Lastensuojelutyön tiedetään olevan vaativaa ja kuormittavaa työtä tekijöilleen. Jotta työntekijät jaksavat ja viihtyvät työssään, on työn kuormittavuuden tarkastelu ja siihen puuttuminen tärkeää. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattiliitto Talentia teetti vuonna 2024 työolobarometrin, jonka tulosten mukaan sosiaalialan työntekijöille aiheuttaa eniten kuormitusta juuri työn henkinen kuormittavuus ja se, että työntekijöitä on liian vähän suhteessa työmäärään. Kyselyyn vastanneista yli puolet uskovat työkykynsä ja työhyvinvointinsa heikkenevän lähitulevaisuudessa, joten tulokset ovat huolestuttavia (Talentia, 2024).
Taru Tuomisen (2025) Sosiaali- ja terveysalan Hyvinvoinnin asiantuntija YAMK-opinnäytetyönä tehdyn tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien näkemyksiä työnjaosta lastensuojelutyössä Pirkanmaan hyvinvointialueella. Tutkimustyön avulla selvitettiin, onko työkuormaa saatu vähennettyä hyödyntämällä sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien välistä työnjakoa lastensuojelun avohuollossa. Opinnäytetyön tilaaja oli Pirkanmaan hyvinvointialue, tutkimus toteutettiin neljän eri lastensuojelutiimin yhteensä yhdeksää työntekijää haastattelemalla ja aineiston analyysi toteutettiin induktiivisena sisällönanalyysina.
Työhyvinvoinnin haasteet lastensuojelutyössä
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman Lastensuojelun laatusuosituksen mukaan keskeinen lastensuojelun laatua heikentävä tekijä on työntekijöiden vaihtuvuus. (STM, 2019, s.26) Julkaisun mukaan erityisesti sosiaalityöntekijöiden suuri ja tiuha vaihtuvuus hidastaa lasten avunsaantia ja voi osaltaan vaikeuttaa luottamuksen rakentumista lapsen, vanhempien ja työntekijän välillä. Tästä syystä työnantajan tärkeänä tehtävänä on luoda sellaiset olosuhteet vaativan työn tekemiselle, että ne osaltaan varmistavat lastensuojelutyön jatkuvuutta sekä työntekijöiden pysyvyyttä. Työntekijöiden pysyvyys ja luottamussuhteen rakentuminen on asiakkaan näkökulmasta katsottuna ensiarvoisen tärkeää ja merkityksellistä. Tästäkin näkökulmasta tarkastellen lastensuojelutyötä tekevien ammattilaisten työhyvinvointi ja työssä jaksaminen on tärkeää, koska suora vaikutus asiakkaisiin on selvä.
Vaikka tietoa työhyvinvoinnin lisäämisen keinoista onkin paljon, on sosiaalialalla silti jo pitkään yleisesti tarkastellen koettu työn mielekkyyden kehittyneen huonompaan suuntaan. Tähän vaikuttaa muun muassa henkilöstön kokemukset vaikutusmahdollisuuksien vähentymisestä omassa työssään. Muihin Pohjoismaihin verrattuna sosiaalityöntekijät kokevat Suomessa huomattavan paljon enemmän kuormittuneisuutta työstään. Sosiaalityöntekijöiden ylirasittuneisuus näyttäytyy varsin yleisenä sosiaalialalla (Junnonen ym. 2019, s. 3–4).
Merkittävää on, että sosiaalityöntekijöiden kokemusten mukaan heidän tekemäänsä työtä haittaavat riittämättömät resurssit ja se, että vaativaa työtä joudutaan tekemään varsin paljon itsenäisesti ilman työparia. Sinikka Forsmanin (2010) Tampereen Yliopistolle tekemässä tutkimushankkeessa on tutkittu lastensuojelua tekevien sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä siitä, mitkä tekijät saavat heidät jaksamaan ja ennen kaikkea jatkamaan työtään lastensuojelussa. Forsmanin tutkimuksesta kävi ilmi, että lastensuojelun tiimin ja työpariuden toimivuudella oli suuri merkitys sosiaalityöntekijöiden kokemalle työhyvinvoinnille sekä työn sujumiselle.
Tutkimusten mukaan suurimmassa riskissä sosiaalialalla työn tuomalle kuormittumiselle ja uupumiselle ovat juuri ne henkilöt, jotka työskentelevät lastensuojelussa (Salo ym., 2016, s. 6–7). Tämä on hälyttävä tieto sosiaalialan työntekijöiden saatavuushaasteiden näkökulmasta, koska veto- ja pitovoimatekijöitä sosiaalialalle sekä lastensuojeluun on tärkeää kyetä kasvattamaan merkittävästi. Sosiaali- ja terveysministeriön Lastensuojelun laatusuosituksen mukaan voidaan todeta, että ihmisten työhyvinvointia tukevat työyhteisöissä sellaiset reflektiiviset rakenteet, joissa eri ammattiryhmiin kuuluvat työntekijät voivat pohtia ja käsitellä työtään yhdessä (STM, 2019, s.26).
