Mikä on huijarisyndrooma ja miksi se koskettaa niin monia?
Huijarisyndrooma, eli impostor syndrome, on psykologinen ilmiö, jossa yksilö kokee olevansa huijari, vaikka hänellä olisi todisteita pätevyydestään ja osaamisestaan. Huijarisyndroomaa on tutkittu psykologien toimesta jo pitkään. Ensimmäisen kerran se esiintyi artikkelissa vuonna 1978. Huijarisyndrooma ei kosketa vain harvoja, vaan se on yllättävän yleinen erityisesti opiskelijoiden ja uransa alussa olevien keskuudessa, ja erityisesti nuorilla naisilla. Opiskelija voi kokea huijarisyndroomaa esimerkiksi siirtyessään työharjoitteluun tai aloittaessaan uuden projektin. Tällaisissa tilanteissa he kokevat usein paineita vastata korkeisiin odotuksiin. Uudet tilanteet, vertailu muihin ja pelko epäonnistumisesta voivat laukaista tunteen siitä, ettei ole riittävän hyvä tai pätevä. [1]
Olen usein tekemisissä uransa alkuvaiheessa olevien opiskelijoiden kanssa. Yhdessä tiimipalaverissa yksi uskalsi sanoittaa näitä tunteitaan, ja jopa yllättävää, vuorollaan lähes jokainen tiimin jäsen yhtyi samaan ja jakoi omia kokemuksiaan ja tilanteita, joissa koki itsensä huijariksi. Minäkin, lähes 25 vuoden työkokemuksella, koen säännöllisesti edelleen olevani huijari. Vaikka kollegat, oma järki ja aikaansaannokset sanovat toista, silti se pieni ääni pääni sisällä sanoo, että nyt huijaat, et saanutkaan mitään aikaan tai aikaansaannos ei ollut merkittävää.
Mistä huijarisyndrooma johtuu?
Huijarisyndrooman taustalla on usein monenlaisia tekijöitä. Yksi merkittävä syy on yhteiskunnan ja koulutusympäristönkin asettamat paineet. Ammattikorkeakoulussa opiskelijoilta odotetaan usein paljon – heitä kannustetaan olemaan innovatiivisia, menestyviä ja valmiita työelämään. Nämä odotukset voivat kuitenkin aiheuttaa paineita, jotka ruokkivat epävarmuutta omista taidoista. Korkeat henkilökohtaiset tavoitteet ja taipumus vertailla itseään muihin voivat myös johtaa huijarisyndroomaan. Kun tuntuu siltä, että kaikki muut suoriutuvat paremmin, oma onnistuminen alkaa helposti tuntua vähäpätöiseltä tai jopa ansaitsemattomalta.
Moni asia juontaa juurensa lapsuudesta. Jatkuva vertailu toisiin muiden toimesta syö itseluottamusta ja sen takaisin saaminen on vaikeaa. Kuka sai parhaan numeron kokeesta? Kuka oli nopein? Kuka osasi vastata kysymykseen? Ja vaikka muut eivät vertailisikaan sinua muihin, voi ympäristökin ruokkia sitä, että itse jatkuvasti vertaat itseäsi muihin ja koet että et ole riittävän hyvä. Itse olin lapsena samanikäisestä serkkunelikosta yleensä se huonoin. Miten piinaavaa oli paappani tutkiessa todistustani ja luetellessa, mistä kaikista muut olivat saaneet parempia numeroita. Vaikka ei omat arvosananikaan mitään huonoja olleet, mutta huonompia kuin muiden.
Miten huijarisyndrooma vaikuttaa elämään?
Huijarisyndrooma voi ilmetä monin eri tavoin. Tyypillisiä oireita ovat jatkuva itsensä epäily, alisuoriutumisen pelko ja vaikeus hyväksyä kehuja tai tunnustusta. Vaikka saisit hyvän arvosanan tai kiitosta työharjoittelussa, sisäinen ääni voi vakuutella, että onnistuminen oli pelkkää tuuria tai että muut eivät vain ole vielä huomanneet ”todellista” tasoasi. Tällaiset ajatukset voivat vaikuttaa negatiivisesti henkiseen hyvinvointiin. Pitkään jatkuessaan huijarisyndrooma voi johtaa stressiin, ahdistukseen ja jopa uupumukseen. Se voi myös estää tarttumasta uusiin haasteisiin tai kehittymästä, koska pelko epäonnistumisesta on liian suuri.
Miten huijarisyndroomasta voi päästä eroon?
Ensimmäinen askel huijarisyndrooman käsittelyssä on sen tunnistaminen. Jos huomaat jatkuvasti epäileväsi itseäsi ja koet olevasi huijari, pysähdy ja pohdi, mistä nämä tunteet kumpuavat? Onko kyse todellisesta osaamisen puutteesta, vai voisiko kyseessä olla huijarisyndrooma? Itsemyötätunto ja itseluottamuksen vahvistaminen ovat avainasemassa. Voisit aloittaa esimerkiksi pitämällä kirjaa omista saavutuksistasi ja muistuttamalla itseäsi niistä säännöllisesti. On myös hyödyllistä harjoitella positiivista puhetta itsellesi: anna itsellesi lupa onnistua ja usko ja toista itsellesi, että osaaminen ja menestys ovat seurausta omasta työstäsi, eivät sattumasta. Tärkeää on myös oppia ottamaan palautetta vastaan ja mikä tärkeämpää, uskoa se.
Jos huijarisyndrooma tuntuu erityisen voimakkaalta, voi olla hyvä keskustella ammattilaisen kanssa. Myös vertaistuki voi olla erittäin arvokasta – kun kuulee muiden samankaltaisia kokemuksia, oma tilanne voi alkaa tuntua vähemmän raskaalta. Kuten esimerkkini tiimipalaverista, se todella auttoi jokaista ymmärtämään, että ei tässä mitään huijareita olla, vaan jokainen on ihan omien ansioidensa perusteella palkattu. Asioiden sanoittaminen ja konkretisoiminen auttaa uskomaan, kyllä minä osaan ja olen paikkani ansainnut.
Uskalla luottaa itseesi
Huijarisyndrooma voi tuntua raskaalta taakalta, mutta se on myös osa kasvuprosessia. Muista että et ole yksin näiden tunteiden kanssa, ja että niistä tunteista voi päästä yli. Jopa minä uskon jo monessa asiassa oikeasti osaavani ja pystyväni. Luota sinäkin itseesi ja omaan osaamiseesi – aivan varmasti olet ansainnut paikkasi, ja sinulla on paljon annettavaa. Ystävällisyys, kannustus, kehuminen, se ei ole sinulta eikä minulta pois. Näiden avulla on mahdollista rakentaa ympäristö, jossa jokainen voi tuntea olonsa itsevarmaksi ja päteväksi – ilman pelkoa siitä, että olisi huijari.
