Sijaishuollossa olevien lasten asema edellyttää erityistä suojelua, jota tarjotaan luotettavien aikuisten avulla. Lasten osallisuuden tukeminen sijoitusprosessin aikana on keskeinen tehtävä lastensuojelussa. Lapsen osallisuus on määritelty laeissa ja sopimuksissa, mutta sen toteutumiseen vaikuttaa voimakkaasti myös lapsen oma kokemus. Uudistettu lastensuojelulaki vuodelta 2020 vahvistaa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten oikeuksia ja pyrkii ehkäisemään rajoitustoimenpiteiden tarvetta.
Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen YAMK-opinnäytetyönä tehty tutkimus kartoitti Humanan lastensuojeluyksiköiden käytössä olevan rajoitustoimenpiteiden lapsikohtaisen arviointilomakkeen käyttökokemuksia ja kehittämistarpeita. Saatuun tietoon perustuen tunnistettiin kehitysideoita, jotka parantaisivat lasten osallisuutta ja tekisivät lapsikohtaisesta arvioinnista käytännönläheisemmän koko rajoitustoimenpideprosessin aikana. (Mantila, 2024.)
Osallisuus ja lapsen ihmisoikeuksien turvaaminen rajoitustoimenpideprosessissa
Osallisuuden varmistaminen on lastensuojelutyön ydintä. Osallisuus ei rajoitu pelkästään osallistumiseen, vaan se sisältää myös olemisen ja kuulumisen tunteen, joka syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Sijaishuollossa painotetaan turvallisen ilmapiirin luomista lapsille, jotta he voivat kokea välittämistä ja yhteenkuuluvuutta. Lastensuojelulaki (417/2007) ja lapsen oikeuksien sopimus ohjaavat osallisuuden toteutumista, korostaen lasten oikeutta vaikuttaa päätöksiin. Lapsen osallisuus sijaishuollossa on erityisen merkittävää, ja sen tukemisessa on huomioitava lapsen perus- ja ihmisoikeudet. Sosiaali- ja terveysministeriön (2019, 11−19) sekä Suomen Kuntaliiton päivittämä lastensuojelun laatusuositus korostaa ihmisoikeuksien kunnioittamista, lapsen edun huomioimista ja osallisuuden vahvistamista. Rajoitustoimenpiteiden käytössä lastensuojelussa on noudatettava tarkasti laissa määrättyjä edellytyksiä, ja niiden tulee perustua lapsen etuun ja olla suhteessa hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa. Lastensuojelulain uudistus vuonna 2020 edellyttää rajoitustoimenpiteiden arviointia, jossa lapsi ja aikuinen yhdessä arvioivat tilanteen taustat, tarpeet, toteuttamistavan, vaikuttavuuden ja osallistuvan henkilöstön toiminnan. Tavoitteena on vähentää rajoitustoimenpiteiden tarvetta ja vahvistaa lapsen osallisuutta päätöksenteossa. Lastensuojelun asiakkaiden kokemuksissa sijaishuollon aikuisten luotettavuus on keskeistä, myös säännöt ja rajat koetaan tärkeiksi turvallisuuden tunteen luomisessa. Nuorten kokemuksissa korostuu ympärillä olevien ihmisten pysyvyys ja sitoutuvuus. (Hokkila, 2023.) Rajoitustoimenpiteiden yhteinen läpikäynti ja arviointi yhdessä lapsen ja aikuisen kanssa on omiaan lisäämään luottamusta ja turvallisuutta.
