Alkumusiikki
Sarika: Tervetuloa meidän podcastin pariin. Tänään keskustelemme aiheesta green care eli luonnon vaikutuksesta hyvinvointiin. Keskustelun vetäjänä toimin minä Sarika ja mun kanssa täällä on aihetta pohtimassa Petra
Petra: Hei
Sarika: Ja Helmi
Helmi: Moi
Sarika: Valitsimme aiheen, koska se kiinnosti meitä kaikkia ja tää aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Mitä teille tulee mieleen green caresta eli luonto hoivasta?
Helmi: No me ollaan siitä koulussa täällä sosionomi opiskelussa jonkun verran puhuttu. Mitään varsinaista omaa kurssia meillä ei tälle aiheelle oo, mutta erityisesti näissä mielenterveyskurssien sekä ikään kuin perus mielenterveyskurssien, että sitten tää syventävä, niin molemmissa sitä ollaan jonkun verran käsitelty. Ja sitten meillä on jotain vierailijoita ollu koululla esim. sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta. Ja sitten meillä oli tässä siis mitähän se oli, viikko sitten? Meillä oli ainakin vamkilla, en nyt ihan muista, että tekikö Noviakin siinä yhteistyötä. Mutta ainakin vamkilla, täällä Aleressa oli mielenterveysmessut niin siellä oli itse asiassa juurikin tämä meidän kurssivetäjä Karina kertomassa green caresta. Niin kyllä se on useamman kerran ollut aiheena et joo, jonkun verran tiedän. Mut vaikka onkin oppinut tässä siitä paljon lisää opiskelujen aikana, niin edelleen tulee kyllä mieleen jotenkin ekana mielikuvana sellainen työntekijä ja asiakas kävelemässä jossain luontopolulla ja. En mä tiedä, raikasta ilmaa ja kuuntelee lintujen ääniä ja voihan se olla sitäkin. Se voi olla hyvin green carea. Mutta toki nykyään on jo oppinut sitten se toteutus tai käytännössä green care voi olla paljon, paljon muutakin. Se voi olla maatilalla olemista, metsässä tai sitten jossain asumisyksiköissä tai vaikka sairaalahuoneeseen voidaan tuoda green carea. Et joo, laajempi näkökulma jotenkin nykyään.
Sarika: Mmm
Petra: Joo green carea voi hyödyntää esimerkiksi stressin lievityksessä. Ulkoilu luonnossa alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä ja luonto voi olla ikään kuin sellainen rauhoittumispaikka, missä ajatukset kirkastuu ja mieli virkistyy. Mä itse asiassa luin vamkin sivuilta tällaisesta LuontoMieli hankkeesta, joka on alkanut joulukuussa 2022 ja se päättyy tämän vuoden joulukuussa. Tän hankkeen tavoitteena on laajentaa luontoperusteisen toiminnan tarjoamia mahdollisuuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Siinä madalletaan kynnystä lähteä mukaan green care toimintaan ja tarkoituksena on lisätä luontoelementtien hyödyntämistä kaupunkiympäristössä. Ja sitten kun tää hanke tulee päätökseen, niin sitten varmasti saadaan uutta tietoa green caren vaikutuksista.
Helmi: Joo se on musta mielenkiintoista kuulla sitten, että mitä johtopäätöksiä ne siitä sitten vetään. Mä oon jotain kuullu LuontoMieli hankkeesta. Siinä oli ainakin vamk ja oliko Vaasan yliopisto ja Mielle ry, en nyt muista oliko siinä muitakin yhteistyössä, mut et siinä on kyllä niin kun monta tahoa. Kiinnostavaa, mitä sieltä löytyy.
