Lihavuus on krooninen ja monisyinen sairaus, joka yleistyessään koskettaa yhä useampia ihmisiä niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa (WHO 2025; Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, 2023a). Lihavuus voi aiheuttaa lukuisia terveyshaittoja ja vaikuttaa elämänlaatuun, mutta sen kokeminen ja seuraukset vaihtelevat yksilöllisesti (Pietiläinen, 2015a, s. 62–65). Lihavuuteen liittyvät liitännäissairaudet voidaan luokitella metabolisiin, mekaanisiin tai mielenterveydellisiin (Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset): Käypä hoito -suositus 2024). Psyykkiseen hyvinvointiin kohdistuvat vaikutukset eivät kuitenkaan selity pelkästään painoindeksin kautta, vaan kokemuksilla painoon liittyvistä negatiivisista asenteista on merkittävä rooli (Macho ja muut, 2023).
Lihavuuden stigmalla tarkoitetaan yksilöön kohdistuvia kielteisiä asenteita ja käyttäytymistä lihavuuden vuoksi (Anglé, 2020). Lihavuuden stigma kytkeytyy sekä normaalista poikkeavaan kehon kokoon että kehon koon perusteella tehtyihin oletuksiin lihavien ihmisten sosiaalisesta ja moraalisesta poikkeavuudesta (Harjunen, 2020, s. 217). Keskeinen stigman taustalla vaikuttava ajatus on käsitys lihavuudesta yksinomaan yksilön itsensä aiheuttama tilana (Harjunen, 2020, s. 219), vaikka valtaosalla ihmisistä kehon paino on monimutkainen seuraus sadoista tai jopa tuhansista geeneistä sekä elinolosuhteista yksilön omien valintojen ohella (Pietiläinen, 2015b, s. 10). Yksilökeskeisen selitystavan rinnalla lihavuuden taustalla vaikuttavat myös rakenteelliset tekijät. Obesogeeninen ympäristö, jossa esimerkiksi arkiliikunta on vähentynyt yhteiskunnan teknologisoitumisen myötä ja jossa runsasenerginen ruoka on helposti saatavilla, lisää lihomisriskiä ja nopeuttaa lihavuuden yleistymistä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2023b; Mustajoki, 2015).
Lihavuuteen liittyvä stigma on ajan myötä kietoutunut osaksi lääketieteellistä, moraalista ja kulttuurista ajattelua (Hyrkäs & Myllykangas, 2023), ja sitä ylläpidetään muun muassa poliittisessa puheessa, kansanterveyskampanjoissa, mediassa sekä elintarvike- ja viihdeteollisuuden tuottamissa sisällöissä (Westbury ja muut, 2023). Edellisten lisäksi stigmaa ylläpitävät usein myös ympäristöstä omaksutut asenteet, tietämättömyys sekä vaikeus asettua toisen asemaan (Vuorela & Aalto, 2011, s. 36). Lihavuuden stigma ilmenee laajasti eri elämänalueilla kuten kouluissa, työpaikoilla, perheessä ja terveydenhuollon palveluissa ja se voi ulottua myös yksilön omaan ajatteluun, jolloin henkilö liittää itseensä lihavuuteen yhdistettyjä negatiivisia ominaisuuksia (Koivukangas & Pietiläinen, 2023).
Lihavuuteen liittyvällä stigmalla on havaittu haitallisia vaikutuksia sekä psyykkiseen että fyysiseen terveyteen (Wu & Berry, 2018) ja korkean painon itsessään on todettu lisäävänä riskiä kokea stigmatisoinnin haittavaikutuksia, kuten sosiaalista hyljeksintää, lisääntynyttä stressiä sekä toiminnallisia rajoitteita (Hudson ja muut, 2025, s. 1220–1222). Useat terveysongelmat, joiden katsotaan aiheutuvan lihavuudesta, voidaankin itseasiassa liittää lihavuuden stigmaan (Harjunen, 2020, s. 217). Lihavuuden stigma on yhdistetty muun muassa masennusoireisiin, ahdistuneisuuteen, sosiaaliseen eristäytymiseen ja koettuun stressiin (Wu & Berry, 2018). Lapsilla ja nuorilla lihavuuden stigma ilmenee tyypillisesti painoon perustuvana kiusaamisena, mikä lisää psyykkisen pahoinvoinnin riskiä (Pont ja muut, 2017). Lihavuuden stigma voi johtaa vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen, liikunnan välttelyyn, epäterveelliseen ruokavalioon ja lisääntyneeseen paikallaanoloon. Pitkällä aikavälillä lihavuuden stigma voi näin ollen edistää painonnousua, lisätä lihavuutta ja kasvattaa riskiä siirtyä ylipainosta lihavuuteen sekä aikuisilla että nuorilla. (Rubino ja muut, 2020.) Stigman seurauksena lisääntynyt stressi ja ahdistus voivat vaikuttaa negatiivisesti myös sydän- ja verisuoniterveyteen sekä aineenvaihduntaan (Sharon ja muut, 2021).
