Allekirjoittanut tutki LAB-ammattikorkeakoulun kestävä kaupunkiympäristö -koulutusohjelman päättötyönään rakennettua ympäristöä tuulivoimarakentamisen näkökulmasta. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössä Tuulivoima rakennetussa ympäristössä: katsaus tuulivoimarakentamiseen satama- ja teollisuusalueilla keskityttiin selvittämään mitä mahdollisuuksia ja esteitä rakennettu ympäristö, erityisesti satama- ja teollisuusalueet, tarjoavat tuulivoimahankkeille.
Tuulivoima lisääntyy, koska se kannattaa
Uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaiskulutuksesta kasvoi Suomessa vuonna 2020 jo 40 prosenttiin, jolloin sen kulutus oli ensimmäistä kertaa suurempaa kuin fossiilisten polttoaineiden ja turpeen kulutus yhteensä (Tilastokeskus 2021). Vuonna 2020 tuulivoimatuotanto kasvoi Suomessa noin kolmanneksella, ja tuulivoimalla katettiin vuoden sähkönkulutuksesta noin 10 %. Vuodesta 2021 voidaan odottaa muodostuvan alan kannalta ennätyksellinen, sillä rakenteilla olevista hankkeista saatavilla olevien tietojen mukaan Suomen tuulivoimakapasiteetti voi lisääntyä yhteensä jopa 990 MW. Vertailun vuoksi tuulivoiman kokonaiskapasiteetti ylitti 1000 MW vasta vuonna 2015. (Suomen Tuulivoimayhdistys 2021.)
Tuulivoimapuiston sijaintia pohdittaessa on kiinnitettävä huomiota hyvin moniin erilaisiin tekijöihin. Hyvät tuuliolosuhteet ja verkkoliitynnän saatavuus ovat luonnollisesti tärkeimmät teknistaloudelliset edellytykset, mutta huomiota täytyy kiinnittää myös rakentamisen ja toiminnan aikana syntyviin ympäristövaikutuksiin. Kun odotettavissa oleva sähköntuotanto ja siitä saatavat tulot suhteutetaan tuulivoimahankkeen suunnittelu-, rakennus- ja ylläpitokuluihin, voidaan laskea tasoitettu energiantuotantokustannus (LCOE), joka on ratkaiseva tekijä lopullista investointipäätöstä tehtäessä. Tuulivoima ei ole ympäristön ja ilmaston vuoksi tehtävää hyväntekeväisyyttä, vaan kiistattomien ilmastoetujen lisäksi se on kannattava sijoitus.
Tällä hetkellä Suomeen rakennetaan maatuulivoimaloita, joiden yksikköteho on jopa kuusi megawattia, roottorinhalkaisija 150–170 metriä ja lavan korkein pyyhkäisykorkeus noin 250 metrissä. Pinta-alaltaan suuremman roottorin tuulesta kaappaama energiamäärä lisättynä kokonaiskorkeuden myötä kasvavaan keskituulennopeuteen on lisännyt yksittäisen tuulivoimalan vuotuista energiantuotantoa huikeasti, mikä mahdollistaa kannattavien hankkeiden toteuttamisen myös aivan uusilla alueilla Suomessa.
Rakennettu ympäristö tuulivoima-alueena
Käytöstä poistuvat turvetuotantoalueet ovat tällä hetkellä kiinnostavia kohteita uusiutuvan energiantuotannon näkökulmasta, mutta samoin ovat myös rakennettujen teollisuusympäristöjen, kuten satama-, teollisuus- sekä varasto- ja logistiikka-alueiden hyötykäyttö. Tämä siksi että tuulisen rannikon läheisyydessä olevat talousmetsäalueet ja sisämaan kiinnostavimmat kohteet ovat jo pääsääntöisesti tuulivoimakehittäjien tiedossa. Alueidenkäytön näkökulmasta energiantuotannon ja teollisuustoimintojen sekoittaminen on tehokasta ja monipuolista maankäyttöä, jonka hyötynä voidaan nähdä esimerkiksi virkistys- ja luontoarvoiltaan arvokkaiden alueiden säilyminen. Työssä haastateltujen asiantuntijoiden mukaan tuulivoiman ja teollisuustoimintojen rinnakkaiselon mahdollisuuksina esiin nousivat muun muassa valmiin infrastruktuurin ja hyvän saavutettavuuden tarjoamat logistiikka- ja kustannusedut sekä teollisuuden energiaomavaraisuuden lisääminen ja esimerkiksi vetytalouden vauhdittaminen. Tuulivoiman arvioitiin luovan alueille myös imagoetua.
Kotimaassa esimerkkejä rakennetun teollisuusympäristön ja tuulivoimatuotannon yhteensovittamisesta on niukasti, ja olemassa olevat esimerkkikohteet tunnetaan asiantuntijoidenkin parissa heikosti. Ympäristöhallinnon ohje 5 / 2016 Tuulivoimarakentamisen suunnittelu linjaa, että tuulivoimalat on sijoitettava niin kauas asutuksesta tai muusta häiriintyvästä kohteesta, että ympäristölupa ei ole tarpeen. Tässä peruslinjauksessa olisi tarkistettavaa, sillä se asettaa rakennettuun ympäristöön sijoittuvat hankkeet heti alussa hankalaan asemaan. Ympäristölupa voisikin olla rakennettuun ympäristöön sijoittuvassa tuulivoimahankkeessa pikemminkin lähtökohta, sillä se antaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle keinot ja valtuudet valvoa toimintaa ja antaa turvallisuutta ja ympäristövaikutuksia koskevia määräyksiä. Määräykset ja valvonta voisivat tällöin ulottua esimerkiksi lapojen jäätämisenestoon ja varjovälkkeen hallintaan.
Euroopasta löytyy esimerkkikohteita, joissa tuulivoima ja teollisuusalueet on integroitu Suomeen nähden varsin ennakkoluulottomalla otteella. Belgiasta ja Hollannista löytyy satama-alueita, kuten Rotterdam, Antwepen sekä North Sea Port, joissa asennettu tuulivoimakapasiteetti ylittää 200 MW kussakin, ja voimaloita on sijoitettu teollisuusrakennusten pihapiireihin ja liikenneväylien varsille. Teollinen ympäristö saattaa tarjota tuulivoimarakentamisen kannalta erinomaisen valmiin infrastruktuurin, huollon ja ylläpidon kannalta hyvän saavutettavuuden, mutta alueen moninaisten intressien ja toimintojen yhteensovittaminen on tavanomaista haastavampi suunnitteluprojekti, jossa teknisen osaamisen rinnalla suunnittelussa vaaditaan erinomaisia neuvottelutaitoja.
Satama-alueilla on tulevaisuudessa entistäkin merkittävämpi rooli innovatiivisten uusiutuvan energian tuotanto-, varastointi- ja muuntoratkaisujen toteutus- ja pilottikohteina. P2X-teknologian toimintaympäristönä satama-alueet ovat houkuttelevia kohteita esimerkiksi polttoaineiden jakelukeskittymien, kemianteollisuuden ja runsaasti energiaa ja polttoaineita kuluttavan meri- ja maaliikenteen solmupisteiden ansiosta. Satama-alueella tai sen lähiympäristössä tuotettu tuulivoima voidaan tällöin siirtää tai muuntaa mitä erilaisimpiin käyttökohteisiin, mikä kehittää energiajärjestelmää yhä joustavammaksi ja auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä laajalla sektorilla.
