja ensi keväänä se oppari, mutta, alkaa kyllä konkretisoitumaan toi valmistuminen, niinku käsitteenä, et apua et pian mä oon oikeasti valmis ja ulos täältä koulusta paperit kourassa.
Veera:
Ja siis se kauhistuttaa ihan super paljon se, että mun pitäs olla valmis vuoden päästä ja todennäköisesti, kun oma asiakasryhmä on lapset tai nuoret, niin se että joko mä menen kasvattamaan muiden lapsia tälleen 22 vuotiaana tai sitten mä menen niinku teinien kanssa, toki siellä on ollut koko ajan mutta.
Sandra:
Jep. Ja ylipäätään ehkä semmoinen ahdistuminen tuosta valmistumisesta että mitä nyt sitten, kun koulu loppuu, ja musta tuntuu että tää on semmoinen mihin porukka kyllä samaistuu että nyt elää siinä koulun kuplassa.
Emma:
Mm
Veera:
On ja se on varsinkin tälleen et ku ite ei tiiä missä aikoo ens vuonna asua, tai että ku mä tulen pohjoisesta, niin mulla on se että mä haluan takaisin, mutta se että, että saanko mä sieltä vaikka jos mä Ouluun muutan, että saanko mä sieltä työpaikkaa, löydänkö mä sieltä kämppää
Emma:
Mm
Nea:
Jep ja sit mullon kans se, että paljon on ahistanut, että onko tää niinku edes oma ala että haluanko mä tehdä tätä työtä sitten kun mä valmistun vai haluanko mä lähteä opiskelemaan ihan jotain muuta, sitäkään ei tiedä ja se on tosi ahdistava ajatus.
Sandra:
Joo mulla on ehkä toi sama mitä mä oon pallotellut justiin tän varhaiskasvatuksen kanssa, että kun se on periaatteessa ainoa mihin pitää periaatteessa erikoistua, niin sitten taas musta tuntuu et mä oon ihan vieraantunut siitä kentältä, enkä mä tiedä edes haluanko mä työllistyä päiväkotiin, mutta mä nyt vaan luen ne paperit ja katsotaan sitten mihin mä meen
Veera:
Mutta ehkä sekin on toisaalta tärkeää, että ei sulje sitä ovea että piettää sen oven auki, että sitten jos ei halua niin OK, ei sitä työtä tarvitse tehdä, mutta ei kuitenkaan ole silleen että siihen ei ole enää mahdollisuutta myöhemmin
Muut:
Mm
Sandra:
Jep
Emma:
Mut sit tuntuu täs, varsinkin sosionomi tutkinnossa ja varmasti muissa, muillakin aloilla on, se niinku hyvä puoli että kun on niin laaja, tai vaaditaan semmoista laajaa osaamista, niin sitten ne ehkä omatkin taidot tulee eri paikoissa eri, niinku, eri tavalla niinku hyödyksi ja esiin, että niinku itse toivoo että tulevaisuudessa löytäisi semmoisen paikan missä just ne omat vahvuudet pääsisi loistamaan
Veera:
Jep
Sandra:
Toisaalta sitten taas toi, että joo valmistuminen ahdistaa ja se on ihan oven takana ja siinä on sitä epävarmuutta ja kaikki mitä se vaatii opparit ja harkat ja näin mutta sitten mua ahdistaa kyllä myös toi työelämään siirtyminen
Muut:
Mm, jep
Sandra:
Et mä entiiä ootteko te kuullut semmoisesta kuin impostor-syndrooma, mut mulla on ihan se tällä hetkellä, että tuntuu että mä vaan leikin tätä roolia eikä ole semmoista omaa, niinku luottamusta jotenkin itseensä, että vaikka niinku, että sosionomiopinnothan on tosi silleen kokonaisuuksiin perustuvia, me puhutaan niin laaja-alaisista asioista että ne ei voi olla semmoista, niinku tavallaan että mikään ei ole niin yksinkertaista, kuin se ei ole semmoista vaikka matikan kaavoja että se on näin tai se ei ole näin, niin sitten semmoinen, että ei jotenkin luota siihen, että osaanko mä nyt ja oonko mä oikeasti tarpeeksi aikuinen menee sinne töihin
Veera:
Jep ja ehkä öö niinku ois niinku kaivannut tietyllä tapaa enemmän ehkä konkreettisia asioita kentälle, että musta tuntuu että on paljon asioita, OK sanotaan että sä opit kentällä, et sä menet töihin niin sua perehdytetään siellä ja sä opit siellä, mut kyllä mua hävettää mennä, että jos mä en niinku tiedä. Ja mä ehkä koen että mä en ole, että vaikka meillä on ollut paljon kursseja, mutta jotenkin, että mä en ole yhtään valm… niin kun kuitenkaan valmis, että vuoden päästä me ei enään voida ns., no ei voi sanoa tietyllä tapaa näin, mut me ei voida enää mennä sen harjoittelijan roolin taakse silleen että, no mä en osaa tätä, vaan ensi vuonna meiän pitäisi olla siellä mä osaan tän ja mä hoidan tän ja ottaa koppia paljon enemmän asioista työkentällä.
