Syrjintä sosiologisena ilmiönä
Syrjintä sosiologisena ilmiönä viittaa epäoikeudenmukaiseen kohteluun tai eriarvoiseen kohteluun, joka perustuu tietyille ryhmille tai yksilöille ominaisiin ominaisuuksiin kuten sukupuoleen, etnisyyteen, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, vammaisuuteen tai sosioekonomiseen asemaan. Tämä ilmiö on keskeinen sosiologisen tutkimuksen kohde, ja sen ymmärtäminen edellyttää monitahoista analyysiä yhteiskunnallisista rakenteista, normeista ja valtasuhteista.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun antaman määritelmän mukaan syrjintä tarkoittaa sitä, että henkilöä kohdellaan huonommin kuin muita jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden, kuten ihonvärin, sukupuolen, vammaisuuden tai iän perusteella. Suomessa syrjintä kielletään monissa kansallisissa laeissa, yhdenvertaisuuslaissa, rikoslaissa, sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.
Syrjintä on kielletty laissa. Perustuslaki 2 luku ja 6§:ssä sanotaan, että ”ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.” Valitettavasti se on kuitenkin monelle arkea. Syrjinnän syiksi sanoitettavia asioita voi olla monia. Joku voi joutua syrjityksi esimerkiksi ulkoisen olemuksensa, pukeutumistyylin, iän, sukupuolen, sukupuolettomuuden tai vaikka kielensä takia. Syrjintä voi ilmetä suorana haukkumisena, ikävinä kommentteina ja porukasta pois sulkemisena. Syrjintää on myös eriarvoinen palvelu ja kohtelu. Huono-osaisuus voi myös periytyä ja siirtyä vanhemmalta lapselle.
Syrjintä liittyy usein yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja instituutioihin
Erilaista syrjintää voidaan yhteiskunnan erilaisissa rakenteissa joko vähentää edistämällä ihmisten kokemaa tasa-arvoa tai nämä rakenteet voivat toimia välineenä lisääntyvälle syrjinnälle. Näitä rakenteita ovat mm. koulutus, työelämä, terveydenhuolto tai oikeusjärjestelmä.
Tarkastellaan esimerkiksi työelämää. Syrjintää tapahtuu myös työelämässä jo työnhaussa. Syrjintää työnhaussa on esimerkiksi se, ettei hakijaa kutsuta haastatteluun ulkomaalaisen nimen perusteella, vaikka hakemus ja hakijan taidot muuten vastaisivat työpaikan vaatimuksia.
Tällöin työantajan omat ennakkoluulot estävät hakijaa saamasta samanlaisia mahdollisuuksia, kuin muut hakijat. Työnhaussa voidaan syrjiä myös esimerkiksi sukupuolen takia sillä perusteella, ettei mielellään palkata naisia mahdollisen tulevaisuuden raskauden takia. Sukupuolen ja ulkoisiin ominaisuuksiin liittyvää ennakkoluuloista syrjintää työnhaussa voisi myös olla esimerkiksi se, että halutaan mieluummin palkata johonkin asiantuntijatehtävään vanhempi mieshenkilö kuin nuori nainen vain sen takia, että vanhempi mies mielletään usein ulkoisesti uskottavammaksi.
Eri työpaikoissa voi olla erilaisia asenteita kielien moninaisuutta kohtaan. Esimerkiksi työpaikan ohjeistuksia ei välttämättä ole kaikille saatavilla äidinkielellään. Tästä huolimatta moni pärjää työpaikalla, mutta kyllä se varmasti vaati yksilöltä paljon enemmän henkisiä voimavaroja ja rohkeutta. On myös työpaikkoja, joilla pyritään siihen, että jokainen saa käyttää omaa äidinkieltään. Voidaan siis keskustella niin, että toinen vastaa erikielellä. Tämä on todella hienoa oikein toteutuessaan ja vähentää negatiivisia tunteita kielen käytön ympärillä. Se tuo vapautta käyttää omaa kieltä ja luo rohkeutta yrittää toimia myös sillä vieraammalla kielellä.
Erilainen tausta ei saisi vaikeuttaa yhteisöön sisäänpääsyä. Joissain kunnissa on otettu käyttöön myös anonyymejä työnhakuprosesseja, jotka pyrkivät estämään syrjimistä. Onnistuneena tämä kuulostaa hyvältä keinolta puuttua tähän ongelmaan. Yhteisöön tulevat uudet kulttuurit toimivat parhaimmillaan vain yhteisöä rikastuttavina asioina. Yhteisön normeilla pitää olla mahdollisuus myös muuttua, jotta yhteisö ei hajoa keskinäisiin ristiriitoihinsa. Erilaisuus tuo yhteisöön uusia moraaleja ja normeja.
