Itsensä johtaminen
Itsensä johtaminen on kokonaisvaltaista itseen vaikuttamista, johon kuuluvat keskeisesti itse ohjautuvuus sekä itsemotivaatio. Sen keinoilla opitaan johtamaan omia ajatuksia, tunteita, työntekoa, sekä lisäämään voimavaralähtöistä ajattelua. (Sydänmaanlakka 2020, s. 35.) Kuten Manz (1986) toteaa, ovat sosiaalikognitiivinen teoria sekä itsesäätelyn teoria suurimmat vaikuttajat itsensä johtamisen strategioiden syntyyn. Itsensä johtamisen strategiat Neckin ja kumppaneiden (2020, s. 31, 63, 89) mukaan ovat käyttäytymiseen keskittyvät strategiat, luonnollisen palkinnon strategiat sekä rakentavien ajattelumallien strategiat.
van Dorssen-Boog ja muiden (2021) tutkimuksessa työntekijöiden tietoisuudella omasta käyttäytymisestään ja kognitiostaan todettiin olevan vaikutuksia motivaatiotilan havaitsemiseen, työhön sitoutumiseen sekä tuloksellisuuteen. Zembatin ja muiden (2020) tutkimuksessa varhaiskasvatuksen alalla itsensä johtamisen taidoilla havaittiin olevan positiivinen yhteys motivaatioon opettaa, kuin myös niiden hyödyntäminen näyttäytyi sekä sisäisenä että ulkoisena motivaationa kasvatustyöhön.
Työelämän subjektivoitumisen myötä työntekijä ottaa enemmän vastuuta työorganisaation sijaan, jolloin myös työtehtävien suorittaminen on itsenäisempää ja henkilöstöltä odotetaan oman mielensä sekä toimintansa hallintaa (Koivunen & Saari, 2016.) Itsensä johtamisen motiivit lähtevät henkilöstä itsestään ja hänen omasta halustaan kehittyä kohti asetettuja tavoitteita (Hämäläinen, 2015, s. 123). Tämän vuoksi itsensä johtaminen edellyttää sisäsyntyistä motivaatiota, jota kasvattavat työyhteisössä koetut onnistumisen kokemukset, kuin myös oman työn kokeminen merkitykselliseksi (Otala, 2018, s. 94 -95).
Työhyvinvointi
Opinnäytetyön viitekehys koostuu itsensä johtamisen ohessa työhyvinvoinnista, linkittäen nämä pääteemat toisiinsa. Työhyvinvointi liittyy yksilön kokemukseen työn mielekkyydestä ja merkityksellisyydestä sekä työolosuhteiden kuormittavuudesta. Lisäksi työhyvinvointiin vaikuttaa yksilön edellytykset vastata työn vaatimuksiin ja kokemus mahdollisuudesta päättää omaa työtään koskevista asioita. (Järvinen, 2021; Manka & Manka, 2023; Pietiläinen & Syväjärvi, 2019 ja Otala, 2018.) (Taulukko 1.)
Työilmapiiriä voidaan luonnehtia tunnetilaksi, jossa yksi kokee positiivisia tunteita työyhteisössä, saa sosiaalista tukea ja kokee psykologista turvallisuutta. Työilmapiirin positiivisuuteen vaikuttaa myönteisesti avoin ilmapiiri, luottamuksen kokemus ja työmotivaatio. (Järvinen, 2021; Manka & Manka, 2023; Pietiläinen & Syväjärvi, 2019 ja Otala, 2018.) (Taulukko 1.) Huonon työilmapiirin ja sosiaalisen tuen puutteen on havaittu lisäävän sairaspoissaoloja ja altistavan uupumukselle (Sinokki & Virtanen, 2025, s. 198).
