Kehittämisehdotuksia asiakasrajapinnasta
Korhonen (2024) tutki sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinnon YAMK opinnäytetyössä nuorten kuvaamia syitä työttömyyden pitkittymisestä Kokkolan seudun työllisyyden kuntakokeilussa. Nuorten kuvaamien tekijöiden pohjalta muodostettiin työllisyyspalveluiden kehittämisehdotuksia tulevalle työllisyysalueelle hyödynnettäväksi. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa haastatteluaineisto kerättiin teemahaastatteluina 10 pitkäaikaistyötöntä nuorta haastattelemalla.
Pitkäaikaistyöttömyyttä ja siihen keskeisesti liittyviä ilmiöitä on tutkittu paljon. Sami Ylistön (2023) väitöskirja käsittelee pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisia valintoja. Nikka (2023) toteaa, ettei pitkäaikaistyöttömyyteen Suomessa ole saatu erilaisista yrityksistä huolimatta merkittävää muutosta 1990-luvun laman jälkeen. Työllisyyden kuntakokeiluista tulee työllisyysalueita tai kuntayhtymiä työllisyydenhoidon järjestämisvastuun siirtyessä valtiolta kunnille 1.1.2025. Korhonen (2024) pyrkii opinnäytetyössä kiinnittämään huomiota nuorten pitkäaikaistyöttömien kokemukselle syistä, jotka johtivat työttömyyden pitkittymiseen.
Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen: mitkä tekijät heikentävät työllistymistä, mitkä tekijät tukevat työllistymistä ja kuinka työllisyyspalveluita tulisi kehittää paremman työllistymisen saavuttamiseksi.
Työllistymistä tukevat ja heikentävät tekijät
Keskeisiksi työllistymistä tukeviksi tekijöiksi nuoret kuvasivat hyvinvoinnin, sosiaalisen tuen, motivaation ja sitoutumisen. Hyvinvointi ja erityisesti koettu hyvä terveydentila kuvattiin nuorten toimesta erityisen tärkeänä työllistymistä tukevana tekijänä. Koetun hyvinvoinnin kasvaessa myös nuorten näkemys tulevaisuuden mahdollisuuksista kasvoi. Kaikki haastateltavat nuoret (N10) kokivat työllisyyspalveluiden roolin neutraalina työttömyyden pitkittymiselle. Tämä antaa viitteitä siitä, että haaste suhteessa ajautumiseen pitkäaikaistyöttömyyteen ei ole niinkään työllisyyspalveluissa vaan pikemminkin tapahtumaketjuissa ennen pitkäaikaistyöttömyyttä. (Korhonen, 2024, s. 68). Työttömyyden kestosta huolimatta haastatellut nuoret kuvasivat tulevaisuudessa mahdollisuuksia opiskelun, työpaikan tai perheenperustamisen muodossa. Kuviossa 1 kuvataan haastateltujen nuorten kuvausta tulevaisuudesta.
Korhonen toteaa (2024) keskeisiksi työllistymistä heikentäviksi tekijöiksi nuorten kuvaavan ammattipätevyyden puutteen, työllistymismahdollisuuksien puuteen, taloudelliset haasteet, työttömyysajan ja pitkät välimatkat sekä sairaudet. Ammattipätevyyden puute rajasi haastateltujen nuorten työmahdollisuuksia ja näin ollen myös kavensi mahdollisuuksia avoimilla työmarkkinoilla. (Korhonen, 2024, s. 37). Sairauden hoidon koettiin nuorten kuvaamana olevan oleellista, jotta avoimet työmarkkinat olisivat realistista saavuttaa. Osa haastatelluista kuvasi vaihtelevia kokemuksia, siitä kuinka moniammatillinen yhteistyö oli heidän kohdallaan toiminut. Toisaalta haastatteluaineistosta ei käynyt ilmi, miten ja kuinka kauan nuoret ovat saaneet apua esimerkiksi mielenterveyden ongelmiin. (Korhonen, 2024, s. 61).
Tulosten merkitys
Sitran laskelmat kuvaavat kuinka nuorten syrjäytymisestä aiheutuvat kustannukset ovat pitkällä aikavälillä huomattavan suuria: 30 vuoden aikana syntyy noin 2,5 miljardin menetykset julkiselle taloudelle kymmentä tuhatta syrjäytynyttä nuorta kohden (Ylistö, s. 45, 2023). Näin ollen kyse on siis myös merkittävästä kansantaloudellisesta ongelmasta. Osa haastatelluista nuorista ei tiennyt lainkaan, mikä olisi itseä kiinnostava ala tai minkälaiset työpaikat voisivat olla itselle mielenkiintoisia (Korhonen, 2024). Ylistö (2015) kiteyttää kahteen toisiinsa linkittyvään tekijään nuorten elämänkulun vaikutuksen pitkäaikaistyöttömyyteen; kasautuviin vastoinkäymisiin ja realististen mahdollisuuksien puutteeseen.
