Johdanto
Mielenterveys- ja päihdelainsäädännön uudistuminen vuoden 2023 alussa toi mukanaan korostuneen tarpeen kehittää monimuotoisia, helposti saavutettavia ja pitkäjänteistä kuntoutumista tukevia palveluita. Uudistuksen myötä mielenterveyden hoitoa ja kuntoutusta ohjaavat entistä vahvemmin terveydenhuoltolaki ja sosiaalihuoltolaki, joiden mukaisesti hoidon tulee olla jatkuvaa, moniammatillista ja potilaan kokonaisvaltaiset tarpeet huomioivaa. Erityisesti avohoidon ja tukipalveluiden merkitys korostuu uuden palvelurakenteen kontekstissa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2023).
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen (2023) mukaan tukipisteet toimivat osana tätä palvelukokonaisuutta. Ne tarjoavat mielenterveyskuntoutujille matalan kynnyksen palvelua, jonka tavoitteena on tukea asiakkaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä vahvistaa itsenäistä arjessa selviytymistä. Toimintaa toteutetaan yksilö- ja ryhmämuotoisesti, ja siihen sisältyy ohjausta, viriketoimintaa, arjen harjoittelua sekä vertaistukea. (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, 2023).
Tukipistetoiminnan vaikuttavuutta voidaan tarkastella erityisesti elämänhallinnan ja toipumisorientaation näkökulmista. Elämänhallinta tarkoittaa yksilön kykyä selviytyä päivittäisistä haasteista, säilyttää psyykkinen tasapaino ja löytää merkityksellisyyttä elämästään. (Raitasalo ym., 2004; Röpelinen, 2000). Mielenterveyskuntoutujilla elämänