On helppo ymmärtää, että ensimmäiset pituusmitat perustuivat ihmiskehon osiin; tuuma (peukalon ensimmäisestä nivelestä peukalon päähän, n. 2,54 cm), kämmen (kämmenen leveys noin 9 cm), kyynärä (kyynärpään ja keskisormen välinen etäisyys, eli noin 45–70 cm), jalka (12 tuumaa, eli noin 30 cm) ja jaardi (3 jalkaa, eli noin 91 cm). Ne olivat näppärästi mukana ja mahdollistivat rajattujen pituuksien mittaamisen riittävällä tarkkuudella. Yhdistän tässä sujuvasti eri alueilla käytettyjä pituusmittoja, lopun tiivistelmätaulukoissa on muutamia mittoja esitettynä selkeämmin.
Pitempiä matkoja mitattiin esimerkiksi sillä, kuinka monta päivää matka vei kävellen tai hevosella. Pidemmän matkan arviointiin päivien lukumäärä riitti hyvin tarkkuutena, jonka perusteella pystyi laskemaan tarvittavan ruuan määrän. Sillä ei ollut niin suurta merkitystä, menikö matkaan 8 vai 10 tuntia, koska se vei kuitenkin suurimman osan päivän valoisasta ajasta. Pimeällä matkustaminen saattoi olla hyvinkin vaarallista niin petojen kuin mahdollisten rosvojen takia. Ja eihän pimeässä myöskään mitään nähnyt, ellei sattunut täysikuuta, käytössä ollut lyhtyä tai muuta valolähdettä.
Jo muinaiset roomalaiset määrittelivät yksikön mille passus (lat.) tuhat askelparia, jonka pituus oli suurin piirtein 1480 metriä. Tällä luotiin perusta länsimaiselle mailin käytölle. Myöhemmin kun merenkulkijat luonnollisesti tarvitsivat myös tavan ilmoittaa matkojen pituuksia, ja sekstantti oli otettu käyttöön, niin merimaili (1852 metriä) määriteltiin kaariminuuttia vastaavaksi matkaksi maapallon pinnalla pituuspiiriä pitkin. Kaariminuuttien etenemiseen perustuva yksikkö maili on käytössä edelleenkin merenkulussa ja ilmailussa sekä siitä johdettu nopeus solmu, joka kertoo montako mailia alus kulkee tunnissa.
Pinta-alojen mittauksissa pienemmissä aloissa käytettiin käytännöllisempiä mittoja: pellon sivun pituus askelina tai kyynärinä. Teknologia tuli mukaan, kun joku halusi lisätä tasa-arvoa ja tarkkuutta – sidottiin määrämittaisen narun päihin tikut. Näin hieman pidemmän etäisyyden mittaus helpottui. Jos narun pituus oli vaikkapa 15 askelta (noin 10 metriä), niin narulla saattoi nopeasti mitata toistettavasti vaikkapa pellon reunojen pituudet ja laskea tästä pinta-alat. Olisiko pinta-ala yksikkö aari (100 neliömetriä) syntynyt tästä? Isompia pinta-aloja mitataan hehtaareina (100 aaria). Hehto on muuten myös etuliite, joka tarkoittaa sataa.
Narun käyttö pituuden mittaamisena toi helpotusta mittaamiseen, askelpituus kun on sidoksissa mittaajan omaan askeleen mittaan. Useimmiten lähteissä kerrotaan askelpituuden vaihtelevan 71—83 cm välillä. Tämän takia usein hallitsija sitoi valtakunnassaan käytettävän mittajärjestelmän johonkin vakiomittaan, esimerkiksi oman kyynäränsä pituuteen. Esimerkkeinä tästä voidaan mainita muinaisen Egyptin kuninkaallinen kyynärä (52,3 cm), Egyptin lyhyt kyynärä (45,01 cm), antiikin kreikan Attikalainen kyynärä (44,4 cm). Tarve tarkkaan mittaukseen syntyi halusta verottaa alamaisia ja vakiomitta nopeutti verotustoimitusta, esimerkiksi peltoaloja verotettaessa.
Pienemmillä pituusmitoilla oli myös omat käyttökohteensa. Linja on tuttu pituusmitta kirjapainotyöntekijöille. Edelleen mekin käytämme sujuvasti tekstinkäsittelyssä kirjapainomittoja, kuten kirjasimen koon määrittelyn yksikköä piste (0,376 mm), 12 pistettä, joka on cicero tai pica (4,512 mm).
Mittayksiköiden sekamelskasta tuohtuneena, kuten esimerkiksi venäläinen ja ruotsalainen tuuma (Taulukot 1, 2 ja 3), 1700-luvulla Ranskassa otettiin käyttöön metrijärjestelmä, joka onkin nykyisin laajalti käytössä. Alun perin metri määriteltiin ”kymmenesmiljoonasosaksi matkasta Pariisin pituuspiiriä pitkin päiväntasaajalta pohjoisnavalle” (Wikipedia). Ei ehkä kovin käytännöllistä, jos joku halusi tarkistaa metrin mittansa tarkkuuden. Kilo- ja milli-etuliite ovat muuten jo vuodelta 1795. Sittemmin metrijärjestelmän pituusmittoja on tarkistettu ja sidottu luonnonvakioihin. Uusia etuliitteitä on myös lisätty – viimeksi vuonna 2022 jolloin lisättiin ronna (1027), kvetta (1030), ronto (10-27) ja kvekto (10-30).
