PodcastValmis.wav

Tallenne

00:01:07 Viivi:
Hei! Tervetuloa kuuntelemaan Hyvinvointi vaakalaudalla -podcastin toisen tuotantokauden yhdeksänneltä jaksoa, jonka aiheena on opiskelun ja vanhemmuuden yhteensovittaminen ja vanhemmuuden haasteet opintojen aikana. Puhutaan erityisesti resilienssistä ja selviytymiskeinoista.

00:01:27
Ja tänään meillä on täällä keskustelemassa opiskelijavanhemmat Sara, moi, Eija, heippa ja Merja, moi moi, ja mä toimin hostina, ja mun nimi on Viivi.

00:01:42
Helsingin sanomien artikkeli vuodelta 2020 kertoo, että 42:n maan vertailututkimuksen mukaan suomalaiset vanhemmat on seitsemänneksi uupuneimpia. Ja uupumukselle altistavat suomalaisen yksin pärjäämisen kulttuuri ja suoritus- sekä kilpailukeskeisyys.

00:02:04
Tässä tänään tän podcastin aikana mä haluaisinkin kuulla, että miten te jaksatte ja pärjäätte teidän arjessanne ja miten resilienssi siellä näkyy. Ja resilienssihän tarkoittaa psyykkistä selviytymiskykyä ja joustavuutta. Resilientti ihminen tai yhteisö pärjää arjen haasteista, stressistä tai muutoksista huolimatta, kerrotaan Mieli RY:n sivuilla.

00:02:33
Kehityspsykologiassa resilienssi määritellään merkittävään vastoinkäymiseen sopeutumiseksi, jopa kasvuksi reaktiona stressiin. Soili Pajula kertoo kirjassa. Ja tää resilienssi on osa mielenterveyttä ja se syntyy vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristön kanssa. Erityisesti muiden ihmisten tuen on osoitettu olevan resilienssiä ylläpitävä asia.

00:02:58
Ja nyt mä tosiaan haluan kuulla, että miten te selviydyitte teidän opiskelusta ja arjesta? Aloita Merja sä.

Merja:
Joo eli mä oon tosiaan 3:n lapsen yksinhuoltaja ja mä koen mun resilienssin sillä tavalla että mun edessä on patja ja mitä paksumpi se patja on niin sitä parempi se resilienssi on, ja tää on semmoinen niinku mielikuva mikä mulla on. Että kun elämä paiskoo noita murikoita tulemaan niin sitten se paksu patja suojaa mua paremmin ja jos sitä ei ole ollenkaan tai jos se on tosi ohut, niin sitten tietysti sattuu enemmän.

00:03:36 Merja:
Mut joo siis mulla on semmoinen pieni tarina tähän tuota liittyen. Elikkä elettiin talvea 2016 ja mun poika oli silloin 1-vuotias. Ja hän sairastui vakavaan pneumokokki-infektioon. Et mä opiskelin just silloin perhepäivähoitajaksi Seinäjoella, ja meillä oli silloisen aviomiehen kanssa talonrakennusprojekti meneillään.

00:04:00 Merja:
No sit poika joutui tuonne Helsinkiin lastenklinikan teholle vakavan keuhkokuumeen, verenmyrkytyksen ja hemolyyttis-ureemisen syndrooman takia. Eli hänellä munuaiset eivät sitten lopuksi toimineet enää ollenkaan, ja hän oli toistakymmentä kertaa dialyysissä.

00:04:17
Ja mä asuin sen koko kuukauden Helsingissä, jonka poika oli siellä sairaalassa. Että nousin aamulla, lähdin sairaalaan, tulin illalla ja aloin opiskella. Että se selviytymiskeino siihen tilanteeseen mikä mulla oli, niin se oli se opiskelu. Se rytmitti mun arkea, ja sit se vei samalla niitä ajatuksia vähän muualle.

