Simulaatiopedagogiikka hoitotyön opetuksessa
Simulaatio tarkoittaa todellisuuden jäljittelyä turvallisessa ympäristössä. Simulaatioiden avulla voidaan luoda ja harjoitella mahdollisimman todellisia potilaan hoitotilanteita. Simulaatioita voidaan toteuttaa yksittäisten kliinisten toimenpiteiden harjoituksina tai täysimittaisena simulaationa. Täysimittaisessa simulaatiossa opiskelijoille todentuu oma teoreettinen ja kliininen osaaminen esimerkiksi potilaan tilanteen arviointi ja vuorovaikutus sekä päätöksentekotaidot. (Jersby, Van-Schaik, Green, Nacheva-Skopalik 2017).
Täysimittainen simulaatio rakentuu kolmesta vaiheesta. Ensimmäisessä vaiheessa perehdytään potilastapaukseen, käydään läpi roolit, harjoituksen tavoitteet ja ohjeet toiminnalle. Toinen vaihe on varsinainen simulaatioharjoitus. Simulaatioharjoituksen jälkeen kolmannessa vaiheessa tilanne puretaan. Jälkipuinti on oppimisprosessin kannalta tärkeä, koska siinä on keskeistä osallistujien itsereflektointi ja muiden osallistujien havainnot. (Kettunen 2014).
Yleissairaanhoitajan osaamisvaatimuksia ovat muun muassa kommunikointi ja moniammatillisuus ja kliiniset taidot ja päätöksenteko sekä potilas- ja asiakasturvallisuus. (Blogi Savonia.fi 2020). Täysimittainen simulaatioharjoitus mahdollistaa näiden taitojen harjoittelemisen.
Simulaatioiden toteuttaminen akuuttihoitotyön syventävissä opinnoissa
Akuuttihoitotyön opetus ja oppiminen on toteutettu pääosin täysimittaisten simulaatioiden avulla vuodesta 2014. Opiskelijat valmistautuvat simulaatioihin luentojen, harjoitustuntien ja käypähoito sekä hoitotyön suosituksiin perehtymällä.
Opiskelijat saavat tietoa etukäteen hyvissä ajoin simulaatioiden potilastapauksista, tavoitteista ja opiskeltavasta materiaalista. Potilastapaukset liittyvät yleisimpiin akuuttihoitotyön potilastilanteisiin, joissa oleellista on potilaan kliinisen tilanteen arviointi, tarvittavat hoitotoimenpiteet, lääkärin konsultointi ja vuorovaikutus potilaan sekä omaisen kanssa.
Simulaatio aloitetaan roolituksilla (toimijat ja tilanteen seuraajat). Periaatteena on, että jokainen opiskelija saa toimia simulaatioissa sairaanhoitajan roolissa. Kerrataan potilastapauksen oppimistavoitteet ja toimintaperiaatteet.
Varsinainen simulaatioharjoitus toteutetaan simulaatioluokassa ja potilaana on joko simulaationukke (äänenä opettaja) tai opettaja. Lisäksi toinen opettaja toimii omaisena ja/tai lääkärinä. Simulaatiossa toimijat saavat tarkemmat ohjeet hoitotilanteesta ennen simulaation aloitusta. Toimijoilla on mahdollisuus tutustua käytettäviin hoitovälineisiin ennen simulaatiotilanteen alkua. Tilanteen seuraajat eivät ole samassa tilassa, vaan tarkkailevat toimintaa toisessa luokassa kamerayhteyden välityksellä.
Tilanteen seuraajat arvioivat/tarkkailevat toimintaa etukäteen annettujen kriteereiden mukaisesti. Simulaatioharjoituksen toteutuksessa on tärkeää luoda toimijoille turvallinen ilmapiiri toteuttaa simulaatio. Jos kuitenkin opettaja havaitsee potilasturvallisuutta vaarantavaa toimintaa, simulaatio voidaan keskeyttää. Asiat käydään läpi ja simulaatio toteutetaan uudelleen. Opettaja voi myös potilaan roolissa toimiessaan (nuken ääni tai elävä potilas) ohjata tarvittaessa omilla reaktioillaan opiskelijoiden toimintaa.
Simulaatioharjoituksen jälkipuinti on tärkeässä osassa oppimisprosessia. Toimijat saavat reflektoida toimintaansa ja tämän jälkeen simulaation toteutus käydään yhdessä oppimiskeskusteluna läpi tilanteen seuraajille annettujen kriteereiden mukaisesti. Jälkipuinnissa on keskeistä yhdessä oppiminen, jokaisen osallistuminen ja asioiden turvallinen läpikäynti. Jälkipuinnissa on tärkeää, ettei korosteta virheitä vaan keskitytään oppimiseen. Simulaatioharjoituksesta käydyt asiat jäävät vain osallistujien tietoon.
Olemme keränneet simulaatioihin osallistuneilta opiskelijoilta palautetta e-lomakkeella vuodesta 2014 lähtien, jotta olemme voineet kehittää simulaatioharjoituksia. Palautteen perusteella simulaatiossa toimineet kokivat pääsääntöisesti harjoituksen opettavaiseksi esimerkiksi potilaan kokonaisvaltaisesta hoitamisesta tekemällä oppien. Osa palautteen antajista koki tilanteen jännittäväksi, mutta hyödylliseksi oppimisen kannalta.
Opiskelijat kokivat tarkkailijan roolissa toimisen myös opettavaisena, koska toisen tekemisistä oppii ja samalla reflektoi, miten olisi toiminut itse tilanteessa. Lisäksi tarkkailijan roolissa oppii antamaan palautetta jälkipuinnissa positiivisesti.
Jälkipuinti koettiin opettavaiseksi, asioiden kertaus oli tarpeellista ja opittiin myös uutta. Palautteen saaminen koettiin auttavan omassa kehittymisessä ja tuovan esille omia oppimistarpeita. Koettiin, että täysimittaiset simulaatioharjoitukset nivoivat yhteen teorian ja tekemisen. Kehittämisalueiksi koettiin tekniikka esimerkiksi nuken mikrofonin äänen laatu ja vaikeus eläytyä hoitamaan nukkea.
Opettajan näkökulmasta täysimittaisen simulaatioharjoituksen suunnittelu ja toteuttaminen sekä jälkipuinti on haastavaa ja vaatii paneutumista erilaisten oppijoiden vuoksi. Lisäksi tulee varmistaa, että keskiössä on yhteinen oppiminen ja kehittyminen, ei virheiden etsiminen.
