Tutkimuskurssilla sosiaali- ja terveysalan opiskelijat suorittivat kurssin kirjoittamalla tutkimusraportin. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla opiskelijoiden kokemuksia oppimista tukevista ja vaikeuttavista tekijöistä digitaalisessa oppimisympäristössä etä- ja lähiopetuksesta sekä hybridimallin mukaisesta opetuksesta. Tavoitteena on lisätä opiskelijoiden ja opettajien ymmärrystä opiskelijoiden moninaisista kokemuksista, jotka voidaan huomioida opintojen toteutuksissa.
Tutkimus oli laadullinen luonnollisesti siitä syystä, että kurssin tavoitteena on laadullisen aineiston analysointi ja tulosten tarkastelu (Vaasan ammattikorkeakoulu.) Laadullinen tarkastelu on myös perusteltua, koska opiskelijoilla on henkilökohtaisia kokemuksia lähi- ja etäopiskelusta sekä kykyä tuottaa omakohtaisia ja myös ryhmässä jaettuja merkityksiä (Kallinen & Kinnunen.) Aineisto analysoitiin induktiivisesti (Taanila2007.) Opiskelijat keräsivät aineiston haastattelemalla toisiaan ja nauhoittamalla sen pääosin puhelimella. Haastattelut kuunneltiin ja litteroitiin Wordille. Aineistoa kertyi 42 sivua. Aineiston sisältöön perehdyttiin ja analyysiyksiköksi valittiin ajatuskokonaisuudet. Alkuperäisistä ilmauksista listattiin pelkistykset. Samankaltaiset ilmaisut yhdistettiin ja muodostettiin niistä alaluokkia, yläluokkia ja lopuksi kokoava käsite. Opettaja sai ryhmältä luvan analysoida heidän keräämä koko aineisto ja kirjoittaa siitä artikkeli Vaasan ammattikorkeakoulun energialehteen.
Tulokset
Opiskelijoiden kokemukset digitaalisessa oppimisympäristössä tapahtuvasta oppimisesta muodostivat viisi teemaa: Oppimisessa tukevat ja vaikeuttavat tekijät, digitaaliseen oppimisympäristöön sopiva opetus ja ei sopiva opetus sekä lähiopetus versus digitaalinen oppimisympäristö.
Digitaalinen oppimisympäristö: Oppimista tukevat tekijät
Vastaajat kokivat konkreettisten ja selkeiden ohjeiden, hyvän tuntisuunnitelman sekä verkkoympäristöjen, kuten Moodlen ja Skholen, tukevan oppimista digitaalisessa oppimisympäristössä. Digitaalinen materiaali oli helppo löytää ja siihen pääsi joustavasti kertaamaan. Hyvänä pidettiin myös sitä, että vältyttiin kirjojen ostamiselta ja siten ylimääräisilta kuluilta. Itsenäisyys, vapaus työskennellä kotona, rauhassa keskittyen, muistiinpanoja tekemällä ja itselle sopivalla aikataululla auttoivat vastaajia oppimisessa. Tämä lisäsi heidän vastuuta omasta oppimisesta. Zoomin välityksellä opetus koettiin mielekkääksi, opettajan ääni oli helpompi kuulla ja erityisesti breakout roomseissa tapahtuvat ryhmätyöt, pienryhmäoppiminen ja ruudun jakaminen koettiin oppimista tukevaksi. Etäopetuksen aikana on mahdollista etsiä tietoa aiheeseen itsenäisesti. Digitaalisen oppimisympäristön kuvat ja videot aiheisiin liittyen auttavat oppimaan. Etäopetus mahdollistaa luentojen aikana esimerkiksi kutomisen, varpaiden lakkaamisen tai ruoan laittamisen ja vastaajat kokivat sen auttavan keskittymään opetukseen. Etäopetus koetaan normaaliksi ja luontevaksi opetusmenetelmäksi.