00:04:41
Ja se oli raskasta aikaa, koska silloin siellä Helsingissä yksin yöllä mä suunnittelin mun lapsen hautajaisia että. Sit kun kurkussa oli semmoinen tunne, että no niin nyt mä tuun vielä kipeäksikin ja eihän saanut tulla kipeäksi, koska sairaalaan ei muuten pääse. Joten en tullut kipeäksi koska päätin niin. Mut joka tapaukses sit kun tuli se päivä että lähdettiin takaisin Seinäjoelle ja piti olla viikko vielä sit sairaalassa ennen kun oltais päästy ihan kunnolla kotiin ja 2 tuntia sen jälkeen mä oksensin ensimmäisen kerran kun päästiin sinne sairaalaan Seinäjoelle. Ja siitä tuli sellainen tauti, että en tiiä koska ois ollukkaan semmosta.

00:05:23
Kun stressi alkoi purkautua. Et kyl mä sit oon jälkeenpäin ajatellut, että mun defenssi oli varmaan se, että mä suljin kaikki muut ihmiset ulkopuolelle. Et se koski myös mun aviomiestä. Et en mä niinku pystynyt olemaan hänelle minkäänlainen tuki siinä kohtaa, että se oli niin vaikea tilanne. Elikkä siis defenssi, niin tarkoitan siis puolustusmekanismia että. Se oli vain minä ja minä käperryin niinku tavallaan itseeni siinä. Et se opiskelu oli tässä tilanteessa ehkä se voimavara semmoinen.

00:05:53
Mutta se vaati tosin sitä, että koulu joustaa. Et ilman sitä koulun joustoa tää ei olis onnistunu silloin. Ja en ilman sitä paksua patjaa mun edessäni en olisi ehkä tässä kertomassa tästä asiasta tänään. Ja miten poika nyt sitten tänä päivänä voi, niin hänellä on yksi kolmasosa munuaisista poissa pelistä kokonaan, mutta muuten elää ihan normaalia arkea.

00:06:19 Viivi:
Joo kiitos Merja kun sä jaat tän sun on todella rankan kuuloisen kokemuksen, jossa on tosi monta kuormittavaa ja pelottavaa asiaa. Ja mun mielestä kuulostaa siltä, että tässä on nyt todellakin niin kun koeteltu ja myös ehkä kehitetty sitä resilienssiä. Sä opiskelet tälläkin hetkellä. Miten sulla nyt menee?

Merja:
No joo, ne haasteet on tavallaan vähän erilaiset tällä hetkellä, että kun on yksin ja pienin lapsi on 4-vuotias tällä hetkellä niin. Onhan se vähän hankalaa jos luennot kestää tosi myöhään ja sitten kun päiväkoti menee kiinni kuitenkin johonkin aikaan ja jos ei saakaan ketään hakemaan niin se on itse lähdettävä kesken kaiken pois että.

00:07:06
No toki sitten sama juttu jos lapsi sairastuu niin jos ei siihen isät tuu mukaan niin voi voi. Sitten ollaan pois koulusta ja. Rahat on toisinaan lopussa niin, että ei välttämättä pääse syömään koulussa, että se on semmoista tasapainoilua sitten näitten asioiden kanssa.

Viivi:
Eli tuosta kuuluu tuommoinen prioriteettien mielessä pitäminen, että ne perheen asiat ajavat muiden asioiden edelle. Ehkä just, että että se lapsi on siellä haettava sieltä päiväkodista ja.

00:07:37 Merja:
Kyllä vaan

00:07:38 Viivi:
Ja itse oon joustettava.

Merja:
Kyllä, näin se on, että sä voit opintojakson suorittaa uudestaan, mutta lasta sä et voit tehdä uudestaan.

Viivi:
joo.

