Tulvariskien hallinnan ohjaus ja tulvavaarakartoitukset
Tulvariskien hallintaa ohjataan tulvariskilainsäädännöllä, jonka pääperiaatteet ja ohjenuorat lähtevät EU:n tulvadirektiivistä (2007/60/EY). Kansallisella tasolla tulvariskien hallintaa ohjataan monien lainsäädäntöjen kautta, mutta ensisijaisesti siitä on säädetty lailla tulvariskien hallinnasta (620/2010) sekä valtioneuvoston asetuksella tulvariskien hallinnasta (659/2010).
Osana tulvariskilainsäädännön mukaista tulvariskien hallintaa ja sen suunnittelua ovat niin kutsutut tulvavaara- ja tulvariskikartoitukset, jotka toimivat tulvariskien hallinnan perustana. Tulvakartoitukset tarkistetaan ja päivitetään tulvariskien hallinnan suunnittelusyklin mukaisesti kuuden vuoden välein. Tulvakartoituksilla tuotetaan tietoa monille eri tahoille, kuten valtion tulvaviranomaisille elinvoimakeskuksissa (ent. ELY-keskukset), pelastustoimelle ja kansalaisille. Tulvavaarakartoituksissa esitetään eri todennäköisyydellä esiintyviä tulvaskenaarioita, jotka perustuvat aiempiin hydrologisiin havaintoihin eli veden korkeuksiin ja virtaamiin; sekä tulvamallinnuksiin, jotka osaltaan vaativat tarkkoja lähtötietoja vedenpinnan ja maanpinnan korkeudesta. Tulvavaarakartoilla esitetään tulvan peittämä alue sekä tulvan eri vesisyvyydet sinisen eri sävyin. Tulvavaarakartat toimivat pohjana tulvariskikartoituksille, joissa taas kuvataan tulvalle haavoittuvia kohteita eli riskikohteita. Riskikohteita ovat mm. rakennukset ja asukkaat, infrastruktuuri, kuten sähköverkon, tietoliikenteen ja liikenneverkon kohteet, ympäristön mahdollista pilaantumista aiheuttavat kohteet sekä suojeltavat kulttuuriperinnön kohteet.
Tulvariskikartoitusten paikkatietomenetelmät ja lähtöaineistot
Tulvariskikartoitukset laadittiin entisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) toimesta pääasiallisesti paikkatietomenetelmin. Valtion aluehallinnon uudistuksen myötä tulvariskikartoituksista vastaavat nykyisellään elinvoimakeskukset vastuualueillaan. Paikkatiedolla tarkoitetaan dataa sellaisista reaalimaailman asioista, joiden sijainti tunnetaan. Tällaista dataa käsitellään paikkatieto-ohjelmistoilla, joiden avulla erilaisia paikkatietoaineistoja voidaan kuvata kartalla ja niille voidaan tehdä erilaisia analyyseja. Tulvariskikartoituksissa yksi tärkeimmistä paikkatietoanalyysimenetelmistä on päällekkäisanalyysi, jolloin eri paikkatietoaineistoja asetetaan toistensa päälle ja eri kohteiden sijaintia verrataan toisiinsa. Tulvariskikartoitusten kohdalla erilaisia kohteita verrataan tulvavaarakarttaan eli tulvan peittämään alueeseen ja sen vesisyvyyksiin (kuva 1).
Yksi tulvariskikartoitusten tärkeimmistä selvitettävistä aihealueista on tulvan vaikutukset ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen, joihin liittyviä selvitettäviä vahinkoindikaattoreita ovat asukkaiden ja rakennusten määrä tulva-alueella. Näiden indikaattoreiden selvittämiseksi on yleisesti käytetty Digi- ja väestötietoviraston (DVV) ylläpitämää rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) pistemäistä paikkatietoaineistoa. RHR-aineisto on useiden vuosien aikana muodostunut rekisteri kaikista Suomen rakennusluvallisista rakennuksista, joka sisältää myös tiedon rakennuksissa asuvien asukkaiden määrästä. Tähän mennessä aineisto on ollut ainoa varteenotettava tulvariskikartoituksissa käytettävä aineisto riskissä olevien asukkaiden määrän selvittämiseksi. Koska aineistoa on muodostettu vuosikymmenien aikana erilaisin menetelmin, esiintyy siinä erilaisia epävarmuuksia muun muassa tietojen oikeellisuuteen ja esimerkiksi rakennuspisteiden sijaintitarkkuuteen liittyen. Aineistossa esiintyvät epävarmuudet vaikuttavat taas tulvariskikartoitusten tuloksiin ja luotettavuuteen.
Paikkatietoaineistojen potentiaali tulvariskikartoituksissa
RHR-aineiston rinnalle potentiaalisena vaihtoehtona on vastikään noussut Maanmittauslaitoksen tuottama niin kutsuttu PRT-linkitetty rakennusaineisto, joka perustuu maastotietokannan (MTK) sisältämiin rakennuskohteisiin sekä RHR:n mukaisiin rakennusten pysyviin rakennustunnuksiin. PRT-aineistossa on siis pyritty yhdistämään maastotietokannan sisältämät polygonimuotoiset eli aluemaiset rakennuskohteet sekä niitä vastaavat pysyvät rakennustunnukset toisiinsa. Pysyvä rakennustunnus on rakennusluvallisen rakennuskohteen yksilöivä tunnus, joka toimii tässä tapauksessa linkkinä kahden eri aineiston eli maastotietokannan rakennusgeometrian ja RHR:n ominaisuustietojen välillä. Malm tutki opinnäytetyössään RHR-aineiston sekä PRT-aineiston laadullisia ominaisuuksia sekä aineistoilla saatavia tulvariskimääriä rakennusten ja asukkaiden osalta.
