Työkyky COVID-19-pandemian syövereissä

Työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaan työnantaja on velvollinen muun muassa edistämään ja suojelemaan työntekijöiden työkykyä, turvallisuutta ja terveyttä. Työntekijän vastuulla on oman työkyvyn ja ammatillisen osaamisen ylläpitäminen. Lisäksi työntekijä omalla toiminnallaan ja käytöksellään edistää omaa ja työyhteisön työhyvinvointia. Hyvinvoiva työyhteisö on työkykyinen ja kykenee myös pandemian aikana hoitamaan perustehtävän tehokkaasti ja sitoutuneesti ollen ammatistaan ylpeä tiimi. Pandemian aikana voi jopa kirkastua, mikä työssä on tärkeintä ja oleellisinta.

TEKSTI | Anne Puska
Artikkelin pysyvä osoite http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020110489238
Näyttöjä.

Työkyky ja työkyvyn osoittimia 

Työkyky on pääosin työntekijän oma kokemus ja arvio omasta työkyvystä. Se muodostuu työntekijän fyysisten ja psyykkisen voimavarojen kokonaisuudesta. Tähän vaikuttaa lisäksi kokemus työn sopivuudesta ja tasapainosta. Lisäksi työkykyyn vaikuttavat työtehtävään liittyvät asenteet ja ammattitaito.  Työntekijän työkykyä voidaan systemaattisesti kirjata ja dokumentoida. Sen arviointiin on mittareita kuten work ability index tai yksittäisiä kysymyksiä, joiden avulla jäljellä olevaa työkykyä on mahdollista arvioida rakenteisen kirjaamisen avulla. Työkyvyn arvioinnissa voidaan tarkastella esimerkiksi työntekijän arviota nykyisestä työkyvystä suhteessa parhaimpaan koettuun työkykyynsä asteikolla 0–10 siten, että 10 on paras mahdollinen työkyky ja 0 on työkyvytön. (Hynninen, Voltti, Pohjonen & Tuovinen 2020, 2138–2143; THL 2020.) 

Kuvio 1. Työkykytalo. Työterveyslaitos. 

Tutkimuksessa enemmistö (75 %) vastaajista kokee työkykynsä hyväksi, viidennes alentuneeksi ja noin joka kymmenes heikoksi. Tulosten mukaan työntekijän oma subjektiivinen kokemus työkyvystä on ikää merkittävämpi tekijä vaikkakin työkyvyn koetaankin heikkenevän iän myötä.  (Hynninen ym. 2020, 2138–2143.)  

Sukupuolen yhteys työkykyyn vaihteli hiukan riippuen osoittimesta, mutta kahden tutkimuksen mukaan sukupuolten välillä ei voitu todeta eroja. Sitä vastoin koulutusasteella voidaan todeta olevan yhteys työkykyyn siten, että korkea-asteen koulutuksen saaneet pitävät itseään varsin työkykyisinä; naisista 83 % ja miehistä 89 %. He myös arvioivat työskentelevänsä ammatissaan aina vanhuseläkkeelle saakka. (THL 2017.) 

Työkykyä suojaavia tekijöitä  

Työkykyä suojaavia tekijöitä voidaan kuvata yksilö-, yhteisö- ja ympäristötasolla (Laukkala ym. 2020, 2173–2182). 