00:07:47
Ja täällä on ollut tämmöistä tutkimusta, että just lastenhoidon järjestäminen, pienituloisuus ja opinahjojen joustaminen on tämmöisiä rakenteellisesti merkityksellisiä asioita. Just vanhempien opiskelijaelämän kannalta. Sit on myös selvitelty, että myös teidän niin kun vanhempien, opiskelijavanhempien identiteettejä. Ja siellä on eritelty tämmöistä ahkeran opiskelijan, sit on tämmöinen vanhempi-opiskelijan, hyvän vanhemman ja sinnittelijän identiteettejä.

00:08:24
Ja musta että tuossa kuuluu, että sulla se opiskelija-vanhempi siellä niin kun hoitaa tätä asiaa nyt että tää on pakko niin kun pistää perheen ja lasten etusijalle.

Merja:
Näin on.

00:08:39 Viivi:
Krista Koivula on vuonna 2020 väitöskirjassaan kertonut, että lapsen vakava sairastuminen vaikuttaa vanhempien mielenterveyteen huomattavasti. Erityisesti lapsen sairastumisen varhaisessa vaiheessa ja vuodenajan sairastumisen jälkeen. Vanhempien välinen suhde voi kuitenkin tukea vanhempien selviytymistä, resilienssiä ja tunteiden säätelyä. Mutta jos mä ymmärsin oikein ja mitä mä kuulin, niin sun tarinassa sä jäit aika yksin ja myös niin kun omana puolustusmekanismina bloggasit muut ulos.

Merja:
Mm, kyllä.

00:09:15 Viivi:
No joo, Sara. Sä olet äiti, opiskelet ja kuntoudut samalla. Kerrotko miten tää kaikki onnistuu?

00:09:23 Sara:
Kyllä. Kuten sanoit, mä oon kaikkea tuota: äiti ja vaimokin ja opiskelija ja kuntoudu on edelleen tässä samalla. Ja miksi kuntoilun johtuu siitä, että mä vammauduin 2017 syksyllä kun multa poistettiin kasvain selkäytimestä. Ja siinä leikkauksessa mä halvaannuin rinnasta alaspäin ja on sittemmin opetellut kävelemään uudestaan ja nyt pärjään jo pelkän pikku kepin avulla tai lenkeillessä sauvojen avulla. Ja miten tää vamma vaikuttaa tähän äitiys-opiskelu-kuntoutumispakettiin on, että suurin haaste on se fyysinen väsymys, kun mulla ei rinnasta alaspäin ole normaaleja lihasvoimia.

00:10:05
Toinen haaste on hermosäryt, varsinkin jos nukkuu huonosti tai rasittuu fyysisesti liikaa. Erityisesti harjoittelujaksot opinnoissa on raskaita, vaikka onkin tehnyt vaan 6:n tunnin päiviä. Ja väsymys tietysti vaikuttaa siihen, miten jaksaa olla äiti ja tehdä kotitöitä ja vetää se mieltäkin välillä matalaksi. Ja tota tuo resilienssi niin miten se näkyy mun elämässä? Mulla on 5 keinoa mielessä. Mun ykköselviytymistapa arjessa on elävä suhde Jeesukseen,

00:10:38
johon kuuluu rukous ja Raamattu. Ja se tuo mulle paljon rauhaa ja iloa ja turvaa ja toivoo mun elämään ja Jeesus on mun elämässä kaiken a ja o. Ja mä käyn myös seurakunnassa, jossa mä koen paljon yhteyttä ja jossa mä palvelen muita muun muassa musiikissa, pyhiksissä ja lasten leireillä. Ja koen siellä sellaista merkityksellisyyttä ja saan iloa. Ja sitten toinen keino voimaantua on saarnojen ja kristillisten podcastien kuuntelu esimerkiksi lenkillä tai ruokaa laittaessa. Ja kolmantena mä pyrin pitämään mun fyysisestä kunnosta huolta, toisinaan jumppaamalla,