Petra: Kyllä
Sarika: Niinpä. Luonnonvarakeskuksen mukaan green carella tarkoitetaan luonnon tietoista, vastuullista ja ammatillista käyttöä sosiaali-, terveys- ja kasvatuspalveluissa. Eli luonnon tietoista käyttöä hyvinvoinnin edistämiseksi. Green caressa käytettyjä ympäristöjä on maatilat, luonto, puutarhat ja eläimet, Green Care Finlandin verkkosivujen mukaan. Ootteko te ite päässeet näkemään tai osallistumaan tämmöiseen toimintaan?
Petra: No en oikeastaan ohjatusti oo. Sillai itsenäisesti oon laittanut jotain puutarhakasveja kasvamaan ja poiminut luonnosta marjoja. Ylipäätänsä tällainen marjastus on rikastuttavaa. Ja sit mä oon käynyt muutaman kerran vaelluksella. Se on ollu tosi kivaa ja siellä jotenkin pysähtyy hetkeksi siihen luonnon…
Helmi: Maailma pysähtyy
Petra: Joo just näin
Helmi: Joo oikeastaan samantyylisiä kokemuksia, mä oon retkeilly aika paljon ja mä oon partiossa ollut aika pitkään. En oo nyt enää muutamaan vuoteen, mutta ala-asteella, yläasteella olin siellä paljon. Mutta virallisesti green carea en oo tehnyt silleen, et siinä olisi joku sosiaalialan tai terveysalan ammattilainen mukana. Ehkä sellainen kokemus, kun vamk tekee tai on mukana tällaisessa Blended Intensive Programme, puhutaan myös lyhyesti vaan BIP. Siellä BIP ohjelmassa meillä oli yhtenä päivänä ohjelmana tai aktiviteettina, et käytiin tuolla Vaasan Mielle ry:llä ja juurikin tämä samainen meidän kurssinopettaja Karina oli siellä kertomassa green caresta ja muistaakseni myös esittelemässä tätä LuontoMieli hanketta. Sitten meitä vähän pyydettiin, että seuraavana päivänä kun meillä olis ohjelmassa lähteä tuonne Björköbyn luontopolulle ja sen jälkeen sitten saunomaan, niin samalla siinä kävellessä pohtia vähän tätä green care aihetta ja miltä se luonnossa kävely tuntuu meistä ja miten sitä vois käyttää asiakkaiden kanssa. Pohtimaan tätä koko teemaa. Niin se on ehkä lähin kokemus ja itse asiassa, kun mietin ja luin mielenterveysmessupäiviltä omia muistiinpanoja niin mietin, et green care periaatteessa, ku se jakautuu kahteen termiin luontohoiva ja luontovoima. Niin ehkä mä oon luontovoimassa ollut mukana koska luontohoiva on just sitä, että on tää sosiaalialan tai terveysalan ammattilainen ja siihen vaikuttaa lainsäädäntö ja tämmöistä. Mutta sit se luontovoima voi olla, vaikka eräoppaan vetämään, enemmän virkistys ja hyvinvointi, ylläpito, tän henkistä toimintaa. Mä en halua antaa kuvaa, että mä vähättelisin sitä, mutta se on vaan vähän erilaista. Niin ehkä luontovoima toiminnassa on ollut mukana. Meillä oli siellä kuitenkin eräopas, joka tunsi alueen, alueen luonnon ja historian. Joo, et ehkä sen verran. Kokemusta tästä.
Sarika: Niin luonnossa liikkuessa tai eläinten kanssa ollessaan ei välttämättä ite ees tajua, että tämähän tavallaan on sitä green carea, mutta ei ohjatusti. Et aika usein kuulee, et ihmiset sanovat tykkäävänsä mennä luontoon rauhottumaan, mistä vois sitte päätellä, että green caresta vois olla hyötyä monille.
