Voidaanko roihua tuoda ulkoapäin, jos jotakin ei kyde jo valmiiksi sisällä? Kenen sitä pitäisi tuoda juuri sinun tai minun elämääni? Kenen pitäisi saada sinut ja minut tajuamaan, että elämme ainutkertaista elämäämme juuri tässä ja nyt? Ainakin meitä opettajia välillä syytetään siitä, että emme motivoi riittävästi. Erityisen usein tällaista kuulee niissä tilanteissa, kun huomauttaa, että me kaikki olemme oman Minä Oy:n toimitusjohtajia, kuten Lundberg on joskus asian ilmaissut. Minä Oy:n toimitusjohtajalla on vastuu siitä, miten arki pyörii ja oppiminen sujuu.
Uuden oppiminen tapahtuu oman osaamisalueen ulkopuolella. Käytännössä kun olemme oman osaamisalueemme ulkopuolella, olemme epävarmoja siitä, osaammeko ja selviämmekö. (Mannila 2019.) Tällaisissa nivelkohdissa tarvitsemme tukea. Työelämässä muutostilanteessa tarvitsemme tukea ja kannustusta johtajilta ja lähiesimiehiltä. Tarvitsemme mahdollisuuden rohkeasti kokeilla ja luvan epäonnistua ja yrittää uudelleen. Opettajalle lienee aika selvää oppimisympäristöjä on niin luokkatilan kuin verkonkin ulkopuolella (Mannila 2021).
Oppiminen on prosessi. Prosessille on ominaista, että se ei aina suju suoraviivaisesti. Erilaiset häiriötekijät ohjaavat sitä joskus jopa ei toivottuun suuntaan. Toisaalta kaikille prosesseille on ominaista, että joku omistaa ne ja hallinnoi niitä.
Oppiminen on aina hyvin henkilökohtainen prosessi, eikä sitä voi siksi ulkoistaa kenellekään toiselle.
Oppimisessa on ominaista ja omituista se, että jokainen ymmärtää saman asian aivan eri tavalla. Jos meidät laitettaisiin katsomaan esim. joku elokuva ja meidän pitäisi kertoa elokuvasta ryhmälle siten, että emme saa paljastaa elokuvan nimeä emmekä henkilöiden nimiä. Saisimme käyttää vain nimityksiä mies ja nainen yms., en ole ollenkaan varma, että kuulijat välttämättä tajuaisivat meidän edes katsoneen samaa elokuvaa. (Mannila 2013.) Tämä eri tavalla ymmärtäminen konkretisoitui jälleen, kun lueskelin opiskelijoiden oppimispäiväkirjoja. Tapaan sanoa puhuessani yrityksen kustannusten laskemisen ja kulujen hahmottamisen yhteydessä, että yritystä perustettaessa on hyvä, että uskonto on 4 ja matikka 10. Tämä ajatus oli kääntynyt opiskelijan kirjoituksessa päinvastaiseksi. Hyvällä uskolla omaan tekemiseen ei kuitenkaan yritysmaailmassa pärjää. Tunnusluvut kertovat enemmän kuin tähdet.
Kun toimintakulttuuria haastetaan, hankaluus ja muutosvastarinta ei välttämättä löydy tekijöistä. He ovat nimittäin saattaneet odottaa jo vuosia tilaisuutta toisenlaiseen toimintamalliin. Kun muutosta vastustaa, sen välttämättömyys on todennäköisesti tiedostettu ja muutos väijyy nurkan takana odottamassa, koska se pääsee pujahtamaan kolapulloon.
Tom Lundberg ilmaisi asian näin kolumnissaan 5.12.2013 Positiivareiden sivustolla ”Jokainen meistä luo oman todellisuutensa olosuhteista riippumatta.” Ehkä tämä onkin juuri se juttu, kun vastuu onkin itsellä eikä huonolla opettajalla, ilkeällä työkaverilla, hankalalla ex-puolisolla tai naapurin vihaisella vanhalla tädillä, joka valittaa lasten liian kovaäänisistä leikeistä lähipuistossa. Onko nyt aika rohkeasti lisätä Mentos-pastilli omaan kolapulloon ja katsoa, minne päädymme?
