Keskeiset käsitteet
Graafisella käyttöliittymällä tarkoitetaan visuaalisia ja interaktiivisia elementtejä, joiden avulla käyttäjä voi olla vuorovaikutuksessa tietokoneiden kanssa, oli se sitten nettisivujen tai tietokoneohjelmien kautta. Näitä elementtejä ovat mm. painikkeet, syöttö- ja tekstikentät, ikkunat ja erilaiset valikot. Visuaalisilla käytänteillä tarkoitetaan puolestaan yleisesti hyväksyttyjä tapoja luoda ja kehittää graafisia käyttöliittymiä, joissa keskitytään erityisesti käyttöliittymän ulkonäköön. Käytännöllisyydellä tarkoitetaan sen sijaan sitä, kuinka sujuvaa graafisen käyttöliittymän käyttö on ja kuinka tehokkaasti käyttäjä saavuttaa haluamansa lopputuloksen. On kuitenkin tärkeä muistaa, että vaikka käytänteitä on olemassa, se ei tarkoita sitä, etteikö olisi mahdollista kehittää graafisia käyttöliittymiä visuaalisesti toisella tavalla, sillä olivathan nykyiset käytänteetkin joskus uusia ja normaalista poikkeavia.
Minimalismin merkitys käytettävyydelle
Visuaalisilla käytänteillä on suuri vaikutus graafisten käyttöliittymien käytännöllisyyteen. Käytänteitä seuraamalla voidaan varmistaa, että vuorovaikutus käyttöliittymien kanssa on sujuvaa ja että käyttäjät saavuttavat sen, mitä he ovat tavoittelemassa. Mahdollisesti helpoimpana käytäntönä olisi kehittää minimalistinen käyttöliittymä. Tämä tarkoittaa sitä, että vältetään ylimääräisten tietojen ja elementtien esiintymistä, jotta itse oleellinen tieto nousee esille käyttöliittymässä. Minimalistinen malli takaa sen, että käyttäjä ei ylikuormitu kaikesta näytölle ilmaantuvasta informaatiosta, vaan pystyy käsittelemään käyttöliittymän tiedot ja elementit pala kerrallaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että graafisesta käyttöliittymästä tulisi tai pitäisi tehdä visuaalisesti tylsä, vaan tarkoituksena on oleellisten asioiden korostaminen käyttäjälle.
Jakobin laki ja kuinka muut käyttöliittymät vaikuttavat suunnitteluun
Myös hyvin yleinen käytäntö on tarkastella, kuinka muita käyttöliittymiä on visuaalisesti kehitetty. Tarkemmin tällä tarkoitetaan Jakobin lakia (Jakob Nielsenin mukana), eli sitä, että koska käyttäjät viettävät suurimman osan ajastaan toisten sivujen ja ohjelmien parissa, tulee käyttöliittymän vastata heidän odotuksiaan. Ottamalla mallia ja seuraamalla jo olemassa olevia käyttöliittymiä voidaan vaikuttaa käyttäjän tulkintaan ja käyttöliittymän oppimiseen, sillä heillä on jo todennäköisesti kokemusta muista nettisivuista ja ohjelmista sekä niiden toiminnallisuudesta. Tämä voidaan havaita esimerkiksi siinä, että nettisivujen hakupalkki sijaitsee keskellä sivua, kirjautuminen sivun oikeassa yläkulmassa tai ylälaidassa ja takaisin- sekä seuraava -painikkeet käyttöliittymän alalaidassa, erillään muista elementeistä.
Elementtien ryhmittely ja niiden johdonmukainen sijoittelu
Ryhmittelemällä ja sijoittamalla graafisen käyttöliittymän elementit oikein parannetaan sen käytännöllisyyttä. Tällä tarkoitetaan sitä, että on hyvä selvästi ryhmitellä elementit, joilla on tekemistä toistensa kanssa. Sama pätee myös toisin päin, eli elementit, jotka eivät liity toisiinsa, tulisi erotella selkeästi toisistaan. Tämä parantaa käyttöliittymän tulkintaa, kun elementit ovat niille loogisissa paikoissa. Esimerkiksi syöttökentät, joihin syötetään tekstiä, ja niille tarkoitetut otsakkeet, joka osoittavat, mitä käyttäjän pitäisi syöttökenttään kirjoittaa, olisi hyvä sijoittaa lähelle toisiaan. Sen huomaa erityisesti silloin, kun käyttöliittymässä on paljon syöttökenttiä, joihin käyttäjän on syötettävä erilaista tekstiä. Näiden erottelu ja ryhmittely helpottaa käyttäjän ymmärrystä siitä, että mitä tietoa he kirjoittavat mihinkin kenttään. Takaisin- ja seuraava -painikkeet tulisi olla selvästi erossa muista ja mieluiten myös hieman erillään toisistaan, jotta niitä ei painettaisi vahingossa. Nettisivuissa yleisesti sisäänkirjautuminen ja rekisteröityminen ovat visuaalisesti samassa paikassa tai ainakin hyvin lähellä toisiaan. Tämä on siksi, että ne hyvin samanlaisia kokonaisuuksia, mutta toisesta painetaan silloin, kun käyttäjä ei ole vielä rekisteröitynyt. Elementtien sijoittelulla varmistetaan se, että käyttäjät pystyvät tulkitsemaan käyttöliittymää ja saavuttamaan haluamansa lopputulokseen. Näin käyttäjät eivät hämmenny eivätkä ole vuorovaikutuksessa väärän elementin kanssa, mikä voisi aiheuttaa heille turhautumista.
Opinnäytetyön pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112730385