| Työhyvinvointi | Työilmapiiri |
| – kokemus työtehtävien mielekkyydestä, työn merkityksellisyydestä sekä sen olosuhteiden kuormittavuudesta – edellytykset vastata työn asettamiin vaatimuksiin ja mahdollisuuksia päättää siihen kuuluvista asioista | – positiivisten tunteiden kokeminen työyhteisössä – sosiaalinen tuki – psykologinen turvallisuus – avoimuus ja luottamus – työmotivaatio |
Tämän opinnäytetyön kontekstissa työhyvinvointiin liitettiin vahvasti psykologinen turvallisuuden tunne työyhteisössä sekä työn voimavarojen tunnistaminen sitä edistävinä tekijöinä. Lisäksi yhteisöihin osallistumisen on havaittu olevan varhaiskasvatuksen alalla merkittävä työhyvinvointia sekä ammatillista kasvua rakentava tekijä, kuin myös sen nähdään lisäävän kuulluksi tulemisen sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta työyhteisössä (Kangas ja muut, 2022).
Tutkimuksen toteuttaminen
Kohderyhmänä tutkimuksessa toimivat pienehkön yksityisen varhaiskasvatuksen organisaation työntekijät sekä esihenkilöt. Tässä artikkelissa esitetään työntekijöiden tulokset tutkimusongelmiin, miten työntekijät johtavat itseään ja miten itsensä johtamisen taidot vaikuttavat työyhteisön työhyvinvointiin. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisia menetelmiä hyödyntäen. Aineisto kerättiin työntekijöiltä Forms –kyselylomakkeella lokakuussa 2025. Vastauksia saapui 12 työntekijältä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, ryhmitellen tutkimuskysymyksiin vastaavia ilmaisuja pää-, ylä- ja alaluokiksi (Tuomi & Sarajärvi, 2018).
Työntekijät hyödyntävät itsensä johtamisen periaatteita
Työntekijät käsittivät itsensä johtamisen moninaisuuden ja tunnistivat hyödyntävänsä sen periaatteita. Vastauksissa nousivat esille omien työtehtävien organisointi sekä niiden jakaminen tarvittaessa kollegoiden kanssa. Työntekijät kertoivat liittävänsä itsensä johtamisen myös laajemmin koskemaan oman työn ja itsen hallintaan. Omaa työtä reflektoitiin säännöllisesti, minkä kautta omaa toimintaa pyrittiin hallitsemaan kokonaisvaltaisesti. (Kuvio 1.)
Toinen vastauksissa toistunut seikka oli oman toiminnan sekä omien vahvuuksien tunnistaminen, jolloin itsetietoisuutta hyödynnettiin osana työntekoa ja työyhteisössä toimimista, mikä näyttäytyi myös henkilökohtaisten tavoitteiden asettamisena. Työntekijät huolehtivat myös omasta palautumisestaan ja hyvinvoinnistaan itselleen mieluisilla tavoilla, minkä nähtiin auttavan myös stressin hallinnassa. Työstressin koettiin vaikuttavan myös vapaa-aikaan ja sitä kautta omaan hyvinvointiin kokonaisvaltaisesti. Henkilökohtaiset murheet sen sijaan saattoivat kuormittaa itseä ja vaikuttaa myös omaan itsensä johtamiseen. (Kuvio 1.)
Itsensä johtamista edistää sisäinen työmotivaatio
Työyhteisössä yksilön omaa itsensä johtamista nähtiin edistävän hyvä työilmapiiri, toimiva arki ja yhteistyö, sekä vuorovaikutus kollegojen kanssa. Vastaajat havaitsivat myös voivansa itse vahvasti vaikuttaa omalla toiminnallaan hyvän työilmapiirin syntymiseen. Positiivinen vaikutus yksilön itsensä johtamisen taitoihin oli sisäisellä työmotivaatiolla, johon liittyviä seikkoja osattiin myös tunnistaa. Itsensä johtamista edistävien tekijöiden taustalla oli havaittavissa yhteys työn mielekkyyteen sekä koettuun työhyvinvointiin. Työyhteisössä itsensä johtamista nähtiin haastavan näille vastakkaiset tekijät, kuten huono työilmapiiri, jonka yhteydessä mainittiin kommunikointihaasteet kollegoiden välisessä vuorovaikutuksessa, kuin myös työtehtävien epäselvyys sekä niiden laiminlyöminen. Huono kommunikointi johti tiedon kulun katkoksiin työyhteisössä. (Kuvio 2.)