Vauhkonen ja muut (2023) toteavat sosiaalisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuuden periytyvän koulumenestyksen kautta. Erityisesti toisen asteen koulutuksen puuttuminen on merkittävä riski, sillä se vaikeuttaa työmarkkinoille pääsyä eikä ilman toisen asteen koulutusta ole mahdollista hakeutua korkeakouluopintoihin. (Saari, Eskelinen & Björklund, 2020, s. 153.)
Työllisyyspalveluiden kehittämisen kohteet
Korhonen toteaa (2024) nuorten kuvaavan sitoutumisen, asiakaskeskeisyyden, kohdennetun tuen ja palveluiden yhteensovittamisen keskeisimpinä teemoina työllisyyspalveluiden kehittämisen näkökulmasta. Keskeiset kehittämisehdotukset (taulukko 2) kuvaa konkreettisia kehittämisehdotuksia, jotka on muodostettu nuorten kuvaamista tekijöistä.
Haastatellut nuoret kuvasivat kokemusta siitä, kuinka voimavaralähtöinen, yksilöllinen ja tarpeenvaatima tuki koetaan vastauksissa merkitykselliseksi. Vastauksissa korostui mielenterveys- ja terveyspalveluiden osuus osana työllistymistä tukevaa palvelua. Nuoret kuvasivat vastauksissa omaavansa neuropsykiatrisia piirteitä. Tarkasteltaessa kustannustehokkuutta erilaisissa julkisissa erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa nousee nopeasti keskusteluun ennaltaehkäisevien palveluiden rooli. (Korhonen, 2024).
Haasteeksi Korhonen (2024) arvioi muodostuvan, kuinka niukassa julkistaloudellisessa tilanteessa ennaltaehkäiseviin palveluihin esimerkiksi jalkautuvaan työhön on mahdollisuutta panostaa ilman suoraa vaikuttavuusarviota. SROI- menetelmän käytön tai vastaavien menetelmien hyödyntäminen yhteistyössä Keski-Pohjanmaan työllisyysalueen sekä eri työllisyyden verkoston ja hanketoimijoiden kanssa voisi tuottaa lisää tietoa monimutkaisesta ja vaikeasti arvioitavasta aiheesta päätöksentekijöille, jotta pitkäaikaistyöttömyyden kustannuksia voitaisiin hillitä kestävällä tavalla. (Korhonen, 2024, s.67).
Klemelä (2016, s.13) toteaa SROI- mittarin kaltaisen arviointimenetelmän olevan keskeinen ja vaikuttava keino mitata sellaisen toiminnan vaikuttavuutta, jota on vaikea asettaa mitattavaan muotoon. SROI-menetelmä toimii siten, että lasketaan SROI-lukuarvo, joka on organisaation tuottamien rahamääräisten hyötyjen ja investointien osamäärä eli suhde. SROI:ta voidaan käyttää eteenpäin katsovana eli ennakoivana tai taaksepäin katsovana eli arvioivana menetelmänä. (Klemelä, 2026, s. 13).
Korhonen toteaa (2024, s.67) olevan tärkeää uuden työllisyysalueen aloittaessa muistaa asiakasrajapinnasta tutkimuksessa noussut tarve monialaiseen yhteistyöhön. Monialaiselle yhteistyölle tarvitaan toteutuakseen aina aikaa ja resurssia. Mikäli moniammatillisuus ja yhteistyö eri viranomaisten välillä jää vain strategisen tason linjaukseksi on uhkana, ettei arjen työskentelyssä ole sitä mahdollista toteuttaa. (Korhonen, 2024, s.67). Hierarkkiseksi toiminnan tekee se, että tavoitteet ja toiminnan on määritellyt verkoston puolesta jokin taho, esimerkiksi johtoryhmä tai ohjausryhmä (Järvensivu, 2019, s. 118).
