Pikamuoti maassa, merellä ja ilmassa
Pikamuoti, joka perustuu nopeisiin mallistovaihteluihin ja halpatuotantoon, edistää ympäristön kuormitusta lisäämällä lyhytikäisten vaatteiden kulutusta. Polyesterin käyttö on kasvanut pikamuodin myötä, ja huonolaatuisten vaatteiden valmistus ja hävitys vapauttavat vesistöihin mikromuoveja ja kemikaaleja. Esimerkiksi Ghanassa 89 % kaatopaikkojen tekstiilijätteestä sisältää synteettisiä kuituja, jotka saastuttavat vesistöjä ja uhkaavat merieläimiä. Greenpeace Afrikan (Greenpeace, n.d.) kampanjassa todetaan, että noin 30 miljoonaa vaatetta saapuu Ghanaan joka toinen viikko. Näistä vaatteista jopa 500 000 vaatetta päätyy viikoittain avoimiin kaatopaikkoihin ja epävirallisiin jätepaikkoihin Kantamanto-markkinoilta. Nämä määrät kuvastavat tekstiilijätteen valtavaa määrää ja sen ympäristövaikutuksia Ghanassa. Lisäksi veden saastuminen haittaa kalastusta ja elinkeinoja, pahentaen sekä taloudellisia että terveydellisiä ongelmia paikallisille yhteisöille. Kestävien käytäntöjen ja kulutustottumusten muutos on välttämätöntä vesiekosysteemien suojelemiseksi. (Greenpeace, n.d; Nkatha, K. 2023; YLE, 2018.)
Kun keskustellaan erilaisten tekstiilien käytöstä, on kuitenkin hyvä muistaa, että tekstiiliteollisuudessa raaka-aine pitää ensin kasvattaa. Sitä ei esiinny luonnossa tarpeeksi – tai ollenkaan – vastaamaan kulutustamme. Esimerkiksi puuvillan viljely, kuidun jalostus ja kankaiden värjäys vaativat suuria määriä makeaa vettä ja tuottavat huomattavasti saastuneita jätevesiä. Tämä aiheuttaa vakavia ongelmia, kuten vesistöjen ylikuormitusta ja luonnon ekosysteemien tuhoutumista, mikä puolestaan vaikuttaa ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Suurin haaste tulee vedestä, sen kulutuksesta, varastoinnista ja saatavuudesta.
Kuluttajilla on tärkeä rooli tekstiiliteollisuuden ympäristövaikutusten vähentämisessä. Polyesterivaatteiden käyttöiän pidentäminen, harkittu ostaminen ja kierrätyksen tukeminen ovat tehokkaita tapoja vaikuttaa. Lisäksi pesupussien tai mikromuovisuodattimien käytöllä voidaan vähentää ympäristökuormitusta mikromuovien osalta.
Veden käyttö tekstiiliteollisuudessa
Veden kulutus on yksi tekstiilialan merkittävimmistä ympäristöongelmista. Esimerkiksi yhden puuvillapaidan valmistukseen voi kulua jopa 7 000 litraa vettä ja yksiin farkkuihin peräti 11 000 litraa. Tämä on merkittävä määrä, kun sitä vertaa esimerkiksi suomalaisten päivittäiseen vedenkulutukseen, joka on keskimäärin 120 litraa päivässä. (Räisänen ja muut, 2017.)
Polyesteri on synteettinen materiaali, jonka suosio johtuu sen kestävyydestä ja nopeasta kuivumisesta. Polyesterin tuotanto on kuitenkin merkittävä ympäristöongelma: sen raaka-aineena käytetään fossiilisen raakaöljyn tislaustuotteita ja sen tuotannossa vapautuu suuria määriä hiilidioksidia sekä muita kasvihuonekaasuja. Vuonna 2020 polyesterin kokonaistuotanto oli noin 63 miljoonaa tonnia, ja sen osuus globaaleista kuitumarkkinoista oli noin 56 %. Kierrätetyn polyesterin osuus oli noin 14,7 % polyesterin tuotannosta vuonna 2020.Myös polyesterin käyttö aiheuttaa ongelmia. Pesun aikana kankaasta irtoavat mikromuovit päätyvät vesistöihin, joissa ne voivat kertyä ravintoketjuun ja lopulta ihmisten elimistöön. (Suomen Tekstiili & Muoti ry 2022.)
Afrikassa sijaitsevissa tekstiilitehtaissa kemialliset prosessit ja päästöt saastuttavat paikallisia jokia vakavasti. Esimerkiksi Tansanian Dar es Salaamissa Msimbazi-joen veden pH-arvoksi on mitattu jopa 12, joka vastaa pyykinpesuaineen emäksisyyttä (Osipova, 2021). Tämä voi aiheuttaa vakavia kemiallisia palovammoja ihmisille, jotka ovat kosketuksissa veden kanssa. Lisäksi joen veden värin muuttuminen siniseksi farkkujen värjäyksessä käytettyjen kemikaalien vuoksi on konkreettinen osoitus ympäristön tilan heikkenemisestä.
Uusia tapoja veden käytön hallintaan
Tekstiiliteollisuuden on kehitettävä prosessejaan ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Innovatiiviset materiaalit, kuten kierrätetty polyesteri (rPET), sekä vedenkulutusta ja saastumista vähentävät teknologiat tarjoavat lupaavia ratkaisuja. Kierrätetty polyesteri vähentää riippuvuutta fossiilisista raaka-aineista ja pienentää tuotannon ympäristövaikutuksia.