Työntekijät kokivat itsensä johtamisen taitojen näkyvän työtehtävien sekä vastuun jakona työyhteisössä, minkä koettiin lisäävän työhyvinvointia ollessaan selkeää jokaiselle osapuolelle. Toimivan työnjaon edellytyksiksi mainittiin kollegoiden joustamiskyky, avunanto tarvittaessa sekä tilannetaju. Työyhteisössä itsensä johtamisen taidot ilmenivät vaivattomana, helppona ja avoimena vuorovaikutuksena, kuin myös toimivana keskusteluyhteytenä kollegojen välillä, joiden koettiin helpottavan yksilön omaa työskentelyä ja tuovan siihen mielekkyyttä. (Kuvio 2.)
Itsensä johtamisen taitojen nähtiin vaikuttavan positiivisesti työyhteisön työhyvinvointiin lievittäen koettua työstressiä sekä työn kuormittavuuden tunnetta. Tärkeäksi koettiin yhteisiin tavoitteisiin pyrkiminen ja keskinäinen luottamus työyhteisön kesken, joiden avulla arki sujuisi. Jokaisen yksilöllisen itsensä johtamisen ja työhyvinvoinnin nähtiin heijastuvan vahvasti myös koko työyhteisöön. (Kuvio 2.)
Kehittämiskohteet
Tutkimuksen tuloksien perusteella voidaan ajatella kehitettävää olevan suhteessa stressin hallinnan ja palautumisen edistämiseen, jota haastoivat muun muassa liika itsekriittisyys sekä epäselväksi koetut työtehtävät. Esihenkilöiden tuki nähtiin tällä itsensä johtamisen osa-alueella hyvin merkitykselliseksi, jotta omat voimavarat suhteessa työn tekemiseen tunnistettaisiin. Yhteisöllisyyden sekä hyvän työilmapiirin ylläpitämisessä nähtiin kehitettävää, johon voidaan ajatella aktiivisen keskusteluyhteyden työyhteisön jäsenten kesken, kuin myös toimintatapojen selkeyttämisen vaikuttavan positiivisesti. Näiden ohessa työntekijöidenkin koulutustarpeisiin tulee pyrkiä aktiivisesti vastaamaan, jolloin myös itsetietoisuus sekä oman toiminnan reflektointi vahvistuu. Nämä tukevat kunkin yksilöllistä itsensä johtamista, tehostavat työskentelyä ja edistävät koko työyhteisön työhyvinvointia.
Lopuksi
Tutkimuksesta voidaan päätellä kohdeorganisaation työntekijöiden itsensä johtamisen taitojen olevan lähtökohtaisesti hyvällä tasolla. He hyödyntävät niitä laajasti myös arjen työssä, vaikka stressin hallinta ja palautuminen nousevatkin kehittämiskohteina esille. Itsensä johtamisen teema linkittyy työhyvinvointiin ja sitä kautta varhaiskasvatuksen kenttään, koska usein alaan liittyvässä keskustelussa nousee pintaan kokemus työmäärän luomasta taakasta. Tulosten perusteella voidaan todeta itsensä johtamisen taidoilla olevan merkittävä vaikutus työyhteisön työhyvinvointiin, mikä näyttäytyy myös yksilön jaksamisessa työssä ja siinä suoriutumisessa.
Aiheesta tarkemmin
Konola, A. (2026). Itsensä johtaminen työhyvinvoinnin edistäjänä. Ylempi AMK-opinnäytetyö, Vaasan ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602102548