“Häiriötekijät pois, saa rauhallisen ympäristön opiskella. Aikataulut ovat joustavampia, kun ei tarvitse lähteä ulos. Luennon aikana, kun on koneella, niin on mahdollista tehdä samalla muistiinpanoja.”
Digitaalinen oppimisympäristö: Oppimista vaikeuttavat tekijät
Keskittyminen ja häiriötekijät koettiin oppimista vaikeuttaviksi tekijöiksi. Erityisesti kotona keskittyminen herpaantuu ja on kiusaus tehdä samanaikaisesti esimerkiksi kotiaskareita ja selata kännykkää. Samanaikainen tekeminen oli toisia auttava ja toisaalta vaikeuttava tekijä. Kotona/etänä koettiin hankalana aloittaa esimerkiksi tehtävien tekemistä. Oppimista vaikeuttavista tekijöistä korostuivat lisäksi kodin häiriötekijät, kuten esimerkiksi lapset tai muut henkilöt ympärillä. Etäopetuksessa perheellisillä saatetaan sairaat lapset hoitaa kotona, mikä aiheuttaa häiriötekijöitä ja siten haastetta etäopiskeluun. Vain yhdessä haastattelussa mainittiin tietokoneen ja internyhteyden ongelmat.
Tuki ja palaute Osa vastaajista koki haastavammaksi opiskella, kun ei nähnyt läsnäolijoiden kasvoja vaan ”pelkkiä mustia ruutuja”. Koettiin, ettei tapahtunut ryhmäytymistä, mikä olisi voinut motivoida opiskeluun. Opiskelu etänä digitaalisessa ympäristössä saattoi aiheuttaa yksinäisyyden tunteita, kun ei saanut vertaistukea eikä ollut sosiaalisia kontakteja.
”Pidän enemmän perinteisestä luokkahuoneopetuksesta, koska koulu on sosiaali-
sesti tärkee paikka. Siellä opiskelijat tapaavat toisiaan ja vaihtavat kuulumisia.”
Opettajan fyysistä läsnäoloa kaivattiin. Erityisesti opettajaa kaivattiin antamaan neuvoja, tukea ja ohjausta. Kysymyksiä ei ole helppo esittää etänä, kommunikointi koetaan vaikeana ja niin ikään riski väärinymmärrykseen kasvaa. Opettajaa kaivattiin innostamaan ja pitämään monipuolista opetusta. Koetiin, että on vaikea keskittyä, mikäli opetettava aihe tai opetuksen toteutus ei miellytä. Aihe saattaa olla ei kiinnostava, tunnit ovat liian pitkiä, tylsiä, liian hitaita ja ympäripyöreitä. Sopivasti taukoja toivottiin. Toisaalta koetiin, että on liikaa taukoja luentojen aikana. Opiskelijat kokivat, että myös opettajalla saattoi olla häiriötekijöitä, joiden vuoksi hän joutui katkaisemaan luennon kesken.
Opiskelijan työmäärän koetaan olevat suurempi etäopetuksessa. Digitaalisuuden aiheuttamaa lisätyötä kuvattiin siten, että paperiseen materiaaliin on helpompi tehdä merkintöjä. Lisäksi Skhole-kurssit miellettiin haastaviksi ja aikaa vieviksi. Etäopiskelu miellettiin myös työllistävämmäksi, koska opiskelijoilla koettiin oleva aikaisempaa enemmän kirjallisia tehtäviä.
