Johdanto
Kiireelliset sijoitukset ovat osa lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua, jonka tarkoituksena on turvata lapsen välitön hyvinvointi (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [THL], 2025). Lastensuojelussa on jo pitkään pyritty siirtämään painopistettä korjaavista palveluista enemmän ennaltaehkäiseviin palveluihin. Useista kehittämisohjelmista ja järjestöhankkeista huolimatta huomattavaa parannusta ei ole tapahtunut. (Kääriälä & Hiilamo, 2023, s. 198.) Kiireelliset sijoitukset ovat tärkeä lastensuojelun toimenpide tilanteissa, joissa lapsen turvallisuutta ei ole voitu taata avohuollon tukitoimien avulla. Sijoitusten laatuun olisikin syytä kiinnittää yhä enemmän huomiota, sillä sijoituksilla on merkittävä rooli tilanteissa, joissa ennaltaehkäisevä työ ei ole riittänyt turvaamaan lapsen hyvinvointia. Vuonna 2024 kiireellisesti sijoitettuina oli yhteensä 4900 lasta, ja kiireelliset sijoitukset olivat yleisimpiä 16–17-vuotiaiden ikäryhmässä (Forsell & Inget-Leinonen, 2025, s. 1).
Sonja Suurkoivun (2026), Hyvinvoinnin asiantuntija YAMK, opinnäytetyön tavoitteena oli rakentaa erääseen lastensuojeluyksikköön työskentelymalli kiireellisiä sijoituksia varten. Toimeksiantajana toimi sijaishuoltoyksikkö, joka työskentelee pääosin pitkäaikaisten sijoitusten parissa, mutta yksikköön sijoitetaan ajoittain myös kiireellisiä sijoituksia. Yksikössä tunnistettiin tarve selkeille ja yhtenäisille toimintatavoille kiireellisiin tilanteisiin.
Kehittämistutkimuksen lähtökohdat
Opinnäytetyössä tarkasteltiin lastensuojeluyksikön työntekijöiden näkökulmasta, lasten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä kiireellisissä sijoituksissa sekä niitä keskeisiä seikkoja, jotka työntekijöiden kokemusten mukaan tulisi huomioida kyseisessä lastensuojelutoimenpiteessä. Lisäksi selvitettiin, millaisin toimenpitein sijaishuoltoyksikön työntekijät vastaavat kiireellisesti sijoitettujen lasten tarpeisiin. Tutkimusaineistot kerättiin kahden ryhmähaastattelun ja digitaalisella alustalla tapahtuneen yhteiskehittämisen avulla. Analyysi toteutettiin temaattisen analyysin menetelmällä.
Tutkimustulosten, yksikön olemassa olevien käytäntöjen ja opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen pohjalta luotiin konkreettinen työskentelymalli, jonka suunnittelussa hyödynnettiin palvelumuotoilun periaatteita. Tutkimustuloksia tarkasteltiin suhteessa traumainformoituun työotteeseen, avoimeen dialogiin ja lastensuojelun systeemiseen toimintamalliin.
Keskeiset havainnot kiireellisiin sijoituksiin vastaamisesta
Tutkimustulosten mukaan lapsen hyvinvointia tukevat ennen kaikkea turvallinen, rauhallinen ja ennakoitava arki, jotka ovat keskeisiä traumainformoidun työotteen periaatteita. Lisäksi lapsen ja aikuisen välinen ensikohtaaminen luo tärkeän pohjan vuorovaikutussuhteen muodostumiselle. Asiakkaan myötätuntoinen ja kunnioittava kohtaaminen on traumainformoidun työotteen ydin, ja se on todettu keskeiseksi tekijäksi muutoksen mahdollistumisessa (Levenson, 2017, s. 7). Useissa tilanteissa lapsesta saadut esitiedot koettiin puutteellisiksi. Tämän nähtiin heikentävän lapsen turvallisuutta ja hyvinvointia sijoituksen alkuvaiheessa. Kehityskohteena työntekijät nostivatkin tarpeen esitietolomakkeelle, joka helpottaisi tiedonkeruuta heti sijoituksen alussa. Lisäksi kaivattiin tarkistuslista työtehtävien varmistamiseen sekä selkeää, lainsäädäntöön pohjautuvaa tietoa kiireellisistä sijoituksista.
Kiireellisissä sijoituksissa huomioitaviin asioihin nostettiin riittävä henkilöstöresurssi, että voidaan huolehtia jokaisen turvallisuudesta ja tarpeista parhaalla mahdollisella tavalla. Lastensuojelun laatusuosituksen sijaishuollon laatukriteerit edellyttävät, että lastensuojelupalvelut ovat lainmukaisia, turvallisia ja laadukkaita, jotta lapsen tarpeisiin voidaan vastata tarkoituksenmukaisesti ja tavoitteiden on mahdollista toteutua (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2019, s. 38). Huomioitavissa asioissa tuotiin esiin myös vastuualueiden tarkempi määrittely, kuten yksikön perhetyöntekijän rooli kiireellisissä sijoituksissa.
Aineistosta ilmeni, että kiireellisiin sijoituksiin vastaamisessa pidettiin erityisen tärkeänä vuorovaikutuksen ja läsnäolon vahvistamista, omaohjaajatyöskentelyn hyödyntämistä sekä menetelmällisiä työskentelytapoja, jotka tukevat lapsen toimijuutta ja voimavaroja. Lisäksi korostuivat tiivis yhteistyö ja perhetyö sekä arviointi ja havainnointi. Toimintojen taustalla toistui dialoginen ja traumainformoitu työote. Lisäksi lastensuojelun systeemisen toimintamallin piirteitä oli nähtävillä moniammatillisessa, vuorovaikutuksellisessa ja osallistavassa työskentelyssä.
Työskentelymalli kiireellisten sijoitusten toteamiseen
Työskentelymalin rakentamisessa huomioitiin tutkimuksessa nousseet hyvät käytännöt ja kehittämiskohteet. Aineistosta nousseet teemat sisällytettiin osaksi kiireellisen sijoituksen palvelupolun runkoa ja tuotiin konkreettisia toimintatapoja työskentelyn eri vaiheisiin. Työskentelymalli sisältää informaatio-osuuden työskentelyvaiheista, Kun kiireellisesti sijoitettu lapsi saapuu -lomakkeen, joka toimii tarkistuslistana työn tukena sekä sähköisesti täytettävän esitietolomakkeen.
Palvelumuotoilun prosessissa asiakastarpeen ymmärtäminen perustui teoreettiseen viitekehykseen, ryhmähaastatteluihin ja yhteiskehittämisen alustalla esiin nousseisiin tarpeisiin. Palvelupolun eri vaiheita ideoitiin yhteiskehittämisen alustalla ja työntekijät toivat esiin kokemiaan hyviä käytäntöjä ja mahdollisia kehittämiskohteita eri työskentelyvaiheissa. Työskentelymalli vastaa työntekijöiden esiin nostamiin tarpeisiin ja tukee lapsen hyvinvointia sekä laadukasta sijaishuoltoa kiireellisissä sijoituksissa. Hyvin suunniteltu ja kuvattu palvelupolku sekä luotu tarkistuslista tukee palveluintegraatiota. Kiireellinen sijoitus ja sen luonne välittömänä turvaamistoimenpiteenä korostaa selkeän mallinnuksen tarvetta, koska tilanteeseen ei ole aikaa valmistautua. Ammattilaisten näkökulmasta se lisää työn sujuvuutta, koordinointia ja priorisointia. Asiakkaan näkökulmasta se parantaa asiakkaan kohtaamista ja näin asiakaskokemusta.