Helmi: Mmm. Joo ja se on kyllä. Omien luontokokemusten kautta ainakin tuntuu et ite ymmärtää paremmin, et miks tällainen green care toiminta ihan ammatillisessa mielessä on tosi hyvä ja hyödyllistä. Ja voin vaan kuvitella, siis vain henkilökohtaisia kokemuksia, mutta kun on kokenut näitä luonnon hyötyjä niin sitten kun siihen lisätään vielä ainakin jonkin asteista suunnitelmallisuutta ja siellä on se ammattilaisen tietotaito kaiken niin kun tukena ja pohjana. Joo, kyllä mä nään tässä paljon potentiaalia ja hyvä että tää koko ajan nousee enemmän vaihtoehdoksi, vaikka kuntoutuksessa ja hoidossa. Mutta joo, toki siis ammattilaisen kanssa ja sillee virallisemmin green care toiminta on varmasti tosi hyödyllistä. Kiinnostavaa nähdä mihin se kehittyy, mutta ihan siis silleen henkilökohtaisestikin. Monesti nykyään, kun asuu ei nyt ihan keskustassa, mutta kuitenkin isomman kaupungin keskellä niin, ei oo ihan samanlaista pääsyä, vaikka siihen lähimetsään, mitä on joskus ollut. Mut onneksi nykyään toi merenranta on aika, lähellä niin sitten mä hyödynnän paljon sitä. Jos tuntuu, just vähän mitä puhuttiin, että metsässä ikään kuin maailma pysähtyy.
Sarika: Mmm
Helmi: Niin oon todellakin huomannut tän efektin tai vaikutuksen. Jos tuntuu, että menee päässä tai ympäristössä tai elämässä, koulustressi mitä vaan, menee jotenkin vaan yksinkertaisesti liian lujaa ja liian kaoottista ja stressaa, niin sitten mä monesti koiralenkin verukkeella. Mennään yhteen samaan paikkaan merenrantaan ja istutaan siellä penkillä ja katellaan ja kuunnellaan luontoa. Ja välillä mulla on ihan höpsö olo siitä, enkä mä tiedä mille mä höpöttelen, mutta monesti mä siellä sitten istuskelen, myöhäisellä lenkillä koiran kanssa ja höpöttelen ehkä koiralla ja ehkä tuulelle. En mä tiedä, tähdille. Ja tuntuu, että siellä voi sitten oikeesti puhua ja ehkä sanoa ääneenkin asioita, mitä ei oo ehkä uskaltanut sanoa tai vielä miettii ja ei oo ehkä ollut valmiskaan sanomaan välttämättä edes itselleen.
Sarika: Mmm
Helmi: Niin se on kyllä mun ehkä semmoinen, en mä tiedä. Yksi tavallaan terapiapaikka, jos voi sanoa.
Sarika: Mmm
Petra: Joo itelläkin mulla on ollut tollasia kokemuksia, että kun joku asia stressaa niin, pieni luonnossa kävely kyllä auttaa. Ylipäätänsä se luonnon eri elementit ja äänet auttaa siinä rauhoittumisessa, esimerkiksi lintujen laulu. Ja Vaasassa nyt kun asutaan merenrannalla niin voi kuulla vaikka aaltojen pauhua tai…
Helmi: Mmm niinpä
Petra: Ja ylipäätänsä suomessa on helppo mennä metsään. Luonto on lähellä ja suhtautuminen luontoon on positiivista ja se nähdään turvallisena. Ja green carea on helppo toteuttaa suomessa, et meillä on aika paljon luontoa ja sitten panostetaan just lähiluontoon. On erilaisia puistoja kaupunkialueellaki, missä voi toteuttaa tätä green carea
Helmi: Mmm. Joo se on musta mielenkiintoista. Ehkä ylipäätään eri kulttuurit miten suhtaudutaan, vaikka luontoon ja metsään, mut erityisesti näin suomessa kyllä huomaa sen, et ollaan hyvin jotenkin luontokeskeisiä. Toki riippuu ihmisestä ja erot näin, mutta yleisesti jotenkin metsää ja luontoa arvostetaan tosi paljon. Ja sitäkin, se oli musta ihan hyvä keskustelu mikä joskus käytiin tätä podcastia suunnitellessa. Et se on ehkä vähän sekoitus niin kun faktaa ja asennetta tää koko meidän luontoon suhtautuminen. Et onhan suomenluonto maailmalta, jos katsoo, niin onhan se nyt aika turvallinen. Et meillä ei ihan hirveästi ole mitään myrkkyhämähäkkejä, tai no yks kyy sieltä löytyy, mutta loppujen lopuksi se on aika turvallista metsää. Mut ehkä silti se on myös aika paljon asennekysymys ja semmoinen niin kun suhtautumiskysymys.