Syrjintää tapahtuu myös sosiaali- ja terveyspalveluissa, joihin jokaisella on oikeus ja joiden tulisi olla kaikille saavutettavissa. Syrjintää on esimerkiksi se, että terveyskeskuksen tilat eivät ole esteettömiä, jolloin esimerkiksi pyörätuolia käyttävien on vaikeaa tai jopa mahdotonta päästä hoitamaan asioitaan. Syrjintää on myös se, ettei terveyspalveluita saa omalla äidinkielellään. Jokaisella on siihen oikeus ja terveydenhuollon ammattilaisilla on velvollisuus järjestää tulkki, jos tämä itse ei puhu potilaan äidinkieltä.
Syrjinnän taustalla ovat yhteiskunnallisia normit ja asenteet
Syrjinnän taustalla ovat yhteiskunnassa vallitsevat normit ja asenteet, jotka perustuvat ennakkoluuloihin tai stereotypioihin. Sosiologit tutkivat, miten nämä normit ja asenteet vaikuttavat yksilöiden ja ryhmien väliseen vuorovaikutukseen.
Yhteiskunnan normi on se, että syrjintä on väärin. Syrjintä ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä, ja toisia syrjivä henkilö saakin muilta herkästi pahoja katseita ja kritiikkiä. Syrjintä voi jopa täyttää rikoksen tunnusmerkit.
Vaikka tiedetään syrjinnän olevan väärin, tapahtuu sitä siitä huolimatta. Yksi syy syrjinnälle on se, että sen avulla etuoikeutetut ihmiset pysyvät etuoikeutettuina, kun he syrjivät itseään heikommassa asemassa olevia. Syrjintä voi tahallisen ja tietoisen toiminnan lisäksi olla myös tahatonta, jos ei ole tietoinen omista ennakkoluuloista.
Syrjinnän ilmenemismuodot
Syrjintä voi ilmetä monin eri tavoin, kuten suoranaisena syrjintänä, epäsuorana syrjintänä, mikrosyrjintänä tai rakenteellisena syrjintänä. Sosiologit pyrkivät tunnistamaan ja ymmärtämään näitä eri muotoja ja niiden vaikutuksia.
Rask (2018) kertoo, että rakenteellinen syrjintä ja syrjintä ihmisten asenteissa voi tuoda terveys eroja myös välillisesti. Niiden vuoksi maahan muuttaneen voi olla vaikea edetä tasoaan ja koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Työttömyys ja heikompi taloudellinen tilanne syventävät ongelmia, joita kasautuvat syrjivät teot saavat aikaan.
Syrjintä voi johtaa yhteiskunnalliseen liikehdintään ja aktivismiin
Sosiologit voivat tutkia, miten yhteiskunnalliset liikkeet pyrkivät muuttamaan syrjinnän vastaista lainsäädäntöä, asenteita tai yhteiskunnallisia rakenteita.
Syrjäytymisen kulut yhteiskunnalle ovat valtavat. Syrjäytyminen on yksilölle todella vaikeaa. Yhteisöön ja yhteiskuntaan kuuluminen voi tuntua, jopa mahdottomalta. Meidän kaikkien pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että emme vahingossakaan edes pienillä teoilla syrji ketään. Syrjityksi tulemisen kokemukset voivat kasautuessaan johtaa syrjäytymiseen.
Miten syrjintä sitten vaikuttaa meihin? Syrjintä luo yksinäisyyttä ja syvää pahaa oloa moneen. Syrjityllä ei ole mahdollisuutta valita onko hän osa ryhmää vai ei. Syrjintä voi myös huonontaa terveyttä ja vaikeuttaa apuun hakeutumista. Me voimme jokainen omilla teoilla pyrkiä vaikuttamaan ihmisten asenteisiin ja syrjinnän vähenemiseen.
Syrjintä koskee ongelmana meitä kaikkia. Syrjintä voi olla yksi syrjäytymiseen ajavista syistä. Meidän kaikkien tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten reagoimme erilaisuuteen. Heijastaako reagointimme arvojamme vai reagoimmeko jostain aivan muusta syystä. Syrjintää voi henkilökohtaisesti pyrkiä estämään omalla asenteella ja avoimuudella. Aina kohdatessaan omia negatiivisia asenteita ja ajatuksia jotakin ryhmää tai yksilöä kohtaan voisikin miettiä, mistä ne oikeastaan tulevat ja kokeilla miltä tuntuisi, jos yrittäisikin ajatella positiivisemmin.
Syrjintä on monimutkainen ilmiö, ja sen ymmärtäminen sosiologisesta näkökulmasta edellyttää laajaa tarkastelua yhteiskunnallisista tekijöistä, jotka vaikuttavat sen olemassaoloon ja ylläpitoon. Sosiologinen lähestymistapa auttaa avaamaan syrjinnän syitä ja seurauksia yhteiskunnallisella tasolla.
