Suomessa on kasvava tarve osaavalle hoitohenkilöstölle (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2023) ja tämä tarve tulee korostumaan muun muassa väestön ikääntymisen (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2023) sekä eläköitymisen (Keva, 2025) seurauksena. SAILA-hankkeet käynnistettiin vuonna 2024 tukemaan EU- ja ETA-maiden ulkopuolella sairaanhoitajatutkinnon suorittaneiden ammatillista laillistumista. Tavoitteena oli luoda yhtenäinen valtakunnallinen toimintamalli, joka sisältää osaamisen arvioinnin, valmentavat opinnot, kuulustelut ja työelämäharjoittelun (Ylikahri & Karjalainen, 2025).
Hankkeet toteutettiin yhteistyössä 20 ammattikorkeakoulun, Valviran ja työnantajien kanssa. Koordinoinnista vastasi Metropolia Ammattikorkeakoulu, ja rahoitus tuli opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) sekä Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskukselta (Jotpa). SAILA1-hankkeessa kehitettiin toimintamalli, jota SAILA2-hankkeessa pilotoitiin ja toteutettiin käytännössä.
Kenelle SAILA oli suunnattu?
Osallistujat olivat EU- ja ETA-maiden ulkopuolella koulutettuja sairaanhoitajia, joilla oli jo sairaanhoitajan tutkinto omasta kotimaastaan. He tarvitsivat kuitenkin lisäopintoja, kielitaidon vahvistamista ja tukea suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän tuntemukseen. SAILA-hanke tarjosi heille selkeän pätevöitymispolun, joka sisälsi sekä teoreettisia opintoja että käytännön harjoittelua.
Tulokset valtakunnallisesti
Jotpan rahoittaman SAILA2-hankkeen tavoite oli 262 osallistujaa, mutta lopulta aloittaneita oli 272 henkilöä. Joulukuun 2025 alkuun mennessä 175 henkilöä (64 %) oli suorittanut SAILA-väylän, ja arviolta 54 henkilöä valmistuu vielä vuoden loppuun mennessä. Keskeyttäneitä oli vain 6 %. Osallistujat edustivat kaikkiaan 64 eri paikkakuntaa ja 23 eri äidinkieltä, ja suurin osa kuului ikäluokkaan 30–39 vuotta. Työllisyystilanne hankkeen alussa oli hyvä: 75 % kaikista osallistujista oli töissä, joista 55 % julkisella sektorilla. (Ylikahri & Karjalainen, 2025.)
Vaasan ammattikorkeakoulun näkökulma
Vaasan ammattikorkeakoulussa (VAMK) aloitti seitsemän laillistujaa, joista kuusi valmistui hankkeen aikana. Kaikki valmistuneet ovat työllistyneet hoitotyöhön, mikä kertoo hankkeen merkittävyydestä. VAMKissa SAILA2-hanke toteutui osana ammattikorkeakoulujen välistä verkostoa, jossa jaettiin tietoa, materiaaleja ja ohjauskäytäntöjä kansainvälisten sairaanhoitajien laillistamisopintoihin liittyen. VAMKista hankkeessa oli mukana neljä asiantuntijaa, jotka vastasivat laillistujien ohjauksesta, oppimateriaalien kehittämisestä ja kokonaisvaltaisesta tukemisesta eri opintojen vaiheissa. Tämä työpanos tuki opiskelijoiden etenemistä ja vahvisti yhteisiä käytäntöjä.
Harjoittelut – avain osaamisen varmistamiseen
Harjoittelut olivat keskeinen osa pätevöitymispolkua, mahdollistaen teorian ja käytännön yhdistämisen (Kaihlanen ja muut, 2018). VAMKin SAILA-laillistujat suorittivat harjoittelujaksoja eri puolella Suomea. Näin he pääsivät tutustumaan erilaisiin toimintaympäristöihin: suuriin kaupunkiorganisaatioihin, keskisuuriin kaupunkeihin ja pienempiin kuntiin. Harjoittelut tarjosivat mahdollisuuden oppia paitsi kliinistä työtä myös suomalaista työyhteisökulttuuria, vuorovaikutusta ja moniammatillista yhteistyötä käytännössä. Samalla työnantajat saivat konkreettisen kokemuksen kansainvälisten hoitajien osaamisesta ja motivaatiosta.
Opettajien kokemukset
Opettajien mukaan laillistujat olivat erittäin motivoituneita ja sitoutuneita koulutukseen. Tunnelma ryhmässä oli kannustava ja yhteistyö opiskelijoiden kesken toimi hyvin. Heille tarjottu tuki ja ohjaus auttoivat opintojen etenemisessä. Opiskelijoiden suomen kielen osaaminen kehittyi paljon opintojen aikana. Harjoittelupaikkojen järjestäminen vaati yhteistyötä työnantajien kanssa, mutta kokemukset olivat positiivisia. Opettajat korostivat, että verkostoyhteistyö ja yhteiset materiaalit helpottivat ohjausta ja loivat yhtenäisiä käytäntöjä.
Palaute ja kehitysehdotukset
Valtakunnallinen opiskelijapalaute hankkeesta oli pääosin kiittävää. Koulutus koettiin hyödylliseksi ja hyvin järjestetyksi, opettajat saivat kiitosta ammattitaidosta ja tuesta. Suomen kieli koettiin haastavaksi, ja toivottiin lisää käytännön puhekielen harjoittelua. Harjoittelu oli arvokasta, mutta paikkojen löytäminen oli paikoin hankalaa. (Ylikahri & Karjalainen, 2025.)