Verrattuna aiemmin käytössä olleisiin pituusmittayksikköjärjestelmiin nykyisin käytössä oleva ISO-järjestelmä on jonkin verran yksinkertaisempi. Käytämme metriä, jonka etuliitteellä kerromme kuinka moninkertaisesta yksiköstä eli kerrannaisesta olemme kiinnostuneita; tuhannesosista kuten milli tai tuhatkertaisista kuten kilo.
Kun katsotaan etuliitteitä tarkemmin, on selvää että ne perustuvat kolmella jaollisiin kymmenen potensseihin. Vaihtoehtoinen, mahdollisesti helpompi, tapa olisikin kirjoittaa etuliiteiden suuruudet tuhannen potensseina. Näin kilo (103) merkittäisiinkin 10001, mega (106) merkittäisiin 10002 ja giga (109) merkittäisiin 10003. Tämän lisäksi tekniikan alalla käytetään usein potenssimerkintää 1E+12, jossa kirjain E ilmoittaa kyseessä olevan kymmenen potenssi, sen jälkeinen +12 viittaa kymmenen potenssiin (1012) ja luku 1 on kerroin. Kun tämä yhdistetään yksiköihin, 1,6E-15 m tarkoittaisi 1,6 femtometriä (1,6 fm tai 1,6·10-15 m), joka on noin vetyatomin ytimen halkaisijan luokkaa.
Lähtökohta on kuitenkin sama kuin aikaisemminkin. Perusyksikkö metri on käytännöllinen jo sellaisenaan. Ostamme markkinoilta metrilakritsia – vaikka joskus olenkin epäillyt mitan tarkkuutta. Ilmoitamme lähimittamme metreinä mm. kilpaurheiluissa, kuten juoksussa matkojen pituuksia kuten 100 tai 10 000 metriä. Toisissa lajeissa käytämme luonnollisesti kerrannaisia kuten hiihdossa 10 kilometrin perinteinen. Kuulantyöntäjien (naiset 22,63 m, miehet 23,56 m) ja keihäänheittäjien (naiset 72,28 m, miehet 98,48 m) ennätystulokset ilmoitamme metreinä ja metrin osina.
Tekniikka kehittyy, ja asioita tulisi viedä käytännöllisempään suuntaan. Mittayksiköiden tehtävä on tuoda lisää selkeyttä asioihin, auttaa meitä ilmaisemaan asioita tarkasti sekä helpottaa tiedonvaihtoa eri alan toimijoiden välillä.
Ja jos sitä miettii syvällisemmin, niin onhan se lohduttavaa ajatella, että kolme kävelijän normaalia askelta on pituudeltaan melko tarkkaan kaksi metriä, joten ei sitä rullamittaa tarvitse aina mukana kantaa. Riippuen tietysti siitä, mikä oli tarkkuusvaatimus. Oman päivittäisen kävelymatkan arviointiin ilman sähköisiä välineitä askelparien laskenta riittänee tarkkuuden suhteen.
| Ruotsalainen kyynärjärjestelmä | Jakautuminen | Metreinä | Milleinä |
|---|---|---|---|
| 1 peninkulma | 10 virstaa 600 syltä 36000 jalkaa | 10688,4 m | |
| 1 virsta | 600 syltä 3600 jalkaa | 1068,8 m | |
| 1 syli | 3 kyynärää 6 jalkaa 18 kämmenen leveyttä 72 peukalon mittaa 90 sormen leveyttä | 1,8 m | 1781,35 mm |
| 1 tanko | 1 2/3 syliä | 2,9 m | 2968,92 mm |
| 1 kyynärä | 2 korttelia | 0,6 m | 593,78 mm |
| 1 jalka | 6 tuumaa | 0,1 m | 148,446 mm |
| 1 kortteli | 12 linjaa | 0,02 m | 25,741 mm |
| 1 linja | 0,002 m | 2,06 mm |
| Venäläinen kyynärjärjestelmä | Jakautuminen | Metreinä | Milleinä |
|---|---|---|---|
| 1 virsta | 500 syliä | 1066,8 m | |
| 1 syli | 3 arsinaa | 2,134 m | 2133,60 mm |
| 1 arsina | 4 setverttiä | 0,711 m | 711,20 mm |
| 1 setvertti | 4 versokkaa 7 tuumaa | 1,778 m | 177,80 mm |
| 1 versokka | 1,75 tuumaa | 0,445 m | 44,45 mm |
| 1 tuuma | 10 linjaa | 25,40 mm | |
| 1 linja | 2,54 mm |
| Brittiläinen yksikkö | Jakautuminen | Metreinä | Milleinä |
|---|---|---|---|
| 1 maili | 8 furlongia 80 chainia 1760 jaardia 5280 jalkaa 63360 tuumaa | 1609,344 m | |
| 1 furlong | 10 chainia 220 jaardia 660 jalkaa 7920 tuumaa | 201,168 m | |
| 1 chain | 22 jaardia 66 jalkaa 792 tuumaa | 20,1168 m | |
| 1 jaardi | 3 jalkaa 36 tuumaa | 0,91 m | 914,4 mm |
| 1 jalka | 12 tuumaa | 0,30 m | 25,4 mm |
| 1 tuuma | 10 linjaa 1000 miliä | 0,0254 m | 25,4 mm |
| 1 linja | 100 mil | 2,54 mm | |
| 1 mil | 0,0254 mm |