Petra: Kyllä
Helmi: Ja ehkä vähä varustautumiskysymys. Eikä niinkään et metsä itsessään on uhka.
Petra: Niin!
Helmi: Joo, mielenkiintoista miettiä näitä.
Sarika: Mut sitten kun osa on vähän vieraantuneempia luonnosta, niin onks teillä jotain ideaa, että miten sais näitä luonnosta vieraantuneita ihmisiä sinne luonnon pariin?
Petra: No sen vois aloittaa pienistä asioista. Esimerkiksi joku puutarhan tai kasvimaahoito matalalla kynnyksellä. Ei sen tarvi olla sen kummempaa.
Helmi: Jep
Petra: Esimerkiks voi kerätä luonnonmateriaaleja ja niistä voi askarrella erilaisia käsitöitä ja muita töitä.
Helmi: Joo suunnilleen luovuus rajana.
Petra: Niin.
Helmi: Joo, ymmärrän hyvin sen et kaikkia ei kiinnosta kaikki asiat tai vaikka retkeily tai vaeltaminen tai en mä tiedä, edes välttämättä joku puistossa istuminen. Niin that´s fine, ei se mitään, kaikkia ei vaan kiinnosta samat asiat. Mut kyl mä uskon siihen, jotain hyvää mieltä ja hyvinvointia luonnosta kyllä voi kaikki löytää. Ja ehkä tässä varmaan just mitä Petrakin vähän puhuit et matalalla kynnyksellä, että sen voi aloittaa todellakin pienistä asioista.
Sarika: Mmm
Helmi: Oli kyse sitten siitä, että ei välttämättä kiinnosta, niin sit voidaan ettii eri tapoja mikä vois kiinnostaa, mikä ei tuntuisi liian vaativalta. Mutta sit toki mietin paljon ihmisiä ketkä ei pysty menemään sinne luontoon, oli se sitten syystä tai toisesta. Onko sairaalassa jumissa jonkun sairauden takia tai vaikka jossain asumisyksikössä tai fyysiset, psyykkiset haasteet. Et jostain syystä voi olla vaikka, no tulee nyt mieleen oman taustan kautta, noi vammaisten asumisyksiköt, niin se luontoon lähteminen ei välttämättä oo vaan niin yksinkertaista.
Sarika: Mmm
Helmi: Niin sitten musta varmaan tässä kohtaa just toisaalta työntekijöiden luovuus, mutta toisaalta myös se, et tajutaan hyödyntää sitä teknologiaa. Et ne voi monesti tuntuu vähän ikään kuin toisiaan poissulkevilta asioita toi teknologia ja luonto. Mut ne voi oikeastaan kyllä hyödyntää toisiaan.
Sarika: Joo.
Helmi: Just nää äänimaisemat ja muut sellaiset voidaan kyllä teknologialla sitten tuoda sisälle.
Välimusiikki
Sarika: Sininauhaliiton mukaan luonto antaa hyvät mahdollisuudet kokemuksille, osallisuudelle ja oppimiselle. Osallisuus ja yhteisö mahdollistavat vuorovaikutuksen ja sitä kautta saadaan aikaan hyvinvointivaikutuksia. Ootteko ikinä olleet pienten lasten kanssa luonnossa?