Emma:
Mm
Sandra:
Toki sitten työpaikkakohtaisesti niinku kyllä sut perehdytetään siihen tiettyyn työtehtävään ja näin, mutta silti jotenkin se, että oonko mä nyt niinku tarpeeksi aikuinen
Muut:
Mm
Sandra:
Tälleen nyt mä oon kaksikymmentäkolme että mä oon sitten valmistuessa vähän vanhempi, mutta niinku silti se, että olenko mä tarpeeksi kypsä sinne työkentälle niitten viisikymppisten kanssa vaikka
Muut:
Mm
Veera:
Ja sit välillä huomaa ehkä, että kun menee vaikka nyt on esim lasussa töissä, että kun sä meet niitten nuorten kanssa jonnekin niin mulla on semmoinen olo että mähän menen niitten mähän näytän ihan niiltä nuorilta jopa että
Nea:
Niin että sä oot se kaveri
Veera:
Niin että välillä tuntuu, että kaikki niinku aikuisetkin katsoo vähän silleen, että että onko tässä nyt kukaan se aikuisen roolissa ohjaajan roolissa oleva ja sit mä oon vaan avaimia pyörittelen siinä vieressä
(naurua)
Sandra:
Minä olen se vastavalmistunut
(naurua)
Veera:
Mm
(musiikkia)
Emma:
Joo Heidi Blomin työllisyyskurssilla esitettiin semmoinen taulukko, missä kerrottiin just siitä, että kuinka korkeakouluopiskelijoiden työttömyys on kasvussa
Veera:
Mm
Emma:
Niin tota itseä jäi ainakin mietityttämään siinä, että miksi nimenomaan korkeakouluopiskelijoilla
Nea:
Mm
Veera:
Oliko se mielenterveys vai oliko se siitä, että ei ole töitä vai oliko se niinku mielenterveysongelmien vuoksi vai niinku puhuttiinko siinä siitä
Emma:
Ei mun mielestä se oli vaan tilastoa
Sandra:
Joo oli vaan tilastoa ja mulla on itse asiassa se kuvakin tässä auki, että se on viime syyskuusta taas niinku nousussa se on toki kaikissa niinku tämä oli koulutusasteittain ja se on kaikilla koulutusasteilla paitsi alemmalla perusasteella niin työttömien työnhakijoiden määrä on nousussa viime vuoteen nähden, mutta kyllä mä jotenkin ajattelen, että kyllä sillä jaksamisella ja mielenterveydellä on merkitystä siihen työllistymiseen ja jaksamiseen jos sä olet ihan burnoutissa niinku koko 3 ja puoli vuotta opintojen ajan ja sitten menet suoraan työkentälle
Veera:
Jep ja siis musta jotenkin siis sitähän se tulee todennäköisesti olemaan, mutta musta on niinku surullista ajatella, että me valmistutaan silleen about alle kaksivitosina ja me mennään heti siihen oravanpyörään siihen elämän oravanpyörään, että töitä sitten muksut sitten me aletaan elämään semmoista lapsiarkea todennäköisesti ei nyt välttämättä varmasti kaikki, mutta että että ja sitten me kuollaan suurin piirtein et me keretään
(naurua)
Veera:
Keretään päästä pois työelämästä
Sandra:
Jep
Nea:
Musta se on tosi hullu ajatus, että sitten kun me valmistutaan niin pitäisi heti lähteä sinne työelämään, että ei ole mitään lomia siinä välissä tai mitään muuta
Sandra:
Ja sitten vielä se, että kun sä pääset työelämään niin siinä menee niinku ainakin se vuosi, että sulla edes kertyy niitä lomia
Veera:
Ei muuta tehdäkään kuin määräaikaisia soppareita, mut sitten just no Heidihän just sitä sanoi myös, että tietyllä tapaa työntekijätkään ei ole valmiita sitoutua enää niin paljon vakituisiin, joka on sitten taas itsestä ihan hullua, koska mä haluaisin sen vakkaripaikan, että mä saan kaikki lomat ja kaikki niinku tämmöiset
Nea:
Todellakin
