Asunnottomuus ei ole ainoastaan asunnon puuttumista, vaan ilmiö kytkeytyy usein laajempiin hyvinvoinnin, turvallisuuden ja osallisuuden haasteisiin. Taustalla vaikuttavat yhtä aikaa sekä yksilölliset että rakenteelliset tekijät, minkä vuoksi ilmiön ymmärtäminen edellyttää kokonaisvaltaista tarkastelua.
Artikkeli pohjautuu Elina Roivaksen hyvinvoinnin asiantuntija (YAMK) -opinnäytetyöhön, jossa nuorten asunnottomuutta tarkasteltiin kriisimajoituksen toimintaympäristössä osana laajempaa palveluverkostoa.
Tutkimuksen lähtökohdat
Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella nuorten asunnottomuuden taustatekijöitä, palvelujärjestelmän haasteita sekä kehittämistarpeita kriisimajoituksen toimintaympäristössä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena Huoltsikka Oy:n toimeksiannosta. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla, joihin osallistui Keski-Suomen hyvinvointialueella nuorten asunnottomuutta työssään kohtaavia ammattilaisia sekä Huoltsikka Oy:n kriisimajoituksen entisiä asiakkaita.
Nuorten asunnottomuuden taustatekijät
Nuorten asunnottomuudessa ei tyypillisesti ole kyse vain yksittäisestä tapahtumasta, vaan pitkään kasautuneista ja toisiinsa kietoutuvista tekijöistä. Aiempi tutkimustieto osoittaa, että lapsuuden kuormittavat kokemukset ja turvattomat kasvuolosuhteet lisäävät asunnottomuuden riskiä myöhemmissä elämänvaiheissa (Gaetz ja muut 2016; Bonakdar ja muut 2023). Myös tässä tutkimuksessa nuorten tilanteiden taustalla korostuivat varhain alkaneet kuormittavat tekijät.
Jo peruskouluiässä on tunnistettavissa tekijöitä, jotka lisäävät myöhempää asunnottomuusriskiä, kuten oppimisvaikeudet, poissaolot ja perheen sisäiset haasteet (Fröjd ja muut 2012). Monella nuorella taustalla on myös lastensuojelun asiakkuus, mikä viittaa varhain tunnistettuihin tuen tarpeisiin ja elinolosuhteiden haavoittuvuuteen.
Tutkimuksen perusteella mielenterveyden haasteet ja päihteiden käyttö kietoutuvat usein osaksi nuorten elämäntilannetta. Haastatteluissa päihteet näyttäytyivät monille selviytymiskeinona tilanteissa, joissa kuormitus oli kasvanut liian suureksi. Samanaikaisesti mielenterveyden haasteet ja päihteiden käyttö voivat muodostaa toisiaan vahvistavan kierteen, joka vaikeuttaa arjenhallintaa ja palveluihin kiinnittymistä.
Yksilöllisten tekijöiden rinnalla asunnottomuusriskiä lisäävät myös rakenteelliset tekijät, kuten toimeentulon epävarmuus, asumiskustannusten nousu ja kohtuuhintaisten asuntojen puute. Lisäksi viimeaikaiset sosiaaliturvaan kohdistuneet tiukennukset voivat lisätä taloudellista epävarmuutta, vaikka niiden vaikutukset eivät näy vielä täysimääräisesti tilastoissa.
Palvelujärjestelmän katkokset heikentävät tuen jatkuvuutta
Tutkimuksen keskeiseksi tulokseksi nousi palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja tuen katkeaminen erityisesti siirtymävaiheissa, kuten itsenäistymisen tai vankilasta vapautumisen yhteydessä. Nuori voi olla useiden palveluiden piirissä ilman selkeää vastuutahoa, jolloin vastuu tilanteen selvittämisestä ja palveluiden yhteensovittamisesta voi jäädä nuorelle itselleen, vaikka hänen toimintakykynsä olisi jo heikentynyt.
Erityisesti paljon tukea tarvitsevien nuorten kohdalla korostui moniammatillisen yhteistyön tarve. Ammattilaishaastatteluiden perusteella yhteistyön toteutumista vaikeuttavat kuitenkin usein resurssi- ja aikataulupaineet.
