Johdanto
Tämä artikkeli perustuu Linda Kinnusen opinnäytetyöhön ”Jätteiden keräysprosessin kehittäminen”. Työssä selvitettiin toimeksiantajan jätteiden keräysprosessin nykytila ja esitettiin ratkaisuehdotuksia keräysprosessin kehittämiseksi. Jätteiden keräysprosessiin kuuluvat lajittelu ja keräyslogistiikka.
Globaalit ympäristöhaasteet, kuten ilmastonmuutos, luonnonvarojen hupeneminen ja lajikato, korostavat yritysten roolia kestävän kehityksen edistäjinä. Tehokas ja toimiva jätteiden keräysprosessi on yksi konkreettinen tapa edistää raaka-aineiden uudelleenkäyttöä yhteiskunnassa ja siten vähentää luonnonvarojen hupenemista. Kierrätys on yksi vastuullisen liiketoiminnan osa-alueista, johon asiakkaat sekä sijoittajat odottavat yrityksen panostavan. (FCG Finnish Consulting Group, 2025).
Lajittelusta keräyslogistiikkaan
Yritysten toiminnasta voi syntyä hyvin erilaisia jätteitä riippuen toimialasta ja tuotantoprosesseista. Ensimmäisenä tuleekin kartoittaa, millaisia jätteitä yrityksen toiminnassa syntyy. Erilliskeräämällä laadultaan ja lajiltaan erilaiset jätteet saadaan erilaiset raaka-aineet kiertoon (Jätelaki 1:5 §). Lajittelupisteet tulee sijaita mahdollisimman lähellä jätteiden syntypaikkoja.
Erilliskeräämisen onnistuminen vaatii panostamista lajittelun oikeellisuuteen, sillä oikea lajittelu mahdollistaa eri jätejakeiden tehokkaan käsittelyn. Opinnäytetyössä tutkittiin osana lajittelun toimivuutta jäteastioiden kuntoa sekä keräysastioiden havaittavuutta ja tunnistettavuutta. Kun astioiden merkinnät ja värit ovat yhdenmukaiset, on lajittelu työntekijälle helpompaa. Lisäksi keräysastioiden yhteyteen olisi hyvä laittaa lajitteluohjeet, jotta työntekijä voi keräyspisteen luona tunnistaa helposti, minne jätteet lajitellaan.
Kun jätteet on lajiteltu, seuraavaksi ne kerätään jätehuoltoyrityksen toimesta ja siirretään asianmukaiseen käsittelyyn. Lopputyön nykytilan arvioinnissa selvitettiin, mistä jätteet noudetaan, kenen toimesta ja kuinka usein. Keräyslogistiikan tarkoituksenmukaisuus eli riittävän tihetä tyhjennysvälit tai tarpeeksi tilavat astiat auttavat ennaltaehkäisemään keräysastioiden ylitäyttymistä, joka voi vaikuttaa negatiivisesti kierrätysmahdollisuuksiin ja -motivaatioon. (Linda Kinnunen, 2025).
Kuitenkin turvallisuustekijät on huomioitava, kun keräyslogistiikkaa kehitetään. Liiallinen määrä palavan jätteen keräysastioita voi kasvattaa tilan palokuormaa (Työturvallisuuskeskus, 2025). Vaaralliset jätteet voivat pitkään varastoituna reagoida keskenään ja reaktiotuotteina voi syntyä helposti syttyviä seoksia. Vaaralliset jätteet voivat myös höyrystyä henkilöstön hengitettäväksi aiheuttaen työturvallisuusongelmia (Fortum, 2021).
Jätteiden hallinnan tulevaisuus
Tällä hetkellä on menossa hanke jätelain (646/2011) muuttamisesta kiertotalouslaiksi. Kiertotalouslain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2026. Muutoksen tavoitteena on kiertotalousmarkkinoiden edistäminen (Ympäristöministeriö, 2024). Uusi kiertotalouslaki voi tuoda uusia vaatimuksia yritysten erilliskeräysvelvoitteisiin, minkä takia hanketta kannattaa seurata. Toisaalta jatkuvalla parantamisella ja kehittämällä toimintaa lainsäädännön vähimmäisvaatimuksia kestävämmäksi organisaatio voi parantaa omaa kilpailukykyään.
Yritysten kestävyysraportointidirektiivi eli CSRD-direktiivi astuu voimaan vuoteen 2026 mennessä. Direktiivillä on vaikutuksia myös yritysten jätehuoltoon ja kierrätykseen. Se vaatii yrityksiltä tietämystä niiden materiaalivirroista eli siitä, mitä jätteelle arvoketjussa tapahtuu. Lisäksi yrityksen tulee olla selvillä niiden jätteiden koostumuksesta eli siitä, mitä jätteitä poltettavaan sekajätteeseen päätyy. (Stena Recycling Oy, 2024).
Jätteiden kierrätys on kuitenkin vain osa vastuullista jätteiden hallintaa. Jätelaki (646/2011) säätää etusijajärjestyksestä, jonka mukaan jätteiden määrää tulee ensisijaisesti vähentää. Toissijaisesti jäte on uudelleenkäytettävä tai valmisteltava uudelleenkäyttöä varten. Vasta kolmantena tulee jätteen hyödyntäminen aineena eli kierrättäminen (Jätelaki 2:8 §). Voisiko yritys esimerkiksi tarkastella mahdollisuuksia optimoida tuotantoprosessejaan siten, että jätteiden kokonaismäärä vähenee?