Veera:
Ja mun ei tarvitse ressata vaikka vuoden tai puolen vuoden välein, että mihin mä menen seuraavana
Nea:
Jep
Emma:
Joo ja kyllä siinä itselläkin nyt kun on vakkari silleen niinku 4 ja puolen vuoden jälkeen niin jotenkin se oma asennekin siellä niinku töissä muuttui, että ei ole enää niinku se ikuinen kesä hessu
Muut:
Mm
Emma:
Vaan että on oikeasti siellä ihan vakituinen työntekijä, että minunkin minulla on merkitys siinä myös työyhteisössä
Sandra:
Mm
Veera:
On ja siis tulee siitä tulee mun mielestä semmoinen, että nyt mä oon aikuinen
Muut:
Mm, joo
Veera:
Että nyt mulla on vakkari paikka
Nea:
Joo
Sandra:
Itsellä kanssa vähän se, että niinku tuntuu, että kuitenkin pitäisi päästä nyt sinne työelämään, että pahin pelko on tietenkin se, että jos jäisikin työttömäksi
Veera:
Mm, on
Sandra:
Koska nyt on pakko kerätä niinku heti tavallaan valmistumisen jälkeen sitä kokemusta, koska tulevaisuudessa tulee ehkä sitten perheenlisäystä ja pitäisi mennä niinku elämässä eteenpäin ja jos haluaa jatkokouluttu.. kouluttautua, niin kyllä mä haluaisin ennen sitä niinku kuitenkin nähdä sitä työmaailmaa ja saada kerryttää sitä kokemusta, ettei se ole vaan niinku koulusta toiseen
Nea:
Mm
Sandra:
Et kuullut niin paljon nyt porukalta niinku on kavereita, jotka on valmistunut, toki ei kaikki sosionomiksi vaan muiltakin aloilta on valmistunut tässä viime aikoina niin ei niistäkään kaikki ole siellä töissä ja paljon on myös sitä, että ei ole ehkä tarjolla sitten sitä omaa ammattia vastaavaa työtä, että tuntuu että sä kouluttaudut tämän 3 ja puoli vuotta ehkä enemmänkin ja sitten sä etsit niitä duunipaikkoja niin sä oot kaikkialle yli tai ali koulutettu, että toki niinku pitää ottaa vastaan sitä mitä saa, mutta en mä ole opiskellut 3 ja puolta vuotta korkeakoulussa, että mä menisin vaikka lastenhoitajan palkalla sitten töihin
Veera:
Siis tää koska sittenhän mä olisin mennyt lähäriksi tai tehnyt jotain muuta, että jos mä haluaisin että, että kyllä mä haluan, saada sitä palkkaa minkä eteen mä oon tehnyt töitä.
Sandra:
Jep, näin niin ihan elävästä elämästä esimerkki siitä että se että sä saat ne paperit kouraan ei tarkoita sitä, että sä saat heti sun omaa alaa ainakaan vastaavaa työtä tai sun koulutusta vastaavaa.
Emma:
Joo ja itsellä ainakin niinku tahtoisin tosi nopeasti päästä sinne työelämään kiinni, että kun jos siihen tulee se pitkä tauko, että ei ole siellä töissä, niin sitte pelkää että unohtuu sitten kaikki tää opittu taito täällä.
Emma:
Onko teillä tota suunnitelmissa sitten niinku jatkokouluttautua vielä tän sosionomi opiskeluiden niinku jälkeen?
Veera:
Mä oon miettinyt mutta sitten se on vähän nihkeä just ko on puhuttu siitä että aikuiskoulutus lähtee että, niin se on kyllä..
Sandra:
Niin aikuiskoulutustuki.
Veera:
Juu just se.
Nea:
Joo itelläkin on kyllä koko ajan ollut se fiilis että haluaa jatkokouluttua, mutta sitten on pakko mennä sinne töihin ennen kuin haluaa lähteä uudestaan opiskelemaan jos sitä aikuiskoulutustukea ei saa.
Emma:
Se, ja unelmana olisi just saada semmoinen vakityöpaikka, mikä sitten mahdollistaisi sen, öö-
Sandra:
Nii oppisopimuksen?
Emma:
Niin tai siis palkallisen ton opintovapaan
Veera:
Tää.