Lihavuuden stigma näkyy myös terveydenhuollossa heikentäen lihavien potilaiden hoidon laatua ja hyvinvointia. On todettu, että terveydenhuollon ammattilaisten tiedostetut ja tiedostamattomat negatiiviset asenteet sekä ennakkoluulot voivat ilmetä halveksuvana ja epäkunnioittavana kohteluna, mikä vaikuttaa potilaiden hoitovaihtoehtoihin, vuorovaikutukseen ja päätöksentekoon (Alberga ja muut, 2019). Lihavuutta sairastavien kokema huono kohtelu tai odotukset huonosta kohtelusta voivat puolestaan johtaa hoidon välttelyyn, epäluottamukseen lääkäreitä kohtaan sekä heikkoon hoitoon sitoutumiseen, mikä vaikeuttaa terveysongelmien hoitamista ja saattaa pahentaa potilaiden terveydentilaa (Phelan ja muut, 2015).
Lihavuus on yksi voimakkaimmin leimatuista terveydellisistä tiloista (Zell ja muut, 2025). Arviolta noin 20–40 prosenttia lihavuutta sairastavista henkilöistä kärsii lihavuuden stigmasta (Koivukangas & Pietiläinen, 2023). Sukupuolittuneet kauneusihanteet lisäävät lihavuuden stigmaa erityisesti naisilla (Harjunen, 2020, s. 217). Lihavuuden stigman vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu ainoastaan yksilön kokemuksiin, vaan heijastuvat myös laajemmin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Yksilön vastuuta korostava ajattelu voi vaikuttaa kielteisesti terveyspoliittisiin päätöksiin, hoidon saatavuuteen ja tutkimukseen. (Rubino ja muut, 2020.) Lihavuuden stigma uhkaa myös keskeisiä yhteiskunnallisia arvoja, kuten tasa-arvoa, moninaisuutta ja osallisuutta rajoittaen lihavien ihmisten yhdenvertaista kohtelua (Brown ja muut, 2022). Stigman vähentäminen edellyttäisi tietoista vaikuttamista sekä mediassa että yhteiskunnallisissa rakenteissa. Medialla on katsottu olevan keskeinen rooli stigman muodostumisessa, joten vastuullinen painopuhe voi vastaavasti vaikuttaa asenteisiin sekä vähentää lihavuuteen liitettyä negatiivista leimaa. Samalla poliittiset ja yhteiskunnalliset päätökset voivat luoda rakenteelliset edellytykset stigman vähentämiselle ja yhdenvertaisuuden edistämiselle. (Vuorela & Aalto, 2011, s. 36; Koivumäki ja muut, 2023.)
Opinnäytetyön tulokset
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka mahdollisti vastaajien anonyymin osallistumisen sensitiiviseen tutkimusaiheeseen. Kyselyllä selvitettiin lihavuutta kokeneiden kokemuksia lihavuuden stigmasta sekä millaiseksi he näkevät keinot stigman vähentämiseksi. Kyselylinkkiä jaettiin sähköisesti toimeksiantajan, kansanterveys- ja potilasjärjestö Lihavuusliitto Lili ry:n, somekanavilla ja siihen vastasi 43 henkilöä, joilla oli omakohtaisia kokemuksia lihavuudesta ja siihen liittyvästä stigmasta. Suurin osa vastaajista oli naisia (95 %), joten tulokset heijastavat pääosin naisten kokemuksia ja näkemyksiä.
Opinnäytetyön tulosten mukaan lihavuuden stigma ilmenee monilla elämänalueilla ja sosiaalisissa suhteissa, vaikuttaen erityisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Sosiaalisiin tilanteisiin liittyvät kokemukset olivat keskeinen osa vastaajien lihavuuden stigman kokemusta. Vastaajat kuvasivat laajasti ulkopuolelle jättämistä, nimittelyä, ennakkoluuloja ja syrjintää niin työelämässä, vapaa-ajalla, läheisissä ihmissuhteissa kuin tuntemattomienkin taholta. Tulosten perusteella negatiiviset sosiaaliset kokemukset eivät rajoitu vain yksittäisiin kohtaamisiin, vaan ilmenevät arjen eri tilanteissa.
