Yhdessä vahvempaa – jakso 2: Päihteitä käyttävän tai hänen läheisensä kohtaaminen työpaikalla

Puhuja 1: Tervetuloa Yhdessä vahvempaa podcast sarjan toiseen jaksoon. Olen Anu Ylikahri ja toimin Vaasan ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina tässä jaksossa keskustelemme erityisesti kohtaamisesta ja sen merkityksestä ennaltaehkäisevässä päihdetyössä. Tervetuloa Leena Pakkanen ja Johanna Kujanpää tähän meidän kakkosjaksoon. Haluaisitteko vähän kertoa ensin, ennen kuin aloitetaan tätä meidän teemaa, niin itsestänne?

Puhuja 2: Kiitos. Olen joo Leena toiminnanjohtaja Finnfami Pohjanmaalla. Olen ollut siellä noin 11 vuotta ja meidän yhdistys tukee mielenterveysomaisia ja tätä ennen olen tehnyt työtä mielenterveyskuntoutujien ja päihdekuntoutujien parissa.

Puhuja 3: Kiitos Anu, mä oon Johanna Kujanpää ja oon tuolta Pohjanmaan hyvinvointialueen päihdepsykiatriaosastolta ja oon apulaisosastonhoitajana siinä psykiatrian puolella ja meillähän on semmoinen tilanne, että ollaan yhdistytty entisen Vaasan selviämis- ja katkaisuhoito osaston kanssa. Elikkä nyt meillä on sitten avopuolena toimii tää tämä tuota päihdepuoli. Ja osaaminen siihen päihdetyöhön on lisääntynyt valtavasti näiden viime vuosien aikana. Kun ollaan fuusioiduttu yhdeksi osastoksi ja sitten tietenkin pitkä ura psykiatrialla 30 vuotta tulee ensi vuonna täyteen, niin on on ehkä edesauttanut sitä, että ttä näistä asioista puhuminen ja näistä asioista tai kohtaaminen näiden näiden potilaiden ja ja työntekijöiden ja kaikkien kanssa niin on helpottunut vuosien varrella. Elikkä se ei ole mikään ongelma ottaa puheeksi. AA jopa niinku tykkään että mitä rehellisempi ja avoimempi on, niin sen nopeammin niistä asioista niinku päästään jyvälle. Mun päihdeosaaminen on karttunut tosiaan niinku sanoinkin tässä viime vuosien aikana kun ollaan oltu tossa yhdistetyssä osastossa ja sitten on ruvennut enemmän työskentelemäänkin niiden päihdeongelmaisten kanssa. Ja uran alkuaikana, kun hoidin pelkästään mielenterveysongelmaisiani, aika harvalla oli sitä päihdeongelmaa siinä rinnalla, että nyt tuntuu että että, tietenkin ne kaksoisdiagnoosit on niinku yleistymässä, että se päihdeongelma on siinä melkein aina sen mielenterveysongelman rinnalla tai päinvastoin.

Puhuja 1: No tänään meillä on tosiaan teemana tää kohtaaminen, joka on hyvin merkityksellistä sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä. Mitä ajattelette, että mitä on hyvä ottaa huomioon ennen kun me lähdetään kohtaamaan riippuvuusongelmasta kärsivä tai hänen läheinen?

Puhuja 3: No ainakin faktat pitää olla niinku selvillä ennen sitä ensimmäistä tapaamista, että että kaikki ne havainnot ja ja mitä on niinku, että epäillyt mitä on noussut esille siitä siitä työntekijän tota ongelmasta, niin pitää olla niinku selvillä ja sitten pitää olla suunnitteilla se runko, että miten mä etenen tän mun työntekijän kanssa. Siinä tota asian selvittelyssä muistan olla kohtelias, muistan kuunnella ja olla empaattinen ja enkä syyllistä sitä ihmistä, vaan vaan oikeasti ollaan antamassa apua sille sille ihmiselle. Tyypillisiä reaktioita varmaan tai vastareaktioita, sillä sillä toisella saattaa olla just se, että kieltää sen, että ei ole mitään ongelmaa ja ja on ehkä surullinen. Pettynyt, että tää tämmöinen otetaan niinku puheeksi ja pitää olla valmistautunut siihen, että tämmöisiä reaktioita sillä vastapuolella on. Ja sen rungon mukaan mitä on suunnitellut, niin sen mukaan on hyvä. Hyvä niinku edetä ja ja sopia tosiaan sitä aikataulua riippuvuussairaushan itsessään teettää sen, että että valehtelu kieltäminen siinä on tiettyjä asioita, jotka kuuluu siihen sairauteen. Niin mun on hyvä tietää nekin etukäteen, että ne on normaaleita reaktioita sillä ihmisellä ja mä niinku hyväksyn ne ja sinnikkäästi jatkan sitä sitä niinku avun tarjoamista ja selvittämistä.

