Itsetunto ja itsetuntemuksen tarkkailu testien ja kirjallisuuden avulla
Aloitetaan ymmärtämällä mitä on itsetunto. Yleisen suomalaisen ontologian mukaan, sanaan liittyy seuraavat termit: alemmuudentunne, itseluottamus, itsensä hyväksyminen, minäkuva ja omanarvontunto. Sana on osana Psykologian käsitteistö ryhmä, ja sen englannin kielen termi on ”Self-Esteem” (YSO, 2023).
Kirjassa ”Itsetunto kohdilleen”, kirjailijat Toivakka ja Maasola (2011), esittävät, että itsetunto on kykyä luottaa itseemme, pitää itsestämme ja arvostaa itseämme. Hyvä itsetunto vaikuttaa hyvinvointiin ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Itsetuntoon liitetään muun muassa käsitteitä kuten tyytyväisyys itseen, itseluottamus, minäkäsitys, itsekunnioitus, itsearvostus, omanarvontunto ja itsevarmuus. Hyvä itsetunto auttaa saavuttamaan tavoitteita niin opiskelussa, työssä kuin yksityiselämässäkin. Terve itsetunto ei kuitenkaan pohjimmiltaan riipu ulkoisista saavutuksista, vaan keskeistä on oma kokemus itsestämme.
Toivakka ja Maasola (2011), esittävät, että itsetunto rakentuu monista eri osista. Itsetuntoon liitetään muun muassa käsitteitä kuten tyytyväisyys itseen, itseluottamus, minäkäsitys, itsekunnioitus, itsearvostus, omanarvontunto ja itsevarmuus. Näiden käsitteiden avulla voidaan hahmottaa itsetunnon ydinosat ja tärkeät elementit, kuten näkyy taulukossa 1 alla.
| Itsetunnon ydinosat | Määritelmät |
|---|---|
| Tyytyväisyys itseen | kyky hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja olla tyytyväinen omaan elämäänsä. |
| Itseluottamus | kyky luottaa omiin kykyihin ja taitoihin. |
| Minäkäsitys | käsitys omasta persoonallisuudesta ja siitä, millainen ihminen itse on. |
| Itsekunnioitus | kyky kunnioittaa itseään ja omia arvojaan. |
| Itsearvostus | kyky arvostaa itseään ja omaa elämäänsä. |
| Omanarvontunto | kyky kokea olevansa arvokas ja merkityksellinen ihminen. |
| Itsevarmuus | kyky toimia ja ilmaista itseään vakuuttavasti ja itsenäisesti. |
Tärkeitä elementtejä itsetunnon rakentumisessa ovat myös esimerkiksi omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen, omien tarpeiden huomioiminen, itsensä kehittäminen ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Itsetunnon rakentuminen on pitkä ja monimutkainen prosessi, joka vaatii pitkäjänteistä työtä ja tukea niin itseltä kuin kanssaihmisiltä.
Itsetuntemus on keskeinen osa ihmisen psyykettä ja se on välttämätön tekijä henkilökohtaisessa kasvussa ja kehityksessä. Itsetuntemus tarkoittaa kykyä tunnistaa ja ymmärtää omia ajatuksia, tunteita, toiveita ja tarpeita. Se on prosessi, jossa ihminen oppii tuntemaan itsensä paremmin ja ymmärtämään omia motiivejaan ja käyttäytymistään. (Dunderfelt, 2006).
Dunderfelt, T. (2006) kirjoitti kirjansa alkusanoissa lauseen, joka teki syvän vaikutuksen minuun. Hän kirjoittaa: ”Elämä on todellakin ylä- ja alamäkeä, iloa ja vastoinkäymisiä. Itsetuntemus ei ole pulikointia pienessä uima-altaassa, vaan ennemminkin se on purjehtimista aavalla merellä” (Dunderfelt, 2006). Teoksessa kirjailija tuo esille näkemyksen, että ihmisen itsetuntemus ja hänen elämässään tapahtuvat asiat etenevät rinnakkain. Ne voivat vaikuttaa toisiinsa, mutta eivät voi täysin muuttaa toistensa suuntaa. Kirjassa esitetään pieni mielen harjoitus, joka menee seuraavasti:
Harjoitus 1: Pidä hetki silmät kiinni, noin 30 sekunnin ajan. Mieti kaikkea, mikä elämässäsi on huonosti juuri nyt. Mieleen tulevat mahdollisesti terveysongelmat, rahahuolet, ihmissuhdekriisit ja tyytymättömyys työelämässä. Jatketaan harjoitusta avaamalla silmät ja tarkkailemalla ympärillä olevia esineitä, huonekaluja, ikkunasta tai ympäriltä näkyviä maisemia ja tarkkailemalla mahdollisesti ympärillä olevia muita ihmisiä. Huomataan, että elämässä ei ole kaikki ihan pielessä. Huomataan, että lähiympäristössä voi olla jotain pientä, johon voi itse vaikuttaa ja jonka voi itse parantaa, ja sen kautta parantaa tai helpottaa omaa tai jonkun toisen elämää hetkeksi tai hiukan, juuri nyt. Huomataan, että työmarkkinoiden, maailman ja talouspoliittisia ongelmia emme voi yksin ratkaista, ei edes hiukan tai hetkeksi, mutta se ei haittaa, koska niitä voidaan kollektiivisesti ratkaista.