Lähes puolet vastaajista kuvasi terveydenhuoltoon liittyviä kokemuksia lihavuuden stigmasta. Kokemukset liittyivät erityisesti terveydenhuollon ammattilaisten asenteisiin, hoidon laatuun sekä vuorovaikutukseen ja kohteluun. Vastaajat kuvasivat terveydenhuollon painokeskeisyyttä, jossa lähes kaikki terveysvaivat yhdistetään lihavuuteen. Useat vastaajat kertoivat, kuinka vaivojen syyksi on oletettu ylipaino, tai kuinka varsinaisten oireiden tutkiminen on sivuutettu painon vuoksi. Lisäksi esiin nousi kokemuksia oireiden vähättelystä ja siitä, ettei terveysongelmia ole otettu lihavuuden vuoksi riittävän vakavasti. Useampi vastaaja kuvasi kuinka aiemmat kielteiset kokemukset ovat johtaneet hoidon välttelyyn ja epäluottamukseen ammattilaisia kohtaan.
Opinnäytetyön tulokset vahvistavat, että lihavuuden stigma on merkittävä psyykkistä hyvinvointia heikentävä tekijä, joka ulottuu yksilön minäkuvaan, itsetuntoon ja kokemukseen omasta arvosta. Vastaajat kuvasivat häpeän, syyllisyyden, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteita sekä heikentynyttä itsetuntoa. Tulosten perusteella psyykkinen kuormitus ei liittynyt ainoastaan kehon kokoon sinänsä, vaan erityisesti sosiaalisiin ja vuorovaikutuksellisiin kokemuksiin, joissa lihavuus on määrittänyt yksilön arvoa, hyväksyttävyyttä ja ihmisarvoa. Vastaajien kuvaukset osoittavat, että ulkoapäin koettu stigma on monin paikoin muuntunut osaksi yksilön omaa ajattelua ja minäkuvaa. Tämä näkyy erityisesti kielteisessä itsearvioinnissa, itsesyytöksissä sekä lihavuuteen liitettyjen stereotypioiden omaksumisessa osaksi omaa identiteettiä. Useat vastaajat kuvasivat ajattelevansa lihavuutensa olevan oma vikansa tai merkki epäonnistumisesta, vaikka tunnistivat lihavuuden moninaiset taustatekijät.
Tulosten perusteella tiedon ja ymmärryksen lisääminen näyttäytyy lihavuutta kokeneiden näkökulmasta keskeisimpänä keinona lihavuuteen liittyvän stigman vähentämiseksi. Lihavuuden moninaisten taustasyiden esiin tuominen nähtiin haastavan yksinkertaistavia ja moraalissävytteisiä käsityksiä lihavuudesta. Tiedon ja ymmärryksen lisääminen korostui myös terveydenhuollossa. Vastaajat toivat esiin, että lihavuuden stigmaa voidaan vähentää vain, jos ammattilaiset tunnistavat omat ennakkoluulonsa ja saavat riittävää, ajankohtaista tietoa lihavuudesta ja sen moninaisista syistä. Lisäksi stigman vähentäminen edellyttää laajempaa asennemuutosta yhteiskunnassa, jossa media, kauneusihanteet sekä poliittiset ja rakenteelliset ratkaisut vaikuttavat siihen, millaisena kehon koko nähdään ja miten kehon kokoon perustuva syrjintä tunnistetaan ja miten sitä ehkäistään. Ennakkoluulojen ehkäisy jo lapsuudessa nähtiin keinona vaikuttaa pitkällä aikavälillä yhteiskunnallisiin asenteisiin.
Kohti ymmärtävää ja yhdenvertaisuutta edistävää lähestymistapaa
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että lihavuuteen liittyvä stigma on monimuotoinen ilmiö, joka vaikuttaa sekä sosiaaliseen elämään että psyykkiseen hyvinvointiin. Opinnäytetyössä esille tuodut kokemukset vahvistavat aiempia tutkimuksia stigman kielteisistä vaikutuksista, kuten syrjinnästä, ennakkoluuloista ja sisäistetystä stigmasta, joka heikentää lihavuutta sairastavien itsetuntoa ja minäkuvaa. Vaikka aineistosta ei noussut esiin uusia ilmiöitä, vastaajien kokemukset antavat niille konkreettisen äänen ja lisäävät ymmärrystä usein huomaamattomista asenteista ja toimintatavoista. Opinnäytetyön tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että stigma ei ole yksilön ongelma, vaan se kytkeytyy laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, normeihin ja asenteisiin. Tulokset korostavat tiedon lisäämisen, median roolin tarkastelun ja terveydenhuollon osaamisen vahvistamisen merkitystä stigmaa vähentävissä toimenpiteissä sekä siirtymistä yksilöä syyllistävästä ajattelusta kohti ymmärtävää ja yhdenvertaisuutta edistävää lähestymistapaa.