Puhuja 1: Minkälaisia asioita vielä sä ajattelisit, että olisi hyvä itseltään kysyä ennen kuin lähtee ottamaan puheeksi?

Puhuja 3: Että oonko mä valmis tähän projektiin niinku tai prosessiin itse, että mä selviän tästä mitä kaikkea tukea mä tarvitsen mahdollisesti muilta instansseilta. Onko se mun mun esihenkilö esimerkiksi tärkeä olla siinä mukana tai tietoinen? Ja sitten, että että mä jaksan niinku kuunnella ja enkä itse niinku tavallaan siinä sen mun reaktion niinku semmoinen hyvin neutraali ja hyvin asiallinen ja ja sitten että että mä en niinku perusta niitä mun väitteitä mihinkään turhaan vaan ne on oikeasti niinku semmoista huolta, mikä on herännyt siellä. Ja pystyis niinku siinä ristiriitatilanteessa käyttäytymään hyvin tota maltillisesti.

Puhuja 1: Varmaan hyvä myös miettiä, että miten mä oon aikaisemmin ristiriitatilanteissa, esimerkiksi miten mä niitä käsittelen ja ja minkälaisia niinku tunteita niissäkin tilanteissa voi esihenkilönä herätä ja ja miten mä niinku hallitsen sitten jos sellaisia vaikeita tunteita jotenkin nousee itsellä esiin niin niin, että se pysyisi sitten se keskustelu sellaisena.

Puhuja 3: Joo ja sitten jos se menee semmoiseksi että se on vähän semmoista huutamista, niin sitten on hyvä niinku toppuuttaa se ja lopettaa ja sanoo, että jatketaan niinku paremmalla ajalla, että ja semmoisella hetkellä, että pystytään niinku keskustelemaan.

Puhuja 2: Ja mun mielestä hyvin otit esille tämän, että se valehtelee, että heillähän on se valehtelu itselleenkin, ettei loukkaannu siinä, että vaikka tietää, että hän suoranaisesti sinulle valehtelee, niin hän ei niinku tee sitä pahana ihmisenä, vaan se kuuluu siihen sairauteen nimenomaan. Että tämmöistä ja justiin nää reaktiot, että aina halutaan. Jokainen haluaa ensin peitellä ja sitten ennen kuin se niinku pystyy niinku siihen niinku tarttumaan itsekin niin siihen voi kestää aikaa ja tarvitaan ehkä monta keskustelua tästä aiheesta.

Puhuja 3: Kyllä tämmöinen Jellinekin käyrä on hyvä. Hyvä tota niin niin siinä löytyy yksi kuvasta löytyy ne kaikki, kaikki päihde- ja tai riippuvuussairauden niinku se tavallaan sen prosessin eteneminen ja myös sitten se kun se toipuminen toipuminen lähtee käyntiin.

Puhuja 1: Ja varmaan just sekin, että esihenkilö muistaa, että ei voi ratkaista toisen ongelmia jotenkin puolesta, että että me voidaan tukea, että löytää sitä apua ja tarjota sitä apua, mutta se on jokaisen sitten itse päätettävä, että haluaako sitä toipumisen tielle taikka ottaa sitä tarjottua tukea vastaan.

Puhuja 2: Kyllä.

Puhuja 1: No Leena miten sä ajattelet miten tulisi kohdata henkilö, jonka läheisellä on ongelmia päihteisiin liittyen? On se sitten alkoholi, huumeet, nikotiinituotteet tai rahapelaaminen.

