CSC:n webinaarissa esitetystä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tiekartasta on helppo nähdä, minkälaisia muutoksia on jo käyty läpi, ja mitä muutoksia on vielä odotettavissa. Tiekartassa on mainittu mm. Digivisio2030-hanke. Digivisio2030-hanke on kaikkien suomalaisten korkeakoulujen yhteinen hanke, jonka tavoitteena on ”avata oppimisen kansalliset tietovarannot yksilön ja yhteiskunnan käytettäviksi”. Hankkeen päättyessä vuonna 2030 tavoitteena on, että ”Suomessa on avoin ja tunnustettu oppimisen ekosysteemi, joka hyödyntää laajasti niin tutkimus- ja innovaatiotoimintaa kuin työelämääkin. Tavoitteena on luoda maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen oppimisen ekosysteemi, joka tuo kansainvälisen kilpailuedun Suomelle yhteiskuntana ja yksilöille oppijana”. (CSC, 2021a).
Suomen alustavaan elpymys- ja palautusuunnitelmaan on kirjattu Opetus ja Kulttuuriministeriön toimesta osuus, joka on Digivisio 2030 -hankesuunnitelman mukainen. Hankkeen osuuden on katsottu kuuluvan pilariin 3/4, joka on työllisyysasteen ja osaamistason nostaminen kestävän kasvun vauhdittamiseksi sekä osuuteen 2/2 korkeakoulutuksen digitalisaation ja joustavan oppimisen vahvistaminen. (CSC, 2021b).
Digivisio-hankkeessa rakennetaan jatkuvan oppimisen tarjotin, joka mahdollistaa korkeakoulutuksen myös niille, joilla sitä ei ole ennen ollut. Korkeakoulujen opintotarjontaa yhtenäistetään niin, että opetussisällöt löytyvät opiskelijalle helpommin kuin aikaisemmin. Hankkeessa tuotetaan ratkaisuja, joiden avulla voidaan nostaa osaamistasoa kaikissa ikäryhmissä sekä mahdollistetaan opiskelu paikasta riippumatta. Tekoälyavusteisessa oppilaanohjauksessa tarjotaan vaihtoehtoja oman osaamisen kehittämiseen opiskelijan elämäntilanteen ja uratoiveiden mukaisesti. E-opintosisältö on mahdollista tarjota sisällön ja pedagogiikan osalta laadukkaasti samalla tehostaen korkeakoulujen resurssien käyttöä opetukseen ja opetustarjontaan liittyen. Kulttuurista ja toiminnallista muutosta edistetään hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi. Pitkän tähtäimen tavoitteita edistäviä ratkaisuja voidaan ottaa käyttöön. (CSC, 2021b).
Joustavan ja jatkuvan oppimisen tarjotin -projektissa luodaan alusta, joka kerää yhteen kaiken korkeakoulujen tarjoaman opetuksen seminaareja ja yleisöluentoja myöden. Alustan tarjottimesta tekoäly suosittelee oppijalle sopivia vaihtoehtoja hyödyntämällä oppijan aikaisempia tietoja, tarjonnan metatietoja ja työmarkkinoiden osaamistarpeita. Projektin sisällä toteutetaan minimum viable product (MVP)-ratkaisu yhteistyössä sidosryhmien kanssa, joka on pohjana Digivision tuleville ratkaisuille. (CSC, 2021b).
Hanketta viedään CSC:n oman organisaation, sekä heidän palkkaamiensa konsulttien lisäksi 7 työpakettina, joita ovat TP1. Konsortioyhteistyö ja rahoitus, TP2. Strategiset muutokset, TP3. Arkkitehtuuri, tekniset ratkaisut ja tietoturva, TP4. Digipedagogiikka, TP5. Toiminnallinen muutos ja muutosjohtaminen, TP6. Kumppanuuden ja ekosysteemi, ja TP7. Viestintä. Digipaketeille on jokaisesta organisaatiosta oma vastuuhenkilönsä. (CSC, 2021b).
Mitä Digivisio tarkoittaa yksittäiselle korkeakoululle?
Oppijoille tulee käyttöön yksi kansallinen identiteetti, ja yksi yhteinen tunnistautumispalvelu, erityisesti kansainvälisten opiskelijoiden, ja heidän tunnistautumiseen liittyvien haasteiden suhteen tilanne tulee helpottumaan. Opintotarjotin tulee lisäämään korkeakoulujen välistä kilpailua, koska sieltä oppija voi nähdä kerralla yksittäisten kurssien yms. tarjonnan, ja valita haluamansa kurssi joustavasti. Tiedolla johtamisen osuus tulee lisääntymään hankkeen seurauksena. Rahoitusrakenne on muuttunut, rahoitusta saa hankkeen kautta, mikäli pystyy vastaamaan hankkeesta tuleviin osatoteuttaja tai kokopäiväisiin resurssipyyntöihin, joka tarkoittaa sitä, että yksittäinen asiantuntija annetaan hankkeen käyttöön 3-5 päiväksi viikossa tai 20 päiväksi sovitun ajanjakson sisällä. Pätevien asiantuntijoiden irrottaminen näihin on osoittautunut haasteelliseksi korkeakouluissa, ja asiaan liittyen on jouduttu tekemään lisärekrytointeja.
Hankkeen resurssipyyntöjen lisäksi järjestetään useita työpajoja, joihin osallistuu useampia henkilöitä eri korkeakouluista. Näitä ei korvata mitenkään organisaatiolle, vaikka ne vievät useamman henkilön työaikaa. Tulevina vuosina hankkeesta tulee myös lisäkustannuksia, kun alkaa varsinaiset toteutukset. Mutta täytyy muistaa, että työpajoista on myös hyötyä; asiantuntijoiden verkostoitumisen tuoman hyödyn lisäksi niissä voi syntyä uutta tietoa, josta voi olla hyötyä omassa organisaatiossa.
Mieleeni tulee myös paljon muita avoimia kysymyksiä, joihin ei vielä olemassa vastauksia, esim. mitä muutoksia uudet ratkaisut tuovat koulutuksen rakenteeseen, ja miten näihin muutostarpeisiin pystytään vastaamaan korkeakouluissa? Miten yksittäiset pienemmät korkeakoulut pystyvät vastaamaan tulevaan kilpailuun? Millaisia muutoksia työnkuviin tulee, ja miten pystytään vastaamaan työnkuviin liittyviin muutostarpeisiin? Miten korkeakoulututkintojen arvotus tulee muuttumaan tutkintorakenteen muuttuessa? Miten nämä muutokset tulevat näkymään työelämässä? Miten työelämässä otetaan vastaan nämä muutokset?
Hankkeen tulevista tuotoksista huolimatta on erittäin tärkeää päästä osallistumaan hankkeen toimintaan. Jokaisen korkeakoulun ääni olisi saatava näkyväksi, ja korkeakoulujen erilaiset toimintatavat ja ratkaisut olisi hyvä punnita ennen kuin tehdään lopullisia päätöksiä uusien ratkaisujen suhteen. Suurimpana uhkakuvana on se, että konsultit rakentavat ratkaisun, ja sen jälkeen korkeakoulut joutuvat soveltamaan omaa toimintaansa tuleviin prosesseihin, sen sijaan, että prosessit sovitettaisiin korkeakoulujen prosessien mukaisiksi.