Digitaaliseen oppimisympäristöön sopiva opetus
Sopivat kurssit. Monissa vastauksissa toistui mielipide, että sopivaa opetusta digitaaliseen ympäristöön olisivat ns. kevyemmät, vähemmän vaativat, helpot kurssit, joista saisi ehkä vähemmän opintopisteitä. Myös teoreettiset, luentomalliset kurssit tai kurssinosat voitaisiin toteuttaa digitaalisessa oppimisympäristössä. Samoin kurssit, joissa pääosin on enemmän opiskelijan itsenäistä tehtävän tekemistä, kuten seminaarityöt. Itsenäisessä työskentelyssä tärkeäksi koettiin mahdollisuus vaikuttaa omaan aikatauluun ja opiskelemiseen omassa tahdissa. Digitaalisessa oppimisympäristössä tehtävien palauttaminen koettiin vaivattomaksi, samoin ryhmätöiden jakaminen verkossa mahdollisti tehtävien joustavaa tekemistä sopivalla aikataululla. Edellä mainitut opinnot olisivat niitä, joissa ei koeta tarvittavan opettajan apua eikä vaadita juurikaan vuorovaikutusta opiskelijoiden ja opettajan välillä. Etäopetuksen koettiin sopivan itsenäisille ja aikaansaaville opiskelijoille.
Sairastuessa digitaalinen oppimismahdollisuus koettiin tärkeäksi. Etäopetuksen koettiin sopivan perheellisille opiskelijoille esimerkiksi oma tai lasten sairastelun vuoksi, jolloin etäopetukseen voi osallistua ilman, että jää opetuksesta jälkeen. Lisäksi ns. pitkänmatkalaiset tai kauempaa oppitunneille tulevat hyötyisivät digitaalisesta mahdollisuudesta, jolloin ei tarvitsisikaan välttämättä lähteä aina Vaasaan asti opiskelemaan. Lisäksi moni vastaaja koki, että lyhyet, muutaman tunnin koulupäivät voisi pitää etäympäristössä ja säästää aikaa.
Yksittäisinä mielipiteinä oli etäopetuksen soveltuvan kaikkeen muuhun opetuksen kuin laboraatioharjoituksiin, yleissivistäviin kursseihin ja vierailijaluentoihin. Lisäksi koettiin, että etäopetus sopii opiskelijalle, joka ei koe mieluisaksi olla läsnä koululla.
”Ehkä jos on tosi itsenäinen opiskelija niin etäopiskelu voi olla paljon parempi jos
on oikeesti aineita missä ei niinkun yhtään nauti olla paikalla.”
Digitaaliseen oppimisympäristöön ei sopiva opetus
Käytännön kädentaidot. Digitaaliseen oppimisympäristöön ei sopivana mainittiin toistuvasti laboraatio- ja käytännön harjoitustunnit. On tärkeää saada seurata vierestä, kun opettaja opettaa käytännön hoitotoimenpiteitä. Vaativat ja tärkeät opintojaksot, joissa on laaja kokonaisuus ja paljon yksityiskohtia, kaikki sellaiset aineet, jotka saattaisivat vaatia neuvon ja ohjeistuksen saamista opettajalta oppituntien aikana, koettiin tärkeiksi pitää koululla. Esimerkiksi mainittiin muun muassa matematiikka, lääkelaskut, anatomia ja fysiologia, sisätaudit, kirurgia sekä opinnäytetyöhön liittyvät kurssit. Opiskelijat olivat myös sitä mieltä, että etäopetus ei sovi suurien kokonaisuuksien tai yksityiskohtien ja tärkeiden asioiden opiskeluun. Yksittäisiä mielipiteitä olivat epäsopivuus itselle vieraisiin asioihin, yhtäaikaiseen seuraamiseen ja tekemiseen sekä teoriapohjaiseen opiskeluun. Muita lähityöskentelyä vaativia ovat lisäksi tentit, koska etänä on helppo luntata ja asia jätetään opettelematta. Lisäksi mainittiin ”tylsät” luennot, joihin keskittyminen olisi helpompaa lähiopetuksessa. Myös kasvotusten tehtävät ryhmätyöt ja vaativat kirjalliset tehtävät, jotka vaativat reflektointia, tulisi toteuttaa lähiopetuksena. Digitaalisen oppimisympäristön koetaan vaikuttavan negatiivisesti sosiaalisuuteen ja ryhmäytymiseen.