Puhuja 2: No samalla tavalla, kun sitä päihteitä käyttävää, että että tuota hyvin empaattisesti ymmärtäväisesti. Ja myötätuntoisesti ja aina niinku muistaa se, että heilläkin on se häpeä siellä hyvin vahvasti. Ollaan ehkä aina yritetty peitellä sitä pitetään sitä kulissia yllä siinä perheessä ja tätä se voi olla hyvinkin raskasta ja he ehkä pyörittää sitä arkea yksin. Ja monesti nää omaiset helposti tota lähtee mukaan siihen riippuvuuteen itse tai sitten uupuvat. Niinku että he eivät enää jaksa ja silloin se ehkä näkyy siellä justiin siellä työyhteisössä, että että ei ehkä saada nukuttua ja ei hoideta näitä työtehtäviä. Tullaan myöhässä justiin tämän takia, että koska siellä yritetään pyörittää ja pallottaa sitä koko arkea siellä yksin näiden kaikkien ongelmien keskellä. Niin hyvin tota justiin kysellä ja monestihan ne yrittää suojella niitä läheisiään niin siinä justiin, että että kysyä uudestaan ja uudestaan ennen kuin ehkä uskaltaa kertoa. Että tähän justiin aina on sitä häpeää ja ja sitten vielä jos siellä on lapsia kanssa niin se vielä niinku estää semmoinen, että uskallanko näistä puhua ja mitä sitten perheelle tapahtuu, jos sitten näistä näistä keskustelen avoimesti.

Puhuja 3: Ja läheiset tarvitsee ihan yksi lailla hoitoa kuin se kellä ne ongelmat on.

Puhuja 1: Kyllä ja varmaan saman kysymyksen voi esittää myös sille läheiselle kuin sitten sille, jolla se ongelma on, että että miten voit ja millaista tukea tarvitset kyllä ja miten tästä eteenpäin?

Puhuja 2: Ja justiin se, että siinä myös sitten työnantaja ollaan niitä että ei tarvitse miettiä yksi niitä ratkaisuja. Että mitenkä me voidaan tukea sinua tässä asiassa ja voidaanko me joustaa työnantajana, että että hänkin saa sitä omaa apua tähän asiaan. Koska omaiset tarvitsee myös sen tuen.

Puhuja 1: Ja tosi tärkeää, että otit puheeksi tuon jotenkin tuon kulissit ja kuinka paljon se vie ihmiseltä voimavaroja ylläpitää sitä. Että kuinka sitten se voi ollakin helpottavaa kun joku kysyy sen kysymyksen läheisenäkin, että että miten sä voit? No, mikä on teidän mielestä tärkeintä siinä kohtaamisessa?

Puhuja 2: Että uskaltaa kysyä ja myös uskaltaa kuunnella että. Että odottaa sitä vastausta ja kysyy uudestaan ja uudestaan, vaikka ensin voi tulla se kieltä kieltäminen ja ei ole mitään ongelmaa ja kaikki on hyvin, mutta uskaltaa puhua ja. Ja justiin nostaa ehkä näitä asioita mitä on itse havainnut, että tässä on muutoksia tai miten havainnut että että nää asiat jotenkin tulee sinne työpaikalle ehkä haittaa sitä työntekoa jollain tavalla. Justiin sama tässäkin, että valmistautuu hyvin, että että tosiaankin on sitten paperilla ne asiat mitä on havainnut, että pystyy niinku näistä keskustelemaan ja ottaa myös sitten tukea, että just sen oma esihenkilö tai työterveys. Että ei työnantajakaan ole mikään terapeutti. Sä oot siellä tukemassa sitä työntekijää ja auttamassa niinku löytämään niitä ratkaisuja että miten voidaan niinku tukea työpaikkana ja ehkä sitten löytää hänelle niitä omia keinoja sitten saada tukea muualta.

Puhuja 3: Että usko puhuit siitä uskalluksesta puuttua ja ja uskaltaa tehdä asioita, niin uskallan myös viedä asioita eteenpäin, että ne ei jää sitten siihen vaikka tilanne on niinku hankala ja vaikea niin. Niin oikeasti ottaa siihen mukaan niitä niitä muita ja sitten niinku sanoit niin työterveydestä saa apua ja esihenkilöltä ja niinku on sanonut jo monet kerrat, että meillä niitä kokemusasiantuntijoita on töissä niin niin ihan hyvin voi niitäkin käyttää hyväksi ja kysyä neuvoa, että miten se sun raitistuminen tai sun sun tota riippuvuus sairaus lähti niinku. Sitten sille puolelle, että lähdit hakemaan apua ja sait sitä apua ja voi saada tosi hyviä vinkkejä siihen esihenkilökin.

Puhuja 2: Ja hyvä oli siinä heti justiin, että varata niitä aikoja uudelle keskustelulle, että palataan tähän asiaan huomenna tai palataan viikon päästä. Että koko ajan sitä seurantaa, että mikä on, että oletko sinä saanut niitä tukipalveluita? Onko vielä jotakin mitä voidaan niin kuin auttaa ja tukea tässä asiassa? Onko onko tullut jotakin muutoksia sinne vaikka ihan kotiakin?

