Armas-festivaalin avajaisjuhla järjestettiin Vuorikodin palvelukeskuksen juhlasalissa, jossa tapahtuma avattiin Vaasan kaupungin kulttuuripäällikkö Leena Nyqvistin tervehdyksellä sekä taiteilija Tuija Arina-Sundelinin puheenvuorolla. Tilaisuudessa saatiin nauttia karjalankielistä musiikkia Loimolan voiman esittämänä. Ohjelmallisen osuuden jälkeen VAMK:n sosionomiopiskelijat ohjasivat ikäihmisille osallistavia työpajoja teemalla ”Millaista on olla ikäihminen 2020-luvulla?”. Työpaja valmisteltiin ja toteutettiin Luovat menetelmät -opintojakson puitteissa yhteistyössä Vaasan kaupungin kulttuuri- ja kirjastopalvelujen kanssa.
Opiskelijoiden osallistava työpaja
Ikäihmisten ja opiskelijoiden yhteisen toiminnan tarkoitus oli nostaa yhteisten pienryhmissä käytyjen keskustelujen avulla esiin ikäihmisten näkemyksiä kysymykseen, millaista on olla ikäihminen 2020-luvulla? Kahvittelun lomassa opiskelijat kirjasivat keskeisiä esiin nousseita teemoja paperille ja yhdistivät ne yhtenäiseksi teokseksi langan ja neulojen avulla niin, että pohjalevyn päälle muodostui yhtenäinen verkko. Keskusteluissa esille nousseita aiheita olivat esimerkiksi omaan hyvinvointiin liittyvät asiat, sukupolvien erilaiset kokemukset digitaalisuudesta ja siitä, mistä koostuu hyvä arki, toive tulla kuulluksi ja nähdyksi sekä oma perhe.
Osallistavassa työpajassa konkreettisen tekemisen ja yhteisen dialogin lomassa sosionomiopiskelijat mahdollistivat ikäihmisille myös mukavan sukupolvia ylittävän juttutuokion. Opiskelijat kertoivat saaneensa toiminnasta onnistumisen kokemuksia, sillä ikäihmiset osallistuivat toimintaan aktiivisesti ja osallistivat myös itse itseään. Seniorit olivat aktiivisimmillaan ottaneet ns. villalangat käsiinsä ja opastaneet pienryhmässä opiskelijoita siinä, miten käsitöitä tehdään. Tilaisuuden yhteisöllistä ja vuorovaikutuksellista tunnelmaa syvensi palvelukeskuksen asukkaan spontaani huuliharppukonsertti, josta tilaisuudessa kahvitelleet osallistujat pääsivät nauttimaan. Opiskelijat pitivät merkittävänä kokemustaan siitä, miten tärkeää ikäihmisille on tulla kuulluksi ja miten tärkeää heidän on saada kertoa elämästään. Samanaikaisesti opiskelijat kokivat saaneensa eväitä omaan elämäänsä kuullessaan vanhoja tarinoita ja jaettua elämänkokemusta. Työpajoissa iloittiin myös palvelukeskuksen asukkaista löytyneistä uusista tuttavuuksista.
Sukupolvien kohtaamisia kulttuurisen hyvinvoinnin parissa
Yksilön hyvinvointi koostuu useista eri tekijöistä sisältäen vahvan subjektiivisen käsityksen asiasta; jokaisen kokemus hyvinvoinnista on erilainen ja sisältää erilaisia painotuksia (Raatikainen, Rahikka, Saarnio & Vepsä 2020, 54-55). THL (2022) määrittelee hyvinvoinnin osatekijöiksi terveyden, materiaalisen ja koetun hyvinvoinnin sekä hyvän elämänlaadun yhteisön ja yksilön näkökulmasta. Yhteisötasolla hyvinvointiin vaikuttavat asuinolot ja ympäristö, työllisyys ja työolot sekä toimeentulo. Yksilön näkökulmasta sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen, onnellisuus ja sosiaalinen pääoma tuottavat hyvinvointia. Muun muassa näitä asioita opiskelijat kokivat edistäneensä osallistavan työpajansa kautta.
