Tutkimuksen toteutus
Tutkimus kohdistettiin 11:n eri toimialan työpaikalle Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pirkanmaan maakunnissa. Tutkimus oli kvantitatiivinen tutkimus ja siihen liittyvä kysely toteutettiin sähköisenä kyselynä lokakuussa 2021. Vastaajiksi valikoitui työpaikkojen työsuojelupäälliköt, joiden yhteystiedot saatiin Työturvallisuuskeskuksen työsuojeluhenkilörekisteristä. Tutkimusotos oli 379 yksityisen työnantajan työpaikkaa ja vastauksia saatiin 80:sta työpaikasta, joista enemmistö edusti teollisuuden toimialaa. Tarkoituksena oli tutkia, oliko työpaikoilla selvitetty työturvallisuuslain mukaisesti esihenkilöiden työssä esiintyviä psykososiaalisia kuormitustekijöitä ja olivatko työnantajat ryhtyneet toimiin haitallisen kuormituksen hallitsemiseksi. (Perttunen 2022.)
Esihenkilötyön merkittävimmät psykososiaalisen kuormituksen aiheuttajat
Perttusen (2022) tutkimukseen vastanneet työpaikat ilmoittivat esihenkilötyön merkittävimmiksi psykososiaalisen kuormituksen aiheuttajiksi työn tekemisen jatkuvan keskeytymisen, liiallisen työmäärän työaikaan nähden, ja usean asian tekemisen samanaikaisesti, joiden on katsottu olevan yleisiä esihenkilötyön kuormitustekijöitä myös aiemmissa tutkimuksissa. (Viitala ym. 2014; Kärkkäinen ym. 2014; Huhtala ym. 2011; Martelius-Louniala 2018; Kestilä & Kauppinen 2018, 22.)
Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on selvitettävä työssä esiintyvät psykososiaaliset kuormitustekijät ja arvioitava niiden merkitys esihenkilöiden terveydelle ja turvallisuudelle. Mikäli haitallista kuormitusta aiheuttavaa kuormitustekijää ei voida poistaa, tulee työnantajan lain mukaan vähentää kuormituksen aiheuttamia vaikutuksia, jotta esihenkilöiden terveys ei vaarannu. Tutkimukseen vastanneista työpaikoista 53 % oli toiminut työturvallisuuslain mukaisesti ja toteuttanut sekä psykososiaalisten vaarojen selvittämisen, että suunnitellut tai toteuttanut toimenpiteitä, joiden avulla esihenkilöiden psykososiaalista työkuormitusta voitiin vähentää. Työpaikoista 13 % ilmoitti, ettei selvittämistä tai toimenpiteitä ollut toteutettu lainkaan. (Perttunen 2022.)
Tutkimuksessa selvisi, että työpaikkojen esihenkilötyön kuormituksen hallinnassa esiintyi erilaisia puutteita, joilla kaikilla voi olla vaikutusta kuormituksen hallinnan lopputulokseen. Kolmasosa työpaikoista ilmoitti, ettei esihenkilöiden työssä esiintyviä psykososiaalisia kuormitustekijöitä ollut selvitetty lainkaan. Mikäli kuormitustekijöitä ei selvitetä, ei työpaikoilla tiedetä mikä kuormitusta aiheuttaa. Työnantaja ei myöskään tule tietoiseksi siitä, voiko työkuormitus aiheuttaa esihenkilöille terveyshaittaa ja vaikuttaa myös sairauslomien syntymiseen. Tutkimuksessa selvisi myös, että osa työpaikoista oli ryhtynyt toimenpiteisiin kuormituksen hallitsemiseksi ilman, että kuormitusta aiheuttavaa tekijää oli etukäteen selvitetty. Tällaisessa tilanteessa on mahdollista, ettei työnantajan toimenpiteet kohdistu kuormitusta aiheuttavaan juurisyyhyn, jolloin kuormitus ei toimenpiteistä huolimatta katoa tai vähene. Toimenpiteet voivat siten aiheuttaa työnantajalle kustannuksia ilman, että niistä olisi merkittävää hyötyä. Pieni osa työpaikoista ilmoitti selvittäneensä kuormitusta aiheuttavat tekijät, mutta jättäneensä silti kuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet suunnittelematta tai toteuttamatta. (Perttunen 2022.)