Tutkimuksen toteuttaminen
Katja Mantilan YAMK-opinnäytetyönä tehdyn kehittämistutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa Humanan lastensuojeluyksiköissä käytössä olevan rajoitustoimenpiteiden lapsikohtaisen arviointilomakkeen käyttökokemuksia ja etsiä kehittämisideoita, joiden avulla lapsikohtainen arviointilomake saataisiin kehitettyä lasta osallistavammaksi ja käytännön prosessin kannalta toimivammaksi työvälineeksi kyseiseen arviointiin
Kehittämistutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusta varten haastateltiin Etelä-Pohjanamaan ja Pohjanmaan alueella olevien yksiköiden työntekijöitä sekä sijoitettuja lapsia. Työntekijöiden haastattelut toteutettiin ryhmähaastatteluna ja lasten haastattelut yksilöhaastatteluna puolistrukturoitua haastattelumetodia hyödyntäen. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Lapsikohtaisen arvioinnin kaksijakoisuus
Lasten kokemukset arvioinneista vaihtelivat, mutta he kokivat rajoitustoimenpiteiden toteutuksen tasalaatuisena. Lapsille oli tärkeää, että lapsikohtainen arviointi tehdään myöhemmin rajoituspäätökseen nähden eli rajoitustoimenpiteen toteutuksen ja arvioinnin väliin jää riittävästi aikaa. Paras tapa käsitellä arviointia oli keskustella siitä ohjaajan kanssa sitten, kun rajoituspäätökseen johtanut tilanne on ohi ja lapsi on saanut rauhoittua tai miettiä asiaa hetken itsekseen. Lapset kokivat tärkeänä, että saivat vielä arvioinnissa uudelleen läpikäydä perusteita rajoitustoimenpiteelle. Lapset kuitenkin pääosin kokivat arvioinnin teon negatiivisena ja turhauttavana asiana. Esiin nousi mm. se, että kysymykset olivat joidenkin vastaajien mielestä vaikeasti ymmärrettäviä.
Työntekijöillä oli kaksijakoista suhtautumista arviointiin. Osa näki sen turhana, koska lapsen mielipidettä selvitetään jo rajoituspäätöstä tehtäessä hyvin tarkasti, kun taas toiset kokivat sen tärkeänä lapsen osallisuuden varmistamisessa ja vahvistamisessa. Työntekijät toivoivat rajatumpaa ja ikätasoisempaa arviointilomaketta, koska heidän kokemustensa mukaan lapset eivät osaa kovin laajoihin ja avoimiin kysymyksiin vastata ja etenkin nuoremmille lapsille arvioinnin valmiit kysymykset ovat vaikeasti ymmärrettäviä. Lisäksi koettiin ongelmalliseksi, että arviointilomake oli erillinen lomake rajoituspäätökseen nähden ja se sijaitsi eri paikassa järjestelmässä. Joissakin tilanteissa arviointi jäi tekemättä, osittain inhimillisen unohduksen tai samanaikaisten rajoitustoimenpiteiden vuoksi.
Lapsikohtainen arviointi kohtaa haasteita osallisuuden varmistamisessa
Yhteenvetona voitiin todeta, että lastensuojelun rajoitustoimenpiteiden lapsikohtainen arviointi kohtaa haasteita, kuten vaikeudet lapsen osallisuuden varmistamisessa, lomakkeen käytännön toteutuksessa ja ajoittamisessa. Lomakkeen kysymysten monimutkaisuus ja vaikeusaste voivat vaikuttaa lapsen osallisuuteen. Työntekijöiden vaihteleva suhtautuminen lapsikohtaiseen arviointiin viittaa tarpeeseen lisätä tietoisuutta osallisuuden merkityksestä. Tutkimustulokset korostavat tarvetta selkeyttää arviointiprosessia, parantaa työntekijöiden ymmärrystä osallisuudesta, ja kehittää arviointilomakkeen käytettävyyttä Doma Care -järjestelmässä. Lisäksi tutkimus antaa aihetta tarkastella lapsikohtaista osallisuutta laajemmin koko lastensuojeluprosessissa ja harkita teknologisten ratkaisujen käyttöä osallisuuden vahvistamiseksi. Osallisuus on yksi iso teema, mihin Humanan lastensuojeluyksiköissä on kuluvan vuoden aikana keskitytty. Saatuja tutkimustuloksia hyödynnetään rajoitustoimenpiteiden lapsikohtaisten arviointiprosessien käytänteiden kehittämisessä, mutta tehty opinnäytetyö toivottavasti synnyttää laajempaakin keskustelua ja pohdintaa osallisuuden merkityksestä sijaishuollon lasten arjessa.