Harjoituksen tarkoitus: Kun tämän mielenharjoituksen tekevä henkilö palaa takaisin ”tässä ja nyt” hetkeen, hän huomaa, että itsetuntemuksen perusharjoituksiin ja oivalluksiin kuuluu olennaisesti taito olla läsnä nykyhetkessä, eli ”tässä ja nyt”.
Persoonallisuus ja ydinminä
Dunderfelt, T. (2006) tarjoaa toisen täydentävän näkökulman psyykeen, keskittyen siihen, mitä minuudella tarkoitetaan, sillä se on kokemuksellisuuden yksikkö, joka näyttää olevan oman sisäisen maailmamme keskipiste. Hän käsittelee omia identiteettejämme, ainutlaatuisuuksiamme ja persoonallisuuksiamme. Dunderfeltin mukaan suurin osa länsimaisesta kulttuurista ja oikeusjärjestelmästämme perustuu ajatukseen, että ihmisen sisäinen tietoisuus antaa ja tukee hänelle sekä valinnanvapautta että vastuuta omista teoistaan ja ajatuksistaan tietyn iän jälkeen. Hän vertaa tätä Aasian kulttuureihin, joissa sisäisellä vapaalla ja itsenäisellä minuudella ei ole niin suurta merkitystä. Dunderfelt esittelee kuusi minämuotoa persoonallisuudessa: Fyysinen minä, joka kuvaa suhdettamme omaan kehoon ja viestintää kehon ja mielen välillä; Sosiaalinen minä, joka kuvaa asemaamme työyhteisössä ja perheessä sekä koulutus- ja ammatti-identiteettiämme; Kulttuurinen minä, joka kuvaa kansalaisuuttamme, harrastuksiamme, uskontoamme ja elämäämme ohjaavia uskomuksia; Kasvatettu minä, joka kuvaa perheen ja suvun vaikutusta persoonaamme, opittuja malleja ja perinteitä; Temperamenttinen minä, joka kuvaa biologisen toiminnan synnyttämiä toimintareaktioita, luonnetta ja käyttäytymismalleja; ja lopulta Ydinminä, joka on varsinainen minä syvine identiteetteineen ja mahdollisuus valita itse oma polkumme. Ydinminä sisältää Reaktiivisen minän eli osa minusta oka reagoi automaattisesti ja intuitiivisesti, sekä Reflektiivisen minän, joka viittaa kyky tarkastella ja arvioida omia ajatuksia, tunteita ja toimintaa. (Dunderfelt, 2006).
Harjoitus 2: Tässä harjoituksessa aloitetaan rauhoittamalla mieli ja keskittymällä sisimpään minään. Suljetaan silmät rauhassa ja ollaan sisäisessä hiljaisuudessa. Kuunnellaan ympäristöä 30 sekunnin ajan. Mietitään kaikenlaista, mitä ympärillä tapahtuu, mitä juuri nyt mietitään. Sen jälkeen annetaan mielen lentää kuin ilmaa ja vaeltaa vapaasti ajatuksesta toiseen. Mieleen tulee kaikenlaisia ajatuksia – tehtäviä, joita pitäisi tehdä, muita ihmisiä ja heidän reaktioitaan, arkilelämässä jotain, jonka unohdettiin tehdä eilen, tai jotain mitä sinun pitää muistaa tehdä myöhemmin tänään, joku tapahtuma menneisyydestä tai joku kaukainen matkakohde, jonne kävit joskus taannoin. Tässä vaiheessa ajatukset ovat kuin irtonaisia pilviä taivaalla. Astutaan mielessä vielä taaksepäin tai ylemmäksi ja katsotaan kaikkea, mitä mielessä liikkuu. Kaikki tämä on itse tehtyä, vaikutettua tai aikaansaatua. Kaikki tämä on osa omaa ”minuutta”.