Yksilötasolla työkykyä suojaavia tekijöitä ovat hyvä psyykkinen ja fyysinen terveydentila. Näihin vaikuttavat terveelliset elintavat, kuten päihteiden välttäminen, uni ja lepo sekä monipuolinen ruokailu ja säännöllinen liikunta. Edellä mainitut elintavat auttavat työn rasituksesta palautumisessa. Poikkeusoloissa monet palauttavat toimet kuten liikunta- ja kulttuuritapahtumat on peruttu, jolloin työntekijän aktiivisuus vaatii tahtoa ja viitseliäisyyttä. Vakaa yksityiselämä sekä läheisten ja ystävien kanssa vietetty aika lisäävät voimavaroja ja siten antavat kykyä joustaa. Tunne työn hallinnasta ja ammatillinen itsetunto ovat niin ikään yksilöä suojaavia tekijöitä, kun työntekijä voi kokea tekemisensä ja osaamisensa olevan merkittävää. Riski etätyössä on, että työn ja vapaa-ajan raja häilyy, ja työntekijän tuleekin tiedostaa työn ja vapaa-ajan erottamisen tukevan hyvinvointia. Myös uuden tietotekniikan ja digitaalisten työkalujen käyttöönotto saattaa tuntua kuormittavalta ja lisäävän kiireen ja työkuorman tunnetta. Luonteenpiirteet kuten myönteinen asenne, avoimuus ja tunnollisuus lisäävät kokemusta hyvästä työkyvystä. Myönteinen asenne voi joutua koetukselle, jos itse kuuluu riskiryhmään tai läheisen terveys huolestuttaa. (Laukkala ym. 2020, 2173–2182.) 

Yhteisötasolla työkykyä suojaavia tekijöitä ovat työssä saatu sosiaalinen tuki, arvostus ja ystävällinen suhtautuminen. Edellä mainitut seikat ovat tärkeitä ottaa huomioon myös lyhytaikaisten työntekijöiden kohtaamisessa. Avun saaminen ja luottamus siihen, että saa tarvittaessa tukea, lisäävät sitoutumista työhön ja kokemusta oman työn tärkeydestä. Lisäksi osallistuminen monipuolisiin sosiaalisiin verkostoihin vahvistaa työkykyä. (Laukkala ym. 2020, 2173–2182.) 

Ympäristötaholla työkykyä suojaavia tekijöitä ovat erityisesti johdon ja yhteiskunnan arvostus ja tuki. COVID-19-pandemian aikana johdolta odotetaan työntekijöiden kuulemista, etäopetuksen mahdollistavia työvälineitä ja niiden käytön koulutusta. Edellä mainitut auttavat työntekijöitä selviytymään työtehtävissä ja antavat voimavaroja työn synnyttämään henkiseen paineeseen. (Laukkala ym. 2020, 2173–2182.) 

Resilienssi ja toimintakykyä tukevat tekijät 

Henkistä ja fyysistä painetta voidaan suojata resilienssin avulla. Se on mielenterveyden osatekijä, joka tarkoittaa yksilön ja yhteisön kykyä selviytyä haastavista tilanteista toimintakykyisenä ja jopa vahvistuneempana. Jotta tämä olisi mahdollista, tarvitaan joustoa, kestävyyttä ja palautumiskykyä. Vastuullisessa ja kuormittavassa työssä resilienssi ilmenee ammatillisena hyvinvointina ja pyrkimyksenä ratkaista ongelmia.  (Rutter 1987, 316–31.) Vaasan ammattikorkeakoulussa on resilienssiä tukevia toimintoja. Keväällä 2020 harjoiteltiin poikkeusoloissa toimimista ja siitä opittiin paljon.  

Henkilöstöjohdon ja työsuojeluorganisaation toimenpiteet vaikuttavat osaltaan pandemian hallintaan. Nyt VAMK:lla on hyvä valmius ja toimintaohje COVID-19-pandemian varalle. Valmiusryhmä kokoontuu viikoittain ja henkilöstöviestintä toteutuu mallikkaasti. Tiedotuskanavana ovat muun muassa henkilöstön tiedotus- ja keskustelutilaisuudet sekä korona-info, joista on saatu tukea toimintaohjeiden soveltamiseen ja yhteisten käytänteiden toteuttamiseen. Näin koko henkilökunta saa nopeasti ja samanaikaisesti tiedon ja ohjeistuksen työn uudelleenjärjestelemiseksi. Henkilökunnan ja opiskelijoiden turvallisuudesta huolehditaan hyvällä siivouksella sekä informoimalla turvavälinen pitämisestä, maskisuojauksesta ja käsidesinfektiosta.  Lisäksi henkilökunnan turvallisuudesta etätyön aikana on huolehdittu hankkimalla etätyövakuutus.  