Puhuja 3: Ja ehkä sanoisin, että me jotka työskennellään muutenkin mielenterveys- ja päihdekuntoutujien, ongelmaisten kanssa, niin meillä on valtava se tietomäärä. Että ajattelin justiin kun mainitsit siinä edellisessä keskustelussa, että että on yksikköjä tai työpaikkoja missä ei niinku ei tiedetä mitä vaihtoehtoja on olemassa, että meillähän on aivan ensiarvoisen niinku hienoa, että me tiedetään mitä kaikkea meillä on vaihtoehtoja tässä Vaasankin alueella.

Puhuja 1: Kyllä. Miten sä ajattelet kun sä oot siellä päihdepsykiatrilla,että jos mä olisin vaikka kirurgisella osastolla esihenkilönä, että mä soittaisinkin sinne teille että mitä mä teen niinku niinku sun kollegana/esihenkilönä?

Puhuja 3: Ilman muuta auttaisin niin niin pitkälle kuin pystyisin ja ja antaisin neuvoja hänelle.

Puhuja 1: Joo, että jotenkin uskaltaa rohkeasti myös kysyä toiselta esihenkilöltä, että hei miten sä olet tai jos siellä on sitä osaamista jotenkin päihdepuolen asioihinkin tai mielenterveys. Niin ottaa rohkeasti myös sitä kautta yhteyttä ja tukea itselleen, ettei jää yksin siinä esihenkilön roolissa.

Puhuja 3: Kyllä ja me itse asiassa katoin nyt meidän tota koulutustarjontaa tuolta hyvinvointialueelta, niin meillä on esihenkilöille kyllä paljon koulutuksiakin näistä näistä tota varhaisesta puuttumisesta, tiettyihin asioihin ja ja mun mielestä se on ihan hyvä, että organisaatio on mennyt siihen suuntaan, että tuetaan niitä esihenkilöitä siinä omassa työssä ja tulee sitä koulutusta ja perehdytystä. Näihin haasteena maailma on muuttunut hirveästi ja meillä on hyvin paljon haasteita siellä.

Puhuja 1: Kyllä.

Puhuja 3: Siellä vastassa niin.

Puhuja 1: Joo ja nyt täällä hankkeella ehkäisevää päihdetyötä hankkeella niin me myös tuotetaan sitten tässä näitä koulutuswebinaareja nyt ensi keväänä niin silläkin tavalla toivottavasti saadaan osallistujia ammattilaisista ja kaikista joita aihe kiinnostaa. Tähän loppuun mä jotenkin nostaisin vielä esiin tämän, että että uskalletaan puhua, mutta myös kuunnella. Mitä Leena tuossa sä erityisesti sanoit, niin se jäi jotenkin mulla mieleen, että me helposti puhutaan paljon, mutta se kuuntelemisen taito onkin sitten se monesti se tärkein. Että kun me kysytään se kysymys, niin sitten me uskalletaan aidosti keskittyä kuuntelemaan, mitä se ihminen meille sanoo.

Puhuja 2: Kyllä. Meilläkin on Finfamilla on tämmöinen slogan että että kysy enemmän ja oleta vähemmän.

Puhuja 1: Joo hieno slogan.

Puhuja 3: Ja sitten muista, että älä anna periksi, että vaikka se ensimmäinen keskustelu tästä tästä aiheesta ei johda mihinkään, niin muista jatkaa tai uskalla jatkaa niitä keskusteluja. Että älä anna periksi vaikka ensimmäinen keskustelu ei tuota tulosta.

Puhuja 1: Kyllä. Kiitos teille tästä kakkosjaksoon osallistumisesta ja kaikkea hyvää teille tähän kevääseen ja kesään.

Puhuja 3: Kiitos samoin.

Puhuja 1: Tämä podcast on tuotettu Yhdessä vahvempaa työikäisten ehkäisevää päihdetyötä Pohjanmaalle hankkeella, joka on Pohjanmaan hyvinvointialueen vetämä hanke, jonka osatoteuttajina toimii Vaasan ammattikorkeakoulu ja Yskershögskolan Novia. Hankkeen tavoitteena on kehittää työikäisten ehkäisevää päihdetyötä, ottaa käyttöön varhaisen tuen menetelmiä sekä vahvistaa hyvinvoinnin ja terveyden johtamista Pohjanmaan alueella. Hankeen rahoittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos terveyden edistämisen määrärahalla.