Petra: No mä oon ollut veljen lapsen kanssa luonnossa ja mun mielestä lapsen kanssa on helppoa ja turvallista mennä luontoon. Suomessa metsät on melko turvallisia ja lapsetkin oman kokemuksen mukaan tykkää leikkiä luonnossa. Sieltä voi keksiä kaikenlaisia leikkejä. Mennä vaikka piiloon jonnekin kiven taakse…
Helmi: Ihan mitä vaan!
Petra: Niin! Luovuusrajan!
Helmi: Joo! Ja mä kans joitain kertoja ollut siskon lasten kanssa metsässä. Joskus meillä on ollut mun koiran mukana, joskus ei. Ja en mä tiedä, hyviä kokemuksia, kiva nyt on olla siellä. En mä tiedä mitä mä siitä sanoisin, mut just et pistää miettimään, tää koko green care ja sitten toisaalta varhaiskasvatus. Tätä luontokasvatus tavallaan termiä, mitä joskus kuulee. Ja se voi kuulostaa vähän hienolta tai jotenkin, et se olisi jotenkin monimutkaisempaa mitä se onkaan. Mut kyl mä luulen, et siis ihan ikätasoisesti niin sen voi tehdä hyvinkin yksinkertaisesti. Et eihän se tarvi olla, siis jonkun ihan pienen lapsen kanssa. Niin juodaan pillimehut siellä metsäretkellä niin ei heitetä niitä mättäälle, ku laitetaan ne reppuun ja viedään kotona roskiin.
Petra: Kyllä
Helmi: Tai näytä vaikka kuka aikuinen siinä on mukana, et tuu näyttämään ennen kuin syöt jonkun marjan. Jos on vielä sen verran pieni lapsi et ei ite tunnista. Ei sen tarvi olla sen monimutkaisempaa. Sit vaan loppuaika pidetään hauskaa.
Sarika: Jakso lähestyy loppua, niin olisko teillä vielä jotakin ajatuksia, jota haluatte jakaa?
Petra: No joo. Sosionomina mun mielestä voi hyödyntää tätä green care menetelmää asiakkaiden kanssa ja siitä on paljon puhuttu, jo tässäkin jaksossa on tullut esille, että esimerkiksi just retkeilemällä tai puutarhanhoidolla voi lisätä asiakkaiden osallisuutta.
Helmi: Mmm
Petra: Niin ja sit green care menetelmää voi käyttää asiakkaitten kanssa, jotka ei syystä tai toisesta pääse tai halua lähteä luontoon. Niitä voi olla. Voi olla tekoälyllä ohjattua, luontokuvia tai eri äänimaisemia.
Helmi: Joo tapoja on monia ja ehkä itellä nousee varmaan tärkeimpänä just toi, et matalalla kynnyksellä. Et ihmisillä se tavallaan kynnys lähteä luontoon voi olla hyvin erilainen ja ikään kuin ns. eri korkuinen eri syistä. Mutta kyllä mä haluaisin uskoa, joo, no oikeastaan kyllä sitä mieltä, että kyllä jokaiselle löytyy tapa olla luonnossa ja hyötyä luonnosta.
Petra: Kyllä
Helmi: Niin kun tuosta hyvänä aasinsiltana tulee mieleen myös sitten tää nykyaika ja teknologia, että kyllähän se haastaa luontoläheisyyttä
Sarika: Mmm
Helmi: Kun ei olla samalla tavalla luonnon kanssa välttämättä päivittäin tekemisissä. Et toki ruoka tulee edelleen luonnosta, mutta käytännöntasolla ruoka tulee ruokakaupasta
Sarika: Niin
Helmi: Että luontosuhde muuttuu. Ja se on musta kiinnostavaa nähdä, että mihin tulevaisuus vie meitä, luontoa ja teknologiaa ja toisaalta mihin green care kehittyy.
Sarika: Mmm. Jakso päättyy tähän. Kiitos hyvästä keskustelusta ja kiitos kun kuuntelit.
Helmi: Kiitos!
Petra: Kiitos!
Loppumusiikki