Euroopan unioni on myös aktiivinen toimija kestävämmän tekstiiliteollisuuden edistämisessä. Tiukemmat säädökset, kuten Ranskan kansallinen vaatimus mikromuovisuodattimista uusissa pesukoneissa, voivat auttaa hillitsemään mikromuovipäästöjä ja vähentämään veden saastumista.
Ylikriittinen hiilidioksidi (scCO₂) -värjäys on innovatiivinen tekstiilien värjäystekniikka, joka eliminoi veden tarpeen ja vähentää merkittävästi kemiallisia päästöjä perinteiseen värjäykseen verrattuna. Menetelmässä hiilidioksidi altistetaan ylikriittiselle tilalle (31 °C, 73,8 bar), jolloin se saa sekä nesteen että kaasun ominaisuuksia. Tässä tilassa CO₂ toimii liuottimena, joka kuljettaa väriaineen tehokkaasti kankaan kuituihin. Prosessin jälkeen hiilidioksidi palautetaan kaasumaiseen muotoon, kerätään talteen ja kierrätetään, mikä pienentää ympäristövaikutuksia ja vähentää materiaalikustannuksia. (Elmaatya ja muut, 2020.)
Tekniikka soveltuu erityisesti synteettisille kuiduille, kuten polyesterille, mutta luonnonkuitujen, kuten puuvillan, värjäys vaatii lisäkäsittelyjä. ScCO₂-värjäys on nopea, tehokas ja tuottaa tasalaatuisia tuloksia. Prosessi kuitenkin vaatii kalliita, paineenkestäviä laitteistoja, mikä nostaa alkuinvestointikustannuksia. Näistä syistä teknologiaa käytetään pääasiassa suurissa tuotannoissa, mutta kehitteillä olevat pienemmät, sähkökäyttöiset laitteistot voivat mahdollistaa laajemman käytön. Suuryhtiöt, kuten Adidas ja Nike, hyödyntävät menetelmää osana kestävän kehityksen tavoitteitaan, ja esimerkiksi DyeCoo (DyeCoo n.d.) on toteuttanut teknologiaa teollisessa mittakaavassa vähentäen samalla päästöjä jopa 58 %.
ASEC-prosessi on innovatiivinen vedenkäsittelymenetelmä, jossa käytetään sonista haihdutusta ilman ulkoista lämpöenergian lisäystä, mikä tekee siitä energiatehokkaan ja adiabaattisen. Prosessi erottaa vedestä epäpuhtaudet, kuten suolat ja raskasmetallit kiteytymisen kautta, jolloin syntyy erittäin puhdasta vettä. Tämä vesi soveltuu teolliseen käyttöön tai jopa juomaveden valmistukseen. Lisäksi prosessi tuottaa kiinteää jätettä, kuten rikkiä tai muita alkuaineita, joita voidaan hyödyntää esimerkiksi lannoitteina, tukien kiertotaloutta. ASEC-teknologia vähentää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä ja on yhteensopiva uusiutuvan energian kanssa, mikä tekee siitä ympäristöystävällisen ratkaisun. Sen käyttöönotto voisi merkittävästi vähentää tekstiiliteollisuuden vedenkulutusta ja jätevesien ympäristövaikutuksia, edistäen kestävää kehitystä ja EU:n Green Deal -tavoitteita. (Estefanía ja muut, 2023.)
Kohti tyyniä tekstiilimarkkinoita
Yritysten onkin tasapainoteltava tuloskeskeisyyden ja eettisten arvojen välillä. Uusien innovaatioiden, kuten scCO₂-värjäyksen, toivotaan kuitenkin lisäävän vastuullisuutta tekstiiliteollisuudessa ja säästävän vesivaroja.
Finlayson toteutti kokeilun, jossa se valmisti kaksi erilaista pussilakanaa: toisen vastuullisesti ja eettisesti tuotettuna hintaan 54,95 € ja toisen vastuuttomammin, edullisempana versiona hintaan 14,99 €. Molemmat tuotteet asetettiin myyntiin vierekkäin, ja menekkiä seurattiin. Kokeilu osoitti selkeästi hinnan merkityksen kuluttajien valinnoissa, sillä useimmat valitsivat halvemman vaihtoehdon huolimatta sen vastuuttomammasta tuotantotavasta. Tämä esimerkki alleviivaa, kuinka suuresti hintatekijä ohjaa kuluttajien päätöksiä, vaikka vastuullisuus ja laatu olisivat esillä. (Finlayson, n.d.)
Yle Areenan Rehellinen muoti -dokumentti seurasi Amy Powneyä, Mother of Pearl -vaatemerkin johtajaa, hänen pyrkiessään luomaan mahdollisimman vastuullisen vaatemalliston. Dokumentti toi esiin eettisen muodin haasteet, kuten aikataulujen tiukkuuden ja eettisten materiaalien vaikean saatavuuden. Powney kohtasi suuria haasteita löytää läheltä villantuottajia, jotka täyttivät hänen eettiset standardinsa. Prosessi vaati paljon tutkimusta ja ponnisteluja. Dokumentti avasi katsojien silmät ymmärtämään, kuinka monimutkaista eettinen ja ympäristöystävällinen vaatetuotanto on, ja korosti vastuullisen muodin tärkeyttä, vaikka se voi olla aikaa vievää ja kallista. (Yle Areena, 2024.)
Jos kuluttajat valinnoillaan luovat riittävästi kannustusta yrityksille uusien innovaatioiden, kuten esimerkiksi scCO2-värjäyksen, käyttöönoton kannattavuuteen tekstiiliteollisuudessa, he samalla suojelevat kallisarvoisia vesivaroja globaalisti.