Digitaalisten työvälineiden perehdytys on toiminut erinomaisesti. Tässä ovat auttaneet kollegat toisiaan yli koulutusrajojen. Tukipalveluna digitaalisissa kysymyksissä ovat toimineet tukipalvelujärjestelmä sekä EduLAb, joiden ohjeistus ja koulutukset ovat olleet erinomaisia. 

Yksi keino vahvistaa työntekijän valmiutta selviytyä haastavista tilanteista on mahdollisuus osallistua työnohjaukseen.

VAMK järjesti syksyllä kolme työnohjausryhmää, jotka kokoontuvat lukukauden aikana viisi kertaa. Ryhmissä on mahdollista lisätä omia voimavaroja keskustelemalla avoimesti ja luottamuksellisesti muun muassa aiheista, jotka lisäävät psyykkistä kuormitusta, kiireen ja työkuorman tunnetta.  

Työperäisenä riskinä COVID-19-tartunta on uusi ja tässä tilanteessa sujuva yhteistyö henkilökunnan työterveyshuollon kanssa on tärkeää. Työterveyshuolto osaltaan vahvistaa työntekijän ja työyhteisön kykyä selviytyä haastavista tilanteista toimintakykyisenä. Työterveyshuolto on aktiivisesti informoinut ajankohtaisista asioista: miten asioida työterveyshuollossa koronavirustilanteen aikana sekä miten toimia, jos on hengitysinfektio-oireita tai epäilee tartuntaa tai altistusta. Tiedon saaminen eri testivaihtoehdoista on ollut selkeää. 

Opetusalan ammattijärjestö on ilmaissut huolensa YT-neuvotteluista. Syyskuun tiedotteen mukaan OAJ:n jäseniä on tänä vuonna lomautettu 63 kunnassa. Niistä 19 lomauttaa opetushenkilöstöä tänä syksynä. (OAJ 2020.) Erinomainen ja resilienssiä tukeva seikka on, että on vältytty lomautuksilta ja työttömyydeltä. VAMK on vahvistanut henkilökuntaa usealla vakinaisella toimella.  

Edellä mainittujen lisäksi kaikkien vamkilaisten työpanos on vaikuttanut siihen, että opiskelijoilta saatu palaute etäopiskelusta on ollut varsin positiivista ja ymmärtävää. Saattaakin olla, että etätyöskentely tulevaisuudessa on normaali osa opetusta siltä osin kuin se on mahdollista.  

Lähteet
  • Hynninen,Y., Voltti, S., Pohjonen, T & Tuovinen, E. 2020. Työntekijän koettu työkyky ennustaa sairauspoissaoloja ja työterveyshuollon kustannuksia. Suomen lääkärilehti – Finlands läkartidning 75, 41, 2138–2143.

  • Laukkala,T., Tuisku, K., Junttila, K., Haravuori, H., Kujala, A., Haapa, T., & Jylhä, P. 2020. COVID-19-pandemian aiheuttama psyykkinen kuormitus terveydenhuollossa – seuranta on perusteltua. Duodecim 136, 19, 2173–2182.

  • Opetusalan Ammattijärjestö. Kuntapäättäjiltä vastuutonta korona-aikana: Opettajien lomautukset vaikeuttavat opiskelua 19 kunnassa. Verkko-lehti. Viitattu 3.11.2020. https://www.oaj.fi/ajankohtaista/uutiset-ja-tiedotteet/2020/kuntapaattajilta-vastuutonta-korona-aikana-opettajien-lomautukset-vaikeuttavat-opiskelua-19-kunnassa/.

  • Rutter, M,. 1987. Psychosocial resilience and pro-tective mechanisms. Am J Orthopsychiatry 57, 316–31

  • THL. Sotkanet. 2020. Työkykynsä heikentyneeksi arvioivien osuus (%), matala koulutus (ind. 4253)

  • THL. 2017. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa : FinTerveys 2017 -tutkimus. Työterveyshuoltolaki 21.12.2001/1383.

Aiheeseen liittyvää