00:11:16
ja lisäksi mä käyn useamman kerran viikossa sauvalenkillä. Käyn joko kaverin kanssa tai yksin. Ja jos oon yksin niin sitten pää tuulettuu ja nollaantuu. Ystävän kanssa voi jakaa tärkeitä asioita. Neljäs selviytymiskeino, joka on tärkeä myös on mun miehen kanssa käydyt keskustelut ja. Jos mä oon kuormittunut niin mä voin purkasta hänelle ja muutenkin jakaa ajatuksia hänen kanssaan ja saada tukea häneltä. Lapsetkin tietysti, vaikka ne vie voimia, niin ne myös paljon tuo voimia. Ja viidentenä sanoisin vielä maalaamiseen, mutta sille ei ole ollut oikein aikaa viime aikoina.

00:11:57 Viivi:
Kiitos Sara sun tarinasta ja näistä erilaisista selviytymiskeinoista. Miten tän kaiken keskellä sä koet opiskelun?

00:12:07 Sara:
Onhan se omalla tavallaan kuormittavaa, mutta samalla se on myös hyvin virvottavaa, koska se on sellaista omaa aikaa.

Viivi:
Niin just näin. Mä uskon, että moni varmasti kokee saavansa vastapainoa opinnoista tohon intensiiviseen lapsiarkeen. No Eija. Sä oot täysin ikäisten lasten äiti opiskelet ja teet töitä. Voisiks sä kertoa sun tilanteesta vähän enemmän?

00:12:32 Eija:
Joo. Mä tosiaan teen 2 vuorotyötä. Mulla on siinä sivussa yritys ja opiskelen. Lapset mullon tosiaan täysi-ikäisiä jo molemmat. Että mulla on 2 tytärtä ja no, näiden yhteensovittaminen on tietysti haastavaa, että toki tietysti kun lasten ollessa jo aikuisia, niin haasteet on vähän erilaisia, kun taas pienten lasten vanhemmilla kun on kuskaamisia, harrastuksia ja näin poispäin. Mutta eihän ne tosiaan se vanhemmuus lopu siihen kun lapset tulee aikuiseksi ja muuttaa pois kotoa että. Saatan esimerkiksi joskus soitella tyttärelle, kun hän lähdös töihin, että onko kunnon vaatteet päällä. Pihalla on kylmä ja niin poispäin. Että kyllähän se huolehtiminen jatkuu läpi elämän, ja auttaminen. No tänä vuonna mä oon esimerkiksi muuttanut omia lapsia 5 kertaa, että kyllähän sitä apua on tarvittu, että siinä muutos sitten ja. Oikeastaan haastavimpana mä pidän tässä kaikessa niin tän työn ja opiskeluiden niinku yhteensovittamista ajallisesti.

00:13:31
Et siinä tuntuu niinku se yhteisen ajan löytäminen ja se ajan käyttö niin olevan se niinku haasteellisin asia oikeastaan itsellä, että miten kaikki saa toimimaan.

00:13:43 Viivi:
Just näin. Eli sulla on paljon asioiden yhdistämistä ja näiden ajankäytön kanssa haasteita. Kerrotko sä vähän lisää ja myös että mitkä tekijät auttaa sua jaksamaan arjessa?

00:13:57 Eija:
No toisaalta tietysti tää kaikki niinku kasvattaakin ja tulee tietyllä tapaa järjestelmälliseksi että. Kun on niitä asioita niin pakostakin sitä oppii sitä aikaa vähän hallitsemaan. Ja sitten taas sitten kun lapset on aikuisia, niin kyllähän niiltä myös saa itse sitä tukea ja apua silloin kun tarvitsee. Niin ja tässä kaikessa tietysti auttaa jaksamaan se ajatus, että joskushan sitä valmistuu ja tavallaan reppu poistuu selästä. Tai ainakin kevenee, että ei ole sitten sitä koulua siinä. Ja opiskeluita tässä kaikessa mukana, että ja se, että mitä tässä nyt itse on sitten tehnyt, tavallaan että jäisi aikaa vähän itsellekin niin yrityspuolen töitä mä oon karsinut aika paljon vähemmälle ja. Sitten tietysti tässä tukena ollut puoliso, joka ymmärtää, että jos 2 viikkoa töitä ja kouluhommat päälle takana niin on vähän väsynyt ja tarvitsee välillä niitä päikkäreitä sitten ottaa, että oikeastaan voi sanoa, että kun lapset on omat lapset oli pieniä, niin sitä on opiskellu koko ajan ja ollut töissä, että kyllähän sitä puoliso on siellä kotona tehnyt ruoan valmiiksi ja pessyt pyykkiä ja.