Tutkimusaineistossa nousi esiin myös kokemuksia kohtaamattomuudesta ja ulossulkemisesta, jotka voivat heikentää luottamusta palvelujärjestelmään ja vähentää halukkuutta hakeutua avun piiriin myöhemmin. Haasteet korostuvat erityisesti tilanteissa, joissa mielenterveys- ja päihdeongelmat esiintyvät samanaikaisesti. Riittämätön tai viivästynyt mielenterveyden tuki voi lisätä päihteiden käyttöä selviytymiskeinona. Samalla kaksoisdiagnoosiin liittyvät haasteet voivat vaikeuttaa sekä palveluihin pääsyä että asunnon saamista.
Kriisimajoitus osana palveluverkostoa
Tutkimuksen perusteella Huoltsikka Oy:n kriisimajoitus nähtiin tukimuotona tilanteissa, joissa nuoren asuminen on vaarantunut esimerkiksi vapautuessa vankilasta ilman asuntoa, turvattomuuden vuoksi tai äkillisen asunnon menetyksen yhteydessä. Kriisimajoitus toimii pelkkää tilapäistä majoitusratkaisua laajempana tukimuotona mahdollistaen tilanteen rauhoittamisen, moniammatillisen tuen kokoamisen ja jatkopolun suunnittelun.
Haastattelujen perusteella kriisimajoitus ei kuitenkaan näyttäydy tarkoituksenmukaisena tilanteissa, joissa asumisen katkeaminen on toistuvaa eikä nuori ole vielä valmis muuttamaan elämäntilannettaan. Lisäksi palveluun ohjautuminen ei ole systemaattista, vaan siihen vaikuttavat erityisesti tiedonkulkuun ja taloudellisten resurssien kohdentamiseen liittyvät tekijät.
Kehittämisen painopisteet
Tutkimuksen perusteella nuorten asunnottomuuden ehkäisy edellyttää nykyistä vahvempaa varhaista tunnistamista, oikea-aikaista tukea sekä palveluiden parempaa yhteensovittamista. Nuorten todellinen elämäntilanne ei kuitenkaan aina tule näkyväksi ilman jäsenneltyä ja riittävän suoraa puheeksiottamista. Tämä korostaa erityisesti nuoria tavoittavien palveluiden, kuten koulun, jälkihuollon ja matalan kynnyksen palveluiden merkitystä.
Keskeiseksi kehittämistarpeeksi tunnistettiin myös kriisitilanteiden koordinaatio. Nuori saa apua todennäköisimmin silloin, kun tilanteella on selkeä vastuutaho ja rinnalla kulkeva työntekijä. Asunnottomuus- ja asunnottomuusuhkatilanteissa kokonaiskoordinaation vastuu on kuitenkin usein epäselvä ja hajaantunut useille toimijoille, mikä voi heikentää tuen jatkuvuutta ja aiheuttaa päällekkäistä työtä.
Kriisimajoituksen kehittämisessä korostui tarve tarkastella palvelun vaikutuksia nykyistä pidemmällä aikavälillä. Haastattelujen perusteella kriisimajoitus voi toimia tilanteen vakauttajana erityisesti silloin, kun nuori tarvitsee mahdollisuuden irtautua kuormittavasta elinympäristöstä tai haitallisista verkostoista. Samalla tutkimuksessa tunnistettiin tarve arvioida kriisimajoituksen kustannuksia suhteessa pitkittyneen asunnottomuuden aiheuttamiin yhteiskunnallisiin seurauksiin esimerkiksi terveydenhuollossa, ensisuojapalveluissa, poliisitehtävissä ja rikosseuraamusjärjestelmässä (Pleace 2015). Kriisimajoituksen kaltaisten palveluiden tunnettuutta tulisi lisätä myös Keski-Suomen hyvinvointialuetta laajemmin.
Lopuksi
Tutkimuksen perusteella nuorten asunnottomuus ei näyttäydy yksittäisten valintojen tai ongelmien seurauksena, vaan pitkään rakentuneena ilmiönä, jossa yksilölliset elämänkokemukset, palvelujärjestelmän toimivuus ja yhteiskunnalliset rakenteet kietoutuvat toisiinsa.
Aineistossa korostui, että nuorten tilanteiden taustalla on usein turvattomuutta, kuormittavia kokemuksia ja puutteita oikea-aikaisessa tuessa. Tutkimus tekee näkyväksi, kuinka helposti nuori voi jäädä palvelujärjestelmän väliin tilanteessa, jossa tuen tarve on suurimmillaan. Samalla se korostaa ennaltaehkäisevän, koordinoidun ja riittävän kokonaisvaltaisen tuen merkitystä asunnottomuuden pitkittymisen ehkäisyssä.
