Climeon oy:n ja islantilaisen Varmeorka Oyn innovatiiviseen voimalaitoskonseptin tutustumisen jälkeen, matkamme jatkui Islannin lumisilla teillä kohti Geyseria, joka purkautui noin 15 minuutin välein ampuen noin metrin halkaisijaltaan olevan vesipatsaan useiden metrien korkeuteen. Siirtymät Islannissa kohteesta toiseen tarjosivat loistavan mahdollisuuden keskustella kiinnostavista energia-alan teemoista kuten tuulivoimasta ja vedystä. Tuulivoimaa Islannissa on äärimmäisen vähän hyvistä tuuliolosuhteista huolimatta. Tähän on lähinnä kaksi syytä, joista ensimmäinen on taloudellinen; geotermistä energiaa ja vesivoimaa on Islannissa runsaasti saatavilla ja vasta aivan viime vuosina maatuulivoiman tuotantokustannukset ovat tulleet kilpailukyisiksi näiden energiatuotantomuotojen kanssa. Toinen syy olemattomaan tuulivoimakapasiteettiin on poliittinen tai pikemminkin sosiaaliseen hyväksyntään liittyvä. Tuulivoima on islantilaisille uusi ja vieras asia, ja sitä vastustetaan laajasti maisemallisista ja ympäristönäkökohdista johtuen. Tilanne on näiltä osin Islannissa hyvin identtinen, mitä se oli Suomessa 2010-luvun alussa.
Toinen autokeskusteluissa esille noussut teema on mahdollisuus vihreä vedyn tuottamiseen Islannissa geotermisen energian avulla. Monet ulkomaiset toimijat ovat selvittäneet tätä mahdollisuutta ja käynnissä on useampi selvitysvaiheessa (feasiblity study) vaiheessa oleva projekti. Geotermisen energian hyödyntäminen korkean lämpötilan höyryelektrolyysissa (ks. Xu 2017) voisi tarjota Islannille merkittävän edun vihreän vedyn tuotannossa. Kolmas mielenkiintoinen aihekokonaisuus Islannissa on hiilidioksidin talteenottoteknologia. Islannissa vihittiin syyskuussa 2021 käyttöön maailman suurin hiilidioksidia talteenottava laitos, joka hyödyntää geotermistä energiaa ja säilöö hiilidioksidin maanalaiseen luolastoon (Smart news 2021). Hiilidoksidin säilömistä merenpohjaan tai muualle maankuoreen voitaneen verrata ainakin jossain määrin ongelman lakaisemiseen maton alle. Islanti on erittäin seismistä aluetta ja kukaan ei luonnollisestikaan pysty takamaan sitä, etteikö maankuoreen varastoitu hiilidioksidi voisi vapautua takaisin ilmakehään esimerkiksi maanjäristyksen yhteydessä. Tähän hiilidioksidivarastoon pätenee vanha totuus, että maton alle lakaistut ongelmat pilaavat yleensä sekä maton että lattian, vaikka tilanne voidaan saada näyttämäänkin hetkellisesti paremmalta. Sen sijaan Climeworks niminen yritys on kehittänyt teknologian sitoa hiilidioksidi islantilaiseen kiviainekseen, jota voitaneen pitää pitkäkestoisena ja luetettavana ratkaisuna (YCC team 2021).
Toisena vierailupäivänä tutustuimme Hellisheiðin geotermiseen voimalaitokseen, joka tuottaa suurimman osan Reykjavikin sähköstä ja kaukolämmöstä. Voimalaitoksen näyttelytilassa oli piirretty ja elektroninen kaavio sekä sähkön että kaukolämmön tuotannosta. Ihmettelimme isännillemme jälleen ääneen kaukolämmön paluuputkin puuttumista tästä suuresta lauhdevoimalaitoksesta (303 MW sähkö/400 MW kaukolämpö). Tällöin meille selvisi, että paluuputkea kaukolämmölle ei tarvita lainkaan, vaan veden annetaan laskea suoraan mereen. Tämä on ilmeisesti mahdollista, koska vuotuiset sademäärät ovat niin suuria, että maanalaiset geotermiset vesiesiintymät eivät tällä sähkön- ja kaukolämmön tuotantomäärällä ilmeisesti ehdy lainkaan. Lisäksi mielenkiintoista oli, että maanalta tulevaa kuumaa vettä käytetään sellaisenaan käyttövetenä Reykjavikissa. Vedessä on lievä rikkivedyn haju, mutta riittävän tehokas shampoo yleensä peittää tämän hiuksia pestäessä. Toinen haaste rikin hajun lisäksi tässä käyttövedessä on sen korkea lämpötila (yli 80 C), ja useat julkiset rakennukset sekä hotellit ovatkin yleensä varustettu veden jäähdytysteknologialla. Tässä voimalaitoksessa oli kaksi (33 MW) matalaa painetta (1 bar) ja matalaa lämpötilaa (119 C) käyttävää turbiinia korkeapaineisten ja tulistettua höyryä käyttävien turbiinien ohella.
Voimalaitosvierailukohteesta kaasutimme maastoautolla kovaa vauhtia takaisin Reykjavikin yliopistolle esittelemään heidän opiskelijoilleen Vaasan energiaklusteria ja vaasalaisia korkeakouluja. Merkille pantavaa oli yhden unen rajamailla olleen vanhemman energiatekniikan opiskelijan reaktio tai positiviinen kiinnostuksen herääminen, kun kerroin lyhyesti ST1:n Otaniemen geotermisestä pilottihankkeesta. Tämä kyseinen opiskelija oli ollut tällä työmaalla itse töissä ja tiesi siitä luonnollisesti enemmän aiheesta kuin allekirjoittanut.
Energiavarastointihankkeen ”Nordic Tour” – matkamme jatkui 3.12.2021 vierailulla Norjan teknillisessä korkeakoulussa (NTNU), jonka energiatekniikan laitos 600 tutkijalla on pohjoismaiden suurimpia. Mielenkiintoisten esittelyiden ja keskusteluiden jälkeen pääsimme vierailemaan heidän energia-alan laboratorioon sekä erityisesti tutustumaan heidän akku- ja vetyteknologian tutkimukseen. Sovimme, että toimitamme heille alkutalvesta yhteenvedon Vamkin energiatekniikan käynnissä ja suunnitteilla olevista tutkimusaiheista. Vaasaan kotiuduimme onnistuneelta matkalta 4.12.2021 ja ihmetystä herätti, että Islannin ja Norjan tiukkojen Covid 19 rajamuodollisuuksien jälkeen pääsimme Suomeen ja Vaasaan ilman koronapassia, negatiivista testiä tai edes tiedotetta kuinka toimia, jos epäilee tartuntaa. Matka oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut ja kaikki järjestelyt toimivat hienosti sekä saimme näin käytettyä kaiken hankkeelle myönnetyn ulkoisen rahoituksen.