Kulttuurihyvinvointi voidaan nähdä kattokäsitteenä taiteen ja kulttuurin hyvinvointi- ja terveysvaikutuksista ja ihmisten kulttuurisista oikeuksista puhuttaessa. Termi pitää sisällään yksilön ja yhteisön jaetun ymmärryksen sille, miten kulttuuri ja taide vahvistavat ihmisen hyvinvointia. Kulttuuriharrastukset ja kulttuuripalveluiden käytön on todettu olevan yhteydessä hyväksi koettuun terveyteen ja elämänlaatuun. (Houni, Turpeinen & Vuolasto 2021, 17-18.) Opiskelijoiden palautteen mukaan kokemus ikäihmisten kulttuurihyvinvoinnin edistäjänä oli hyvin opettavainen monesta eri näkökulmasta. Eri lähtökohdista ja elämänkokemuksista tulevat ikäihmiset antoivat pohdittavaa opiskelijoiden kohdatessa heitä. Kohtaamiset nostivat esille senioreille tärkeitä teemoja, kuten taksipalvelujen toiminta, yksinäisyys sekä lasten lapset ja heidän elämäntilanteensa. Opiskelijat huomasivat, että ikäihmisten kokemus nykyajasta poikkeaa kovin heidän omasta näkemyksestään. Erilaiset digitalisaation haasteet näyttäytyivät erityisesti; ikäihmisten kertoessa heidän käytössään olevan pelkkä verkkopankki opiskelijat pohtivat, miten tulla toimeen ilman sosiaalista mediaa.
Armas-festivaali osana sosionomin ammatillista kehityskaarta
Ammatti-identiteetin kehittymistä voidaan pitää prosessina, joka pitää sisällään kehityskulun eri vaiheita: aloittelija, kehittynyt aloittelija, pätevä, taitaja ja asiantuntija. Aloittelija näkee tilanteet erillisinä asioina, kun asiantuntija näkee tilanteet kokonaisuuksina. Asiantuntijaksi kehittyminen voidaan nähdä oppimisprosessina, jossa merkittävässä roolissa on yksilön oma aktiivinen ohjaus oppimisessa. Asiantuntijan tiedot ja taidot ovat automatisoituneet niin, että toiminnassa reagoidaan nopeasti ja osataan toimia soveltavasti. Kehittyminen asiantuntijaksi vaatii yksilön monipuolisia ja toistuvia kokemuksia sekä kokemuksista oppimista analyyttisesti. (Raatikainen, Rahikka, Saarnio & Vepsä 2020, 36-39.) Sosionomi-opintojen aikana opiskelijat kohtaavat erilaisia asiakasryhmiä ja kartuttavat kokemustaan siitä, miten erilaisten ryhmien kanssa toimitaan ja millaisin menetelmin ryhmien ja yksilöiden kanssa voidaan työskennellä tulevina kohtaamisen ammattilaisina. Opiskelijat kulkevat kehitysprosessiaan aloittelijasta asiantuntijaksi työelämäyhteistyössä toteutettujen kokonaisuuksien kautta.
Ensiaskeliaan sosiaalialla ottavat ensimmäisen vuoden opiskelijat lähtivät rohkeasti mukaan Armas-festivaalien avajaisjuhlaan toteuttamaan tehtävää, jossa eivät aikaisemmin ole olleet sosiaalialan opiskelijan roolissa. Tapahtuman palautekeskustelussa he saivat toisiltaan erinomaisia vinkkejä ja ohjeita tulevia tilaisuuksia ja tapahtumia varten. Pienryhmän koettiin vahvistaneen opiskelijan omaa työskentelyä ja kokonaisuudessaan tapahtumaan osallistuminen koettiin hyvänä oppimismenetelmänä.