Harjoituksen tarkoitus: Tätä harjoitusta kutsutaan ”Stream of Consciousness” (tietoisuuden virta) -harjoitukseksi, ja se toimii jatkuvasti taustalla alitajunnassamme, huomaamattakaan.
Itsetuntemusta ja vuorovaikutusta opettajan työssä.
Opettajan työssä itsetuntemus ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä sekä opettajan omassa työyhteisössä toimiessaan että oppilaiden kanssa toimiessa, ohjauksessa ja opettamisessa. Opettajan itsetuntemus auttaa häntä ymmärtämään omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan, mikä puolestaan auttaa häntä kehittämään omaa työtään ja toimimaan tehokkaammin opettajana. Opettajan vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä oppilaiden kanssa toimiessa, sillä hyvät vuorovaikutustaidot auttavat opettajaa kommunikoimaan selkeästi ja tehokkaasti oppilaiden kanssa. (Toivakka et al., 2011).
Mia Ulvilan pro gradussa ”Opettajan itsetuntemus: Itsen ja toisen kohtaaminen opetustyössä” (2019), tutkitaan itsetuntemuksen merkitykseen opettajan työssä. Tutkijan mukaan, itsetuntemus on keskeinen osa opettajan työtä, sillä se vaikuttaa opettajan kykyyn luoda suotuisa oppimisympäristö ja kohdata oppilaat. Itsetuntemus auttaa opettajaa hallitsemaan omia tunteitaan ja luomaan hyväksyvän tunneilmapiirin luokkaan, mikä on välttämätöntä oppimisen tukemiseksi. Opettajan itsetuntemus liittyy läheisesti vuorovaikutukseen ja on merkittävä opettajien henkilökohtaisen kasvun ja opettajuuden kehittymisen kannalta. Itsetuntemus mahdollistaa opettajalle syvemmän ymmärryksen itsestään, mikä puolestaan auttaa häntä kohtaamaan ja ymmärtämään muita paremmin. Tämä on erityisen tärkeää nykyaikaisessa koulumaailmassa, jossa opettajilta vaaditaan monipuolista osaamista ja kykyä vastata jatkuvasti muuttuvan ympäristön haasteisiin. (Ulvila, 2020).
Vuorovaikutustaitoja voi oppia ja harjoitella tietoisesti. Opettajan työssä näiden taitojen oppiminen ja harjoittelu ovat tärkeitä, sillä hyvät vuorovaikutustaidot auttavat opettajaa kommunikoimaan selkeästi ja tehokkaasti oppilaiden kanssa. Toivakka ja Maasola (2011) esittävät useita tapoja, joilla opettaja voi oppia ja harjoitella vuorovaikutustaitojaan. Heidän ajatustensa pohjalta, seuraavassa taulukossa (Taulukko 2) esitetään muutamia käytännön harjoituksia, jotka voivat auttaa opettajia harjoittelemaan ja kehittämään vuorovaikutustaitojaan.
| Vuorovaikutustaidon kehittämisen alue | Käytännön harjoitus |
|---|---|
| 1. Miten havainnoidaan omaa vuorovaikutuskäyttäytymistä? | Pidä viikon ajan päiväkirjaa, johon kirjaat ylös huomioita omasta vuorovaikutuskäyttäytymisestäsi eri tilanteissa. Analysoi, mitä voisit tehdä toisin. |
| 2. Käyttää toiminnallisia harjoituksia | Suunnittele ja toteuta pieni ryhmätyöskentelyharjoitus, jossa oppilaat harjoittelevat aktiivista kuuntelua ja vuorovaikutusta. Harjoituksen lopussa analysoidaan yhdessä. |
| 3. Antaa rakentavaa ja kannustavaa palautetta | Harjoittele palautteen antamista kollegaopettajan tai peda-mentorin kanssa. Keskity erityisesti positiivisen ja kehittävän palautteen antamiseen, vältä ”Hampurilais- palaute” tyyliä. |
| 4. Kannustaa oppilaita ilmaisemaan itseään | Järjestä ”vapaa mikrofoni” -hetki, jossa oppilaat voivat jakaa ajatuksiaan ja tunteitaan vapaasti ja turvallisesti. Tässä olisi hyvä olla etukäteen ilmoitettu ja harjoiteltu tehtävä ja aihe. |
| 5. Käyttää dialogia ja reflektointia | Käytä yhtä oppituntia dialogiin, jossa keskustellaan yhdessä valitusta aiheesta. Tässä voidaan hyödyntää ”Flip-the-classroom” työtapa. Keskity kuuntelemaan ja reflektoimaan yhdessä oppilaiden kanssa. |
| 6. Kehittää empatiakykyä | Tee harjoitus, jossa yrität asettua oppilaan asemaan ja miettiä, miten hän kokee erilaisia tilanteita koulupäivän aikana. Voit yrittää tehdä kotiläksyt oppilaiden kanssa yhdessä, oppitunnin jälkeen. |
Tämä lista ja harjoitukset voivat toimia lähtökohtana, ja opettajana niitä voit tietysti soveltaa ja muokata oman opetussubstanssin, ryhmäkokoon ja tarpeiden mukaan. Lisäksi on tärkeää muistaa, että vuorovaikutustaitojen kehittäminen on jatkuvaa ja vaatii säännöllistä harjoittelua ja reflektointia.