00:15:00
kuskannut lapsia. Että kyllähän sitä valtavaa apua ollut ja. Oikeastaan tärkein mitä tässä nyt on oppinut itse ehkä vähän kantapäänkin kautta, että kuinka tärkeätä on jättää ne työasiat sinne töihin eikä tosiaan miettiä niitä sitten vimppana kun menee nukkumaan ja ehkä läpi koko yön ja vielä aamullakin. Että se tosiaan työt jäisi sinne töihin. Ja itseä auttaa ainakin jaksamaan tosi paljon se, että vapaa aikana sitten menee sinne metsään vaikka niiden koirien kanssa ja tekee semmoista mielekästä tekemistä, että vaikka lukee jotakin hyvää kirjaa tai niin poispäin. Että vähän niinku irrottautuu siitä arjesta, että kyllähän se tuo voimavaroja sitten siihen ja jaksamiseen ja arkeen.

00:15:38 Viivi:
Joo. Kiitos kun sä jaoit. Ja toi ajan saaminen riittämään on, on kyllä merkityksellistä ja arjen rakentaminen omien voimavarojen mukaisesti on jaksamista ylläpitävää. Kiva että sulla on niin kun ollut se toinen henkilö siellä perheessä ja auttamassa.

00:15:55
Ja toi mielihyvää tuottavien asioiden tekeminen on mielenterveydelle todella merkityksellistä. Ja mun mielestä oli mielenkiintoista kuulla näin pikkulapsen vanhempana, että vaikka sulla on aikuisia lapsia niin siitä huolimatta he vaikuttaa tähän sun arjen kulkuun ja myös ehkä saat heiltäkin tukea joissain kohdissa sitten.

00:16:15
Nyt mä muistankin, että resilienssiä pystyy vahvistamaan ja harjoittamaan koko elämän ajan. Ja se kehittyy just näissä haastavissa elämäntilanteissa ja niiden käsittelyssä. Mieli RY on koonnut toimenpiteitä sivuillensa siihen kuinka omaa ja muiden resilienssiä voi vahvistaa. Ja ensimmäisenä on avun pyytäminen, sen vastaanottaminen ja sen tarjoaminen omien voimavarojen mukaisesti.

00:16:47
Toisena on luottaa yksilöiden ja yhteisöjen joustavuuteen ja selviytymiskykyyn ja huolehtia oman arjen toimivuudesta muutoksissa. Ja pohtia, että millaista se riittävän hyvä arki on vaikeissa hetkissä. Vaikka Eija just kerroit siitä, että kun on ollut pian paljon töitä, niin sitten mies ottaa koppia arjen asioista.

Eija:
Kyllä.

Viivi:
Sitten resilienssiä vahvistaa se, että huolehdit omaa mielenterveyttäsi suojaavista tekijöistä.

00:17:19
Eli unesta, ravinnosta, ihmissuhteista, vapaa ajasta ja muistaa, että sulla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa näihin asioihin, että niihin voi pyytää apua. Et sä pääset vaikka lenkille tai saat tehtyä koulutehtävän. Ja tätä kuuluu mun mielestä myös teidän muidenkin tarinoissa. Ja viimeisenä vinkkinä on, että muistelkaa näitä omia selviytymisen paikkoja vaikeissa ja haastavissa elämäntilanteissa. On tosi merkityksellistä ja voimauttavaa muistella niitä kokemuksia, joista on selvinnyt. Se antaa nimittäin luottamusta itseään vaikeiden elämäntilanteiden kohdalla. Ja näitäkin kuuluu olevan teillä kaikilla niin kuin varmasti on ihan kaikilla kuulijoilla myös. Nyt mä haluaisin vielä kuulla, että mitä vinkkejä te antaisitte muille opiskeleville vanhemmille?