Työn jakaminen ja reflektiivisyys työssä auttavat jaksamaan
Tuomisen tutkimuksen tuloksista nousi esille, että sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien välisellä työnjaolla oli suora, positiivinen vaikutus tutkittavien työhyvinvoinnin kokemuksiin. Tutkimustuloksista ilmeni, että erityisesti sosiaalityöntekijät pitivät työn jakamista hyvin merkityksellisenä ja kokivat sen tuovat omaan työhönsä helpotusta ja vähentävän työn tuomaa kuormitusta. Tutkimustulosten mukaan sosiaalityöntekijöillä oli selkeämpi kokemus työn jakamisen positiivisista vaikutuksista työhyvinvointiin ja työssä viihtyvyyteen kuin sosiaaliohjaajilla, koska sosiaalityöntekijöillä on työssään kokonaisvastuu asiakkaan asioista ja osalla tutkittavista oli paljon kokemusta lastensuojelutyön tekemisestä myös täysin itsenäisesti. Tutkittavien oli helppoa peilata näitä kokemuksia siihen, miltä työn jakamisen mahdollistuminen vaikutti työssä jaksamiseen tällä hetkellä. Tutkimustulosten mukaan työnjaon mahdollistuminen oli merkityksellinen asia ja vaikutti paljon työntekijöiden viihtyvyyteen lastensuojelutyössä.
Tutkittavat kokivat merkityksellisenä sen, että työtä oli mahdollista tehdä työpareina ja reflektoida tehtyä ja suunniteltua työtä yhdessä työparin kanssa. Vaikeat ja haastavatkin asiat koettiin helpompina silloin, kun niitä voitiin kohdata yhdessä työparin kanssa ja luottaa siihen, että työpari on aidosti saatavilla. Tutkimuksen mukaan mahdollisuus reflektoida työtä yhdessä työparin kanssa koettiin voimaa työhön antavana tekijänä.
Tutkittavat kokivat työhyvinvointia lisäävänä tekijänä työparin kulkemisen rinnallaan ja sen, että työpariin oli mahdollista luottaa. Tämän koettiin nostavan myös asiakasturvallisuutta. Tutkimustuloksista nousi esille se, että työntekijät kokivat tärkeänä asiakkaittensa tilanteiden tuntemisen ja sen, että työyhteisöissä vallitsi luottamus työparin ja koko tiimin tukeen. Tutkimustuloksista ilmeni, että työntekijät kokivat myös asiakasturvallisuuden parantuneen, kun työtä pystyttiin tekemään kahden työntekijän voimin. Samanaikaisesti työntekijät kokivat oman työnsä helpottuvan ja työturvallisuutensa lisääntyneen.
Näkökulmia lastensuojelun työnjaon kehittämiseen
Sosiaaliohjaajien selkeän työnkuvan puuttuminen Pirkanmaan hyvinvointialueen lastensuojelutiimeissä koettiin yleisesti ottaen haasteellisena. Jokainen tutkimukseen osallistunut henkilö toivoi, että työnkuvaan saataisiin yhtenäinen linjaus. Työnkuvaan ja rakenteisiin toivottiin yleisellä tasolla selkeyttä, samoja sääntöjä sekä ohjeita. Yhteisen linjauksen puuttuminen lastensuojelutyön jakamisesta Pirkanmaan hyvinvointialueen eri kuntien ja tiimien kesken lisäsi työntekijöiden kokemaa turhautumista ja eriarvoistumisen kokemusta. Toisaalta tutkimustuloksista ilmeni eri kokoisten tiimien erilaiset tarpeet. Kokemukset työnjaon tarpeelle vaihtelivat sen mukaan, minkälaisiin työtapoihin oli totuttu, ja kuinka paljon työntekijöitä kussakin tiimissä oli. Tutkittavat kokivat esihenkilön ja tiimin tuen tärkeänä.
Tutkittavat olivat kokonaisuudessaan tyytyväisiä työnjaon mahdollisuuteen sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien kesken. Epävarmuus ja epätietoisuus siitä, tuleeko työnajon mahdollisuus säilymään tulevaisuudessakin Pirkanmaan hyvinvointialueella, nousi esille työnjaon kehittämistä koskien. Työnjaon kehittämisehdotuksena oli sosiaaliohjaajien määrän lisääminen, jotta kiinteiden työparien muodostuminen mahdollistuisi. Tämän mahdollisuuden nähtiin lisäävän entisestään työn vaikuttavuutta ja työhyvinvoinnin kasvua.
Tutkimustulosten perusteella sosiaaliohjaajan roolin kehittämiseen toivottiin sitä, että sosiaaliohjaaja voisi tavata vielä enemmän asiakasnuoria ja lapsia, sekä tarvittaessa heidän vanhempiaan ja tehdä asiakastyön lomassa tiedon hankintaa. Edellytyksenä tälle sosiaaliohjaajan työskentelymallille nähtiin se, että tiimeissä olisi kaikki sosiaalityöntekijöiden paikat täynnä, eikä tyhjien virkojen paikkaamiselle olisi tarvetta. Tutkittavien kokemuksista nousi esille toivomus saada tehdä lastensuojelutyötä täysipainoisesti riittävällä henkilöstöresurssilla. Lastensuojelutyön ja työnjaon kehittämiseen tutkittavat suhtautuivat positiivisesti, mutta ensisijaisena tutkimustuloksista nousi esille toivomus saada pitää olemassa olevat henkilöstöresurssit tiimeissä tai kasvattaa niitä entisestään.
Tutkimukseen osallistuneet kokivat, että organisaatiotasolla Pirkanmaan hyvinvointialueen lastensuojelutiimeissä tulisi selkeyttää koko henkilöstön työnkuvia ja saada yhdenmukaiset tavat toteuttaa lastensuojelutyötä. Tutkimustyön tuloksista selvisi, että työhyvinvointi oli kaikille tutkimukseen osallistuneille tärkeä pääoma ja omaan työhyvinvointiin haluttiin kiinnittää huomiota. Lastensuojelun työntekijät ovat sitoutuneita työhönsä ja toivovat jaksavansa tehdä laadukasta sekä merkityksellistä työtä pitkään.