”ei ehkä sovi tämmönen etäopetus meidän alan kaikkeen opetukseen esimerkiksi, jos pitää konkreettisesti jotain tehdä ,niin ei sitä voi oppia koneelta kattomalla ja
kuuntelemalla. ”
Lähiopetus versus digitaalinen oppimisympäristö
Luokkahuonemalliseen opetukseen selkeästi koettiin sopiviksi labratunnit sekä muut käytännön työskentelyä vaativat tunnit. Luokkahuoneessa opetus mahdollisti kavereiden tapaamisen, keskustelut ja vuorovaikutuksen Koetiin, että koulussa oppii enemmän, kun saa jakaa ja kuulla muiden mielipiteitä. Myös ilmeiden ja eleiden näkeminen koetiin tärkeäksi. Luokkahuoneen taustamelu mainittiin oppimista vaikeuttavaksi tekijäksi. Molemmat oppimisympäristöt koettiin silti tärkeiksi ja molemmille oli omat paikkansa. Useampi vastaaja koki, että niin sanottu hybridimalli olisi tullut jäädäkseen ja tervetullut vaihtoehto oppimisen tueksi. Vastaajista suurin osa koki itse suosivansa lähiopiskelua ja koki tärkeäksi tai vähintäänkin mukavaksi asiaksi tavata kasvotusten muita opiskelijoita. Tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen näkyi vastauksissa tasaisesti, toisia oppilaita haluttiin kohdata myös koululla ja kontakti muihin koettiin tärkeäksi opiskelun tueksi. Useissa vastauksissa toistui, että saa enemmän aikaan etäopetuksessa kotona, kodin rauha tehdä opintoja omaan tahtiin. Koetiin, että etäopetuksen jälkeen oli helppoa jatkaa mutkattomasti koulutehtävien tekemistä.
Hybridimalli sai suosiota, useat vastasivat pitävänsä eniten hybridimallista. Sen koettiin olevan monipuolinen opetusmenetelmä.Useat vastaajat olivat sitä mieltä, että lähi- ja etäopetus toimivat parhaiten rinnakkain ja niitä tulisikin käyttää tasapuolisesti. Vastauksissa näkyi, että sekä digitaaliseen että luokkahuonemalliseen opetukseen oli kutakuinkin sopeuduttu ja molemmista löytyi hyviä ja huonoja puolia. Usean vastaajan mielestä nämä kaksi menetelmää olisi mahdollista ja hyväkin yhdistää. Yksi ehdotelma oli näiden yhdistäminen niin, että osa kurssista voisi olla etänä, osa lähiopetuksessa. Hybridimalli on varmasti tullut jäädäkseen. Moni vastaaja koki hybridimallin tärkeäksi ja arkea helpottavaksi sekä myös sitä järkevöittäväksi vaihtoehdoksi. Sitä voitaisiin hyödyntää vastaajien mielestä tarpeen tullen, esimerkiksi kunkin oppilaan oman tilanteen mukaan. Sairastuessa olisi myös monen mielestä hyvä olla etä- tai hybridiopiskelumahdollisuus. Opiskelijat toivoivat, että olisi vapaus valita etä- ja lähiopetuksen välillä. Toivottiin opettajan ja opiskelijoiden yhteistyön lisääntyvän. Opettajat voisivat kysyä opintojen alussa, miten tunti halutaan toteuttaa, etänä vai läsnä. Opiskelijoiden tulisi saada osallistua opetukseen haluamallaan tavalla ja saada ilmaista mielipiteensä opetustavasta. Ajatuksen taustalla oli opiskelijoiden erilaiset oppimistyylit ja osallistumismahdollisuus opetukseen ollessaan sairaana. Koettiin hybridimallin vastuuttavan opiskelijoita, olevan tasapuolista ja ekologistakin koulumatkojen vähenemisen vuoksi. Lisäksi kuvattiin, että hybridimalli säästää opettajien aikaa.
Lopuksi
Opiskelijoiden kokemukset herättivät paljon mietteitä, oli odotettua, oli yllättävää. Pohdintaa seuraavassa artikkelissa.
