EU-alueen kuluttajille kohdistuvan verkkokaupankäynnin arvonlisäverosäännöksiä uudistettiin merkittävästi 1.7.2021 voimaan astuneella Euroopan unionin yhteisellä arvonlisäverouudistuksella. Käyttöön otettiin säännökset yhteisön sisäisten- ja maahantuotavien tavaroiden etämyynnistä sekä uusi arvonlisäveron ilmoittamiseen ja maksamiseen tarkoitettu One Stop Shop -järjestelmä. Uudistuksessa kumottiin EU:n jäsenmaakohtaiset arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitymisen raja-arvot ja ne korvattiin yhteisellä koko EU-alueen laajuisella 10 000 euron vuosittaisella liikevaihdon raja-arvolla. Lisäksi uudistuksessa poistettiin alle 22 euron arvoisten tavaroiden maahantuonnin arvonlisäverottomuus.
Yhteisön sisäisten tavaroiden etämyynti
Yhteisön sisäisellä tavaroiden etämyynnillä tarkoitetaan myyntitapahtumaa, jossa myyjä vastaa tavaran kuljetuksesta kuluttajan asemassa toimivalle ostajalle EU-maasta toiseen. Yhteisön sisäisten tavaroiden etämyynnin arvonlisävero maksetaan erityissäännöksen mukaisesti aina siihen EU-maahan ja sen EU-maan arvonlisäverosäännösten mukaisesti, jossa tavaran kuljetus ostajalle päättyy. Säännöksen tarkoituksena on huolehtia siitä, että etämyynti verotetaan aina maassa, jossa tavara tosiasiallisesti kulutetaan. (Jokinen & Reini, 2021.) Verkkokaupan tulee veloittaa asiakkaalta myynnin yhteydessä ostajan ilmoittaman määränpäämaan mukainen arvonlisävero ja raportoida ja tilittää se oikeaan jäsenvaltioon rekisteröitymällä sinne arvonlisäverovelvolliseksi tai käyttämällä unionin järjestelmää (Kyröjoki-Metsänen, 2021).
Vähäisen kansainvälisen toiminnan harjoittajan ei tarvitse noudattaa yhteisön sisäisten tavaroiden etämyynnin erityistä myyntimaasäännöstä. Vähäisen kansainvälisen toiminnan harjoittajaksi kutsutaan yritystä, jonka arvonlisäveroton liikevaihto yhteisön sisäisten tavaroiden etämyynnistä sekä televiestintä-, radio- ja televisiolähetys- ja sähköisten palveluiden myynnistä kuluttajille EU-alueella ei ylitä 10 000 euron kalenterivuosittaisen liikevaihdon raja-arvoa kuluvana tai edellisenä kalenterivuonna. Lisäksi yrityksellä tulee olla liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka vain yhdessä EU:n jäsenvaltiossa ja tavaroiden kuljetuksen ostajille tulee myös alkaa tästä jäsenvaltiosta. (Jokinen & Reini, 2021.) Vähäisen kansainvälisen toiminnan harjoittaja voi käyttää kyseisiin tavara- ja palvelumyynteihin samanlaista arvonlisäverokohtelua kuin kotimaan sisäisiin suorituksiin ja luovutuksiin (Euroopan komissio, 2020).
Maahantuotavien tavaroiden etämyynti
Maahantuotavien tavaroiden etämyynnillä tarkoitetaan myyntiä, jossa myyjä vastaa tavaran kuljetuksesta EU-alueen ulkopuolelta EU-alueelle kuluttajan asemassa toimivalle ostajalle. Myyntiin liittyy arvonlisäverotuksellisesti kaksi liiketoimea: tavaran etämyynti ja tavaran maahantuonti. Tavaran maahantuonnista EU:n arvonlisäveroalueelle on maksettava arvonlisäveroa, ellei tuontia ole säädetty arvonlisäverottomaksi. Tavaran etämyynnin ja maahantuonnin arvonlisäverokohtelu riippuu siitä, onko myyjä rekisteröitynyt tuontijärjestelmän käyttäjäksi. (Jokinen & Reini, 2021.)
Tavallisesti tavaran maahantuonnista vastaa ostaja tai hänen puolestaan toimiva kuljetusliike ja tavaran kuljetus ostajalle päättyy samassa jäsenvaltiossa, jossa se tuodaan EU-alueelle. Kun myyjä ei käytä tuontijärjestelmää, myyntimaa määräytyy tässä tilanteessa yleisen myyntimaasäännöksen mukaisesti eli myyntimaaksi katsotaan EU:n ulkopuolinen maa, josta tavaroiden kuljetus ostajalle on aloitettu. Myyjän ei tarvitse silloin suorittaa etämyynnistä arvonlisäveroa, vaan arvonlisävero veloitetaan ostajalta tavaran maahantuonnin yhteydessä. Tuontijärjestelmää voidaan käyttää todelliselta arvoltaan alle 150 euron arvoisten maahantuotavien tavaroiden etämyynteihin. Kun myyjä käyttää tuontijärjestelmää, maahantuotavien tavaroiden etämyynnin myyntimaa on aina se maa, jossa tavaroiden kuljetus ostajalle päättyy. Myyjä veloittaa ostajalta kuljetuksen määränpäämaan mukaisen arvonlisäveron ja ilmoittaa ja maksaa sen tuontijärjestelmässä tunnistautumisjäsenvaltiolleen. Ostaja vapautuu maahantuonnin arvonlisäveron suorittamisvelvollisuudesta, kun hän ilmoittaa myyjän tuontijärjestelmän käyttämistä varten annetun IM-alkuisen arvonlisäverotunnisteen tuontijäsenvaltion toimivaltaiselle tullitoimipaikalle. (Jokinen & Reini, 2021.) Tuontijärjestelmä helpottaakin ensisijaisesti maahantuojina toimivien kuluttajien hallinnollista taakkaa (Tamminen, 2021).