Emma:
Niinku sillä Heidin kurssilla oli just tää valmistunut joka sitten pääsi sinne.
Sandra:
Mutta oon käsittänyt, että niin ei aivan hirveän moni työnantaja tee..
Emma:
Juu, mut se ois, se ois niinku. Se olis ihan unelma.
Veera:
Aina voi haaveilla!
Emma:
Aina voi haaveilla.
Sandra:
Ja siis kyllä mä niinku ton aikuiskoulutustuen pointin ymmärrän että, että se halutaan poistaa siinä mielessä, että halutaan eroon sellaisista niinku elämäntapakoululaisista että siirrytään vaan koulusta toiseen ja kerätään tutkintoa tutkinnon päälle. Mutta sitten taas oikeesti kun puhutaan koko ajan nykypolitiikassa siitä että korkeakoulutetut on tulevaisuuden hyväosaisia silleen niin… Mä en tiedä puuttuuko sieltä se sosiaaliala ja terveysala kokonaan, koska en mä niinku koe että 3 ja puolen vuoden opinnoilla, niin se palkka mitä me tullaan saamaan niin en mä niinku ehkä koe itteeni silleen mitenkään tosi hyvä osaiseksi.
Veera:
Ehhei ei todellakkaan.
Emma:
Ainakaan näissä niinku perustehtävissä.
Veera:
Niin jep. Ellei saa puhuttua itelleen tosi hyvää palkkaa, mutta mä en osaa puhua itsestäni sillee, mä en osaa myydä itteeni hirveän hyvin nuille työnantajille niin, ehkä sitä oppii, ehkä sitä harjaantuu.
Sandra:
Mut justiin toi että niinku et jos se lopetetaan niin sitten mietin vaan että miten sitten niinku voidaan puhua ihmisistä jotka tarvis sitten vaikka sitä taloudellista tukee, et no kouluttaudu sitten lisää, et jos et sä saa tukea siihen että sä kouluttautuisit ja sulla on heikko taloudellinen tilanne niin millä sä niinku, millä ilveellä sä kouluttaudut siinä vaiheessa..
Emma:
Nii ja varsinkin jos sä oot perheellinen tai yksinhuoltaja tai mikä tahansa tämmönen.
Sandra:
Jep.
Veera:
Sepä.
Sandra:
Että toi kyllä niinku jännittää ajatuksena että miten tää nyt lähtee tästä että just saako niitä töitä, pääseekö sinne vakituiseen paikkaan ja, onko sitten mahdollisuutta lähtee jatkokouluttautuu, et, kyllä nää pyörii kaikki nyt pääs tosi paljon.
Veera:
Pyörii, mutta samalla niinku, siihen onneksi vielä vuosi että me valmistu- valmistutaan. Jotenkin mä haluaisin tietyllä tapaa olla hirveenä ressaamatta siitä mitä tulee, varsinkin niin kun jatkokouluttautumisen suhteen tai ylipäänsä silleen, että jos nyt vaan eka saisi paperit kouraan niin sekin olisi aika hyvä.
nea:
Jep, kun eihän me voida ennustaa mitään mitä tulee tapahtumaan niin turha siitä ottaa ressiä vielä.
sandra:
Sepä, mutta on kyllä hyvä päästä aina purkamaan näitä fiiliksii ja.
veera:
On
Sandra:
Mä uskon että me ei olla niinku yksin tän asian kanssa tai näiden kaikkien ajatusten kaa
Nea:
Eei.
veera:
Ei varmasti kyllä meillä on niinku, uskon että teistä kuulijoistakin niinku moni samaistuu, että on sitten tulossa opiskelemaan tai opiskelija tai kuka tätä ikinä nyt kuuntelekaan niin
sandra:
Lähössä, pian työelämään pohtimaan näitä samoja impostor fiiliksiä ja rahaa ja kaikkea mut
Emma:
Joo, no mutta hei, no hätä
Kaikki puhujat:
No stress.
(Naurua)
Nea:
Joo, eiköhän tähän oo meidän hyvä lopettaa.
Veera:
On.
Kaikki puhujat:
Heippaa, moikku-moikkuu.
(Musiikkia)
Karina:
Tämä oli Hyvinvointi vaakalaudalla? podcast, kiitos kun kuuntelit. Ja toivottavasti käyt myös kuuntelemassa sosionomi opiskelijoiden podcastsarjan loputkin jaksot. Minä olen Karina Björninen, muista pitää itsestäsi luota, jottei sinun hyvinvointisi joudu vaakalaudalle.
(Musiikkia)