Työterveyshuollon rooli
Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on käytettävä tarvittaessa kuormituksen selvittämisen ja arvioinnin apuna työterveyshuoltoa, joka toimii työnantajan asiantuntijana. Työterveyshuollon tehtävänä on arvioida aiheuttavatko työssä esiintyvät kuormitustekijät haittaa tai vaaraa esihenkilöiden terveydelle. Arviointia tehdään yleensä kirjallisella työpaikkaselvityksellä, jossa otetaan huomioon myös työssä esiintyvät voimavaratekijät. Työterveyshuollon tehtävänä on työterveyshuoltolain ja -asetuksen mukaisesti tehdä johtopäätöksiä työpaikalla esiintyvästä kuormituksesta ja antaa työnantajalle toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla työkuormitusta ja kuormituksen aiheuttamia vaikutuksia voidaan vähentää. Työterveyshuollon on kuitenkin saatava työnantajalta riittävät tiedot arvioinnin tekoa varten. Työterveyshuolto käyttääkin arviointinsa apuna mm työnantajan psykososiaalisen kuormituksen selvittämisen ja arvioinnin asiakirjoja. (L 21.12.2001/1383.)
Koska merkittävä osuus esihenkilötyössä esiintyvistä kuormitustekijöistä liittyy työn psykososiaaliseen kuormitukseen, ovat tutkimustulokset esihenkilöiden työn hallinnan näkökulmasta huolestuttavat: Lähes joka kolmannella työpaikalla ei ole selvitetty esihenkilötyössä esiintyvää kuormitusta lainkaan. Myös lähes kolmannes vastaajista ilmoitti, että vaikka esihenkilötyöhön oli teetetty työterveyshuollon työpaikkaselvitys, ei työnantajat olleet saaneet työterveyshuollolta toimenpide-ehdotuksia, joiden avulla esihenkilöiden psykososiaalista työkuormitusta olisi voitu työpaikalla hallita paremmin. (Perttunen 2022.)
Työnantajan ja työterveyshuollon yhteistyö tärkeää
Työpaikoilla esiintyvää kuormitusta ei kuitenkaan hoideta pelkästään työterveyshuollon voimin. Toimiva työterveysyhteistyö vaatii, että työnantaja tunnistaa ja arvioi työpaikalla esiintyvää kuormitusta ja luovuttaa tietonsa työterveyshuollolle. Työterveyshuollon tehtävänä on tehdä johtopäätöksiä työpaikan kuormituksesta keräämänsä tiedon avulla ja arvioida, voiko kuormitus vaikuttaa esihenkilöiden työkykyyn ja terveyteen. Mikäli työssä esiintyvä kuormitus voi vaikuttaa haitallisesti esihenkilöiden terveyteen, antaa työterveyshuolto suosituksia toimenpiteistä, joiden avulla kuormituksen terveyshaittaa voidaan vähentää. Toimenpiteistä päättäminen ja niiden toteutus on työnantajan vastuulla. Tutkimustulosten perustella voidaan siis todeta, että noin kolmanneksella työpaikoista on puutteita työterveysyhteistyössä. (Perttunen 2022.)
Työsuojeluviranomaisen havainnot sosiaali- ja terveysalalla
Työsuojeluviranomainen kohdensi 2017-2018 tarkastuksia sosiaali- ja terveysalan esihenkilötyöhön ja selvitti, oliko esihenkilötyön psykososiaalinen kuormitus työpaikoilla hallinnassa. Verrattaessa opinnäytetyön tuloksia työsuojeluviranomaisen valvontahavaintoihin voidaan todeta, että tulokset vastaavat toisiaan: myös työsuojeluviranomaisen valvontahavaintojen mukaan esihenkilöiden työkuormitus oli sosiaali- ja terveysalan työpaikoilla usein jäänyt arvioimatta sekä työnantajan omassa vaarojen selvittämisessä ja arvioinnissa, että työterveyshuollon työpaikkaselvityksessä. (Työsuojeluhallinto 2018).
Työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden selvittämisellä hyötyä työnantajille
Psyykkisistä syistä johtuvat sairauspoissaolot ja ennenaikaiset eläköitymiset ovat jo vuosia olleet kasvussa. Merkittävimmät sairausryhmät ovat ahdistuneisuusoireet ja masennusoireet. (Kela 2022). Näistä masennusoireilla ja työn sisältöön liittyvillä psykososiaalisilla kuormitustekijöillä haitallisesti esiintyessään on tutkittu olevan yhteyttä toisiinsa. (Työsuojeluhallinto 2019, 14-17.) Toimimalla lainsäädännön mukaisesti työnantajat voivat yhteistyössä työterveyshuollon kanssa vaikuttaa esimerkiksi masennusoireilun ennaltaehkäisyyn selvittämällä työn kuormitustekijät ennalta ja toteuttamalla toimenpiteitä, joiden avulla haitallinen työkuormitus saadaan hallintaan. Kuormituksen ollessa hallinnassa vähenevät sairauspoissaolot ja niistä työnantajalle aiheutuvat taloudelliset vahingot. Näiden myötä myös työtyytyväisyyden voidaan olettaa paranevan.
Työsuojeluhallinto on julkaissut materiaalia aiheeseen liittyen:
Video: Työsuojeluhallinto. Työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden tunnistaminen
Työsuojeluhallinnon tiedote työn psykososiaalisista kuormitustekijöistä