| Kehittämistarve | Ehdotus |
| Työllisyyspalveluiden kehittäminen yhteistyössä työnantajien kanssa tukemaan työnhakijoiden mahdollisuuksia avoimille työmarkkinoille siirtymistä. | Työllisyysverkostokoordinaattori, joka koordinoi ja vetää säännöllistä yhteistyötä työllisyysalueen, eri työllisyystoimijoiden sekä työnantajien välillä. |
| Työllisyyspalveluiden tiiviimpi yhteistyö työnantajien ja yritysten kanssa erityisen haastavassa työmarkkina-asemassa olevia työllistämisen edistämiseksi. | Työelämäohjaajien tai työhönvalmentajien kaltaisten toimijoiden riittävä jalkautuva rooli työpaikoille ja yrityksiin heikossa työmarkkina-asemassa rekrytoidun henkilön ja työnantajan tukemiseksi. |
| Työllisyyspalveluiden kohdennettu palvelumuotoilu (esimerkiksi neuropsykiatriset erityispiirteet). | Työllisyysalueen mahdollisuus kohdentaa tai tuottaa valmennustoimintaa (yksilö tai ryhmävalmennus) yhteistyössä työpajojen sekä eri palveluntuottajien kanssa. |
| Monialaisen yhteistyön kehittäminen. | Riittävän resurssitason varmistaminen tavoitteellisen yhteistyön saavuttamiseksi. |
| Työllisyyspalveluiden asiakaslähtöinen uudistaminen ja kriittinen arviointi. | Kvartaali- tai puolivuosittainen seuranta ja työllisyysalueen sovitut toimenpiteet pitkäaikaistyöttömyyteen johtavan virran katkaisemiseksi. |
| Pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisy systeemisen tason uudistuksilla. | Tavoitteellisen alhaalta ylös- johdetun verkostotyön koordinointi |
| Työllisyysalueen ja kuntien uudistuneen työttömyysturvan rahoitusmallin arviointi ja vaikuttavuuden kehittäminen. | Työllisyysverkostomainen toiminta ja yhteiskehittäminen. Eri vastuutahojen selkeys ja konkreettiset toimet. |
Kokonaisuuden onnistuminen
Korhonen (2024, s. 68) toteaa nuorten kuvaamien teemojen ja aiheesta tehdyn aikaisempien tutkimusten pohjalta, että mikäli virtaa pitkäaikaistyöttömyyteen nuorten kohdalla halutaan julkisin palveluin saada katkaistua, vaatii se onnistuessaan systeemisen tason onnistumista. Uudenlaista lopputulosta ei voida odottaa työllisyyspalveluiden vaikuttavuudesta ilman riittävää ja tarpeenmukaista asiakaslähtöistä uudistamista ja siihen liittyvää kriittistä arviointia ja ymmärrystä siitä, mistä vaikuttavuus syntyy. (Korhonen, 2024, s. 68).
Systeemisestä näkökulmasta tarkasteltuna Järvensivu (2019) toteaa toiminnan johtamisessa korostuvan kaikkien yhteiskunnan sektorien panos yhteiskunnallisten vaikutusten saavuttamisessa ja hyvinvoinnin rakentamisessa. Haastavien ja monisyisten usein yhteen kietoutuneiden ongelmien ratkaiseminen ei Järvensivun (2019) mukaan onnistu yksittäisen tahon tai organisaation toimesta vaan siihen tarvitaan eri osapuolten välistä toisiaan tukevaa yhteistyötä ja käytännön tasolla verkostoyhteistyön mahdollistamista. Vuoden 2025 alusta osana TE24 uudistusta uudistuu työttömyysturvan rahoitusmalli siten, että kuntien rahoitusvastuu työttömyysturvan rahoituksesta aikaistuu sekä laajenee. (Korhonen, 2024 s. 69.)
Korhonen (2024) kuvaa polkua pitkäaikaistyöttömyyteen sarjana yksittäisiä tapahtumia ja tapahtumaketjuja, jotka voidaan välttää systeemisen kokonaisuuden onnistuessa. Tulevaisuuden työllisyyspalveluiden keskeinen kysymys vaikeassa julkistaloudellisessa tilanteessa on, miten työttömyysturvan maksuosuuteen voi tosiasiallisesti vaikuttaa kunnan toimenpitein. (Korhonen, 2024, s.70.)
1.1.2025 aloittavia työllisyysalueita tullaan mittaamaan erilaisilla työ- ja elinkeinoministeriön asettamilla mittareilla. Korhonen (2024) toteaa, että mikäli virta pitkäaikaistyöttömyyteen onnistutaan katkaisemaan, tarvitaan systeemisen tason onnistumista, jossa keskiössä on asiakas, jonka palvelutarve tunnetaan. Tulevien työvoimaviranomaisten tehtäväksi yhdessä muiden yhteiskunnan toimijoiden kanssa jää vaikuttaa yhä paremmin siihen, ettei kuilu työvoiman kysynnän ja tarjonnan kanssa karkaa liian suureksi kurottavaksi umpeen. Kuinka rakentaa osallisuudesta toiveikkaampia tulevaisuuksia ja katkaista virtaa pitkäaikaistyöttömyyteen. Kuntaa tähän kannustaa työttömyysturvan rahoitusmallin uudistaminen, jossa kunnan vastuu työttömyysturvan rahoituksesta aikaistuu ja laajenee.