00:18:12 Merja:
No mä voisin sanoa ainakin tuon itsemyötätunnon, että kehittäkää sitä. Koska sitten kun te huomaatte, että ei ole pakko suorittaa ja olla paras ja täydellinen vaan voi olla itsellensä armollinen niin elämä helpottuu tosi paljon.

00:18:27 Sara:
Mun vinkit jaksamiseen on Jeesuksen lähellä eläminen. Usko voi tuoda valtavasti voimaa. Tää on kokemuksen rintaäänellä. Ja sitten on perhe, ystävät ja yhteisöllisyys ja yhteinen jakaminen. Sit liikunnan harrastaminen ja mielekäs harrastus, josta nauttii.

00:18:46 Eija:
Mm, no mulla on oikeastaan se, että pitää hyvää huolta itsestään, niin se tuo voimavaroja ja jaksamista ja apua siihen, että sä pystyt sitten olla toisellekin, pitää toisestakin huolta. Niin oikeastaan se on siinä.

00:18:58 Merja:
Ja ehkä voisi vielä lisätä sen, että aseta rajat. Että älä anna niinku toisten ihmisten kohdella sua miten sattuu.

Eija:
Mm, joo sekin on tärkeätä että.

Viivi:
Ja on myös itsemyötätuntoa ottaa, rajata sitä, että hei että nyt mä en jaksa tehdä tätä koulutehtävää nyt, voisiko tää koulu joustaa tässä asiassa esimerkiksi että.

00:19:20 Eija:
Näin on.

00:19:21 Viivi:
Et nimenomaan sun paikkaa perheessä ei voi niin kuin korvata ja opinnot voi suorittaa omassa tahdissa. Niillä ei ole samanlaista merkitystä ollenkaan kuin teidän perheillä ja perheenjäsenillä.

00:19:36 Eija:
Se on totta.

00:19:38 Viivi:
Ja haluaisin kuulijoille muistuttaa, että jos te huomaatte jaksamisessa alenemista tai stressin merkkejä, joiden kanssa koette, että tarvitsette apua, niin hakekaa matalalla kynnyksellä sitä. Me rohkaistaan siihen ihan tosi paljon ja se, että sä tulet kuulluksi voi helpottaa sun oloa silloin kun asiat on pieniä tai alkuvaiheessa niin silloin ne on myös ongelmat nopeammin ratkaistavissa. Ja teitä ei tosiaan korvaa kukaan teidän perheissä. Ja myytti siitä, että pitäisi yksin pärjätä ihan täyttä potaskaa. Esimerkiksi tukea voi löytää terapianavigaattorin kautta, koulujen oppilas- ja opiskelijahuollosta, neuvolasta, työterveydestä, työnohjauksesta,

00:20:24
terveyskeskuksesta, perheenjäseniltä, ihan keneltä tahansa. Hakekaa, pyytäkää apua. Ja sitten mä haluan vielä kiittää tähän loppuun Saraa, Eijaa ja Merjaa keskustelusta.

00:20:38 Sara, Eija, Merja:
Kiitos kiitos kiitos.

Viivi:
Mulla jäi tästä mieleen, että resilienssiä voi vahvistaa ja meillä kaikilla on elämässä haasteita. Ja tää opiskelu kannattaa pitää voimia tuovana elementtinä ja vaatia siltä joustoa verrattuna siihen omaan jaksamiseen. Kiitos kuulijoille.

00:20:57 Kaikki:
Kiitos kiitos.