One Stop Shop -järjestelmä
Arvonlisäveron erityisjärjestelmä eli One Stop Shop -järjestelmä pitää sisällään kolme eri erityisjärjestelmää, jotka ovat unionin järjestelmä, muu kuin unionin järjestelmä ja tuontijärjestelmä. Erityisjärjestelmään rekisteröitymällä verkkokauppayritys voi ilmoittaa ja maksaa arvonlisäverot keskitetysti yhden tunnistautumisjäsenvaltion kautta kaikkiin EU-maihin, joihin sillä on myyntejä kuluttajille. Pääsääntöisesti Suomeen sijoittuneen verkkokauppayrityksen tunnistautumisjäsenvaltio on Suomi ja silloin rekisteröinti-ilmoitus sekä arvonlisäverojen ilmoittaminen ja maksaminen hoidetaan OmaVero -palvelussa. Jokaisella erityisjärjestelmällä on omat rekisteröinti-ilmoituksensa ja soveltamisalansa. Unionin järjestelmää voidaan käyttää EU-alueella kuluttajille myytyjen palveluiden sekä yhteisön sisäisten tavaroiden etämyyntien arvonlisäveron ilmoittamiseen ja maksamiseen. Muu kuin unionin järjestelmä on tarkoitettu EU:n ulkopuolelle sijoittuneille yrityksille, jotka myyvät palveluja kuluttajille EU-alueella. Tuontijärjestelmää voidaan käyttää alle 150 euron arvoisten maahantuotavien tavaroiden etämyynteihin. (Jokinen & Jalava, 2021.)
Mitä tutkimuksessa saatiin selville?
Tutkimuksessa selvitettiin taloushallinnon – ja arvonlisäverotuksen asiantuntijoiden näkemyksiä EU:n yhteisestä arvonlisäverouudistuksesta ja sen käytännön vaikutuksista verkkokauppayritysten liiketoimintaan. Tutkimuksessa saatiin selville, että etämyynnin käsitteet ja säännökset ovat helpottaneet ja selkeyttäneet kansainvälistä kuluttajille kohdistuvaa verkkokaupankäyntiä ja sen arvonlisäverotusta. Etämyynnin säännökset tulee ottaa huomioon monissa käytännön asioissa kansainvälisessä verkkokauppayrityksessä. Verkkokauppa-alustan täytyy pystyä veloittamaan asiakkaalta tavaran todellisen määränpäämaan mukainen arvonlisävero sekä muodostaa raportti, josta ilmenee selkeästi myynnit ja arvonlisäverovelat myyntimaittain eritellysti. Jos yrityksellä on oma tai ulkoistettu tavaravarasto toisessa EU-maassa, tulee huomioida myös siitä mahdollisesti aiheutuvat verovelvollisuudet sekä vaikutukset etämyyntien arvonlisäverojen käsittelyyn. Lisäksi EU-maiden vaihtelevat arvonlisäveroprosentit kannattaa huomioida hinnoittelussa, jotta arvonlisävero ei leikkaa myyntien katetta.
Tutkimuksessa selvisi, että One Stop Shop -järjestelmällä on onnistuttu keventämään merkittävästi yritysten hallinnollista rasitusta, joka on johtunut arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitymisistä useisiin eri EU-maihin. Erityisjärjestelmästä ovat hyötyneet erityisesti pk-yritykset, joille arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröityminen useaan eri EU-maahan on voinut olla hallinnollisen rasituksen vuoksi jopa mahdotonta. Erityisjärjestelmän nähtiin helpottavan pienten verkkokauppayritysten siirtymistä kansainvälisille markkinoille ja vaikuttavan positiivisesti niiden kilpailukykyyn ja kasvumahdollisuuksiin. Myös uusi yhteinen koko EU-alueen laajuinen 10 000 euron raja-arvo nähtiin positiivisena asiana, sillä se poistaa EU-maakohtaisten raja-arvojen seuraamisesta aiheutuneen hallinnollisen taakan. Tulosten mukaan yrityksen voi olla kannattavaa rekisteröityä unionin järjestelmään jo ennen 10 000 euron raja-arvon ylittymistä. Silloin verkkokauppaa ei tarvitse laittaa kiireessä toimimaan yhteisön sisäisten tavaroiden etämyynnin säännösten mukaisesti raja-arvon ylittyessä ja verkkokauppa saadaan näyttämään kuluttajan silmissä houkuttelevammalta ja luotettavammalta, kun myytävät tuotteet sisältävät hänen kotimaansa mukaisen arvonlisäveron. Tutkimuksessa todettiin myös, että alle 22 euron arvoisten tavaroiden maahantuonnin arvonlisäverottomuuden poistuminen toi tasapuolisuutta EU-alueella tapahtuvaan kaupankäyntiin. EU-alueelle sijoittuneiden yritysten kilpailuasema on saattanut parantua, sillä EU-alueen ulkopuolelle sijoittuneista verkkokauppayrityksistä tilaaminen ei ole enää yhtä kannattavaa kuluttajalle kuin aikaisemmin arvonlisäveron sekä mahdollisten tullimaksujen vuoksi.
Aiheesta lisää
Pukkila, S. 2024. Euroopan unionin kansainvälisen kuluttajakaupan arvolisäverouudistus 1.7.2021: käytännön vaikutukset verkkokauppayrityksiin. AMK-opinnäytetyö. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024052615827