Itsereflektio
Tämän tehtävän kautta olen oppinut paljon itsestäni ja itsetuntemuksestani. Kirjallisuus, jota luin, antoi minulle uusia näkökulmia ja ajatuksia itsetuntemuksesta ja sen merkityksestä. Olen myös tutustunut Myers–Briggsin tyyppi-indikaattoriin (MBTI) ja sen tarjoamiin persoonallisuustyyppeihin. Tämä tehtävä on antanut minulle syvemmän ymmärryksen siitä, kuinka itsetuntemus on keskeinen osa opettajuutta ja kuinka se voi auttaa minua olemaan parempi opettaja.
Kiinnostukseni MBTI-testiin juontaa juurensa halustani ymmärtää paremmin omaa minuuttani ja persoonani. MBTI on työkalu, joka auttaa tunnistamaan omat vahvuudet, kehityskohteet ja toimintatavat. Se antaa mahdollisuuden nähdä, miten erilaiset persoonallisuuspiirteet vaikuttavat vuorovaikutukseen, päätöksentekoon ja stressinhallintaan. Tämä tieto on arvokasta, sillä se auttaa minua ymmärtämään, miten voin parhaiten toimia opettajana ja miten voin tukea opiskelijoitani heidän oppimisprosessissaan. Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori (MBTI) on persoonallisuustesti, joka luotiin 1940-luvulla Katherine Briggsin ja Isabel Myersin toimesta. Testi pohjautuu Carl Jungin teorioihin persoonallisuustyypeistä ja jaottelee vastaajat 16 eri persoonallisuustyyppiin vastausten perusteella. Nämä tyypit muodostuvat kahdeksasta eri lyhenteestä, jotka kuvaavat erilaisia persoonallisuuden piirteitä: ekstrovertti (E) tai introvertti (I), havainnoiva (S) tai intuitiivinen (N), ajatteleva (T) tai tunteva (F), ja harkitseva (J) tai spontaani (P), (MBTI, 2021).
Oman MBTI-testini tulokset osoittivat, että olen ESTJ-tyyppi. Tämä tarkoittaa, että olen…
E (Ekstrovertti): Suuntautunut ulkomaailmaan, saa energiaa sosiaalisista tilanteista.
S (Sensing eli Havainnoiva): Käytännöllinen, konkreettinen, realistinen, tietoon perustuva.
T (Thinking eli Ajatteleva): Tekee päätökset logiikan ja analyysin perusteella, keskittyy totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.
J (Judging eli Harkitseva): Suunnitelmallinen, järjestäytynyt, päätöksentekoinen, pitää rakenteesta ja selkeydestä.
ESTJ-tyypin henkilöt ovat usein itsevarmoja, järjestelmällisiä ja käytännöllisiä johtajia, jotka arvostavat järjestystä ja selkeyttä. He ovat tehokkaita organisoijia ja arvostavat perinteitä ja selkeitä sääntöjä (MBTI, 2021). Tämä analyysi auttoi minua myös tunnistamaan, mitkä ovat omat vahvuuteni ja heikkouteni opettajana, ja miten voin kehittää itseäni edelleen.
Vaikka olen ollut opettajana vain lyhyen aikaa, olen siinä ajassa oppinut, että itsetuntemus ja itsereflektio ovat keskeisiä osa-alueita opettajan ammatillisessa kehityksessä, ja aion jatkaa näiden taitojen kehittämistä tulevaisuudessa.