Tutkimus osoitti, että RHR-aineiston suurimpia heikkouksia tulvariskikartoitusten näkökulmasta ovat sen geometriamuoto sekä sijaintitarkkuuden epävarmuudet. Tulvariskikartoitusten luotettavuuden kannalta on erityisen tärkeää, että tutkitut aineistot esittävät kohteet mahdollisimman tarkasti oikeassa sijainnissaan ja sisältävät oikeat ominaisuustiedot. Aineiston pistemäisen geometriamuodon vuoksi reaalimaailman moniulotteisia rakennuskohteita voidaan esittää RHR:ssä ainoastaan pinta-alattomana sijaintitietona, mikä voi olla päällekkäisanalyysin näkökulmasta ongelmallista. Tulvariskikartoituksissa saattaa jäädä kohteita huomiomatta esimerkiksi tilanteissa, joissa rakennuksen nurkka todellisuudessa osuu tulvaveteen, mutta rakennusta vastaava RHR-piste ei sijoitu päällekkäisanalyysin mukaan tulvavaara-alueelle. Lisäksi RHR-aineistossa esiintyy selkeitä sijaintitarkkuuden virheitä, joissa RHR-piste on asetettu täysin todellisuudesta poikkeavaan sijaintiin (kuva 2). Näihin ongelmakohtiin voidaan vastata polygonimuotoisella PRT-aineistolla. Maastotietokanta on tarkimpia valtakunnallisia paikkatietoaineistoja, joissa rakennuskohteiden sijainti on erittäin tarkasti ilmakuvauksiin perustuen määritetty. Pinta-alallinen PRT-aineisto mahdollistaa rakennukseen ja sen asukkaisiin kohdistuvan tulvavaaran herkemmän ja realistisemman tunnistamisen kuin pistemäinen RHR-aineisto.
PRT-aineistolla ei kuitenkaan pystytä yksinään vastaamaan RHR:n tarjoamaan kattavuuteen rakennusten ja asukkaiden riskikartoituksissa. PRT-aineiston selvin heikkous on sen linkittyneisyyden taso RHR:iin – kaikkia nykyisen RHR:n kohteita ei ole linkitetty maastotietokannan rakennuspolygoneihin. Syyt osittain heikon linkittyneisyyden takana ovat moninaiset. Syyt voivat liittyä esimerkiksi aineistojen erilaisiin tapoihin kuvata rakennuskantaa (reaalimaailma vs. rakennusluvat), RHR:n sisältämiin laatuongelmiin tai PRT-aineiston tuotantoajankohtaan. PRT-linkityksiä on laadittu Maanmittauslaitoksella vuodesta 2019 lähtien kunta kerrallaan perustuen siis tuotannonaikaiseen RHR:iin, mikä heijastuu linkittyneisyyden tasoon, kun aineistot yhdistetään nykyistä RHR:iä hyödyntäen. PRT-aineistoa ei ole välttämättä päivitetty alkuperäisen kuntakohtaisen linkityksen jälkeen, minkä vuoksi RHR:iin tehdyt muutokset, kuten uudisrakennukset tai korjatut tiedot, eivät näy linkitysten tasossa. Aineisto on jämähtänyt tuotantoajankohtaansa ja vaatisi Maanmittauslaitokselta jatkuvaa ylläpitoa ja päivitystä.
Kumpikaan tutkituista rakennusaineistoista ei nykyisessä muodossaan ole yksinään täydellinen tulvariskikartoituksia varten, mutta yhdessä ne muodostavat huomattavasti luotettavamman kokonaisuuden. PRT-aineisto tarjoaa tarkemman sijaintitiedon ja realistisemman kuvan rakennusten todellisesta sijoittumisesta tulvavaara-alueille, mikä parantaa erityisesti rakennusten ja asukkaiden riskien tunnistamista. RHR-aineiston vahvuutena taas ovat sen valtakunnallinen kattavuus sekä tulvariskikartoituksille välttämättömät ominaisuustiedot, kuten asukasmäärät. Tällä hetkellä paras ratkaisu on hyödyntää aineistoja rinnakkain: PRT tuo tarkkuutta ja herkkyyttä riskien tunnistamiseen, kun taas RHR varmistaa kaikkien kohteiden huomioimisen.
PRT-linkitysten valmistuessa ja aineistojen laadun edelleen parantuessa on mahdollista, että tulevaisuuden tulvariskikartoitukset voidaan toteuttaa entistä tarkemmin, luotettavammin ja yhdenmukaisemmin. PRT-aineiston kehityssuunta on erityisen lupaava, ja sillä on potentiaalia nousta tulvariskikartoitusten ensisijaiseksi rakennuspaikkatietoaineistoksi. Yhdessä RHR-aineiston kattavien ominaisuustietojen kanssa se tarjoaa merkittävän mahdollisuuden parantaa tulvariskien hallinnan tarkkuutta ja luotettavuutta koko Suomessa.
Opinnäytetyö on julkaistu Theseuksessa ja sen pysyvä osoite on: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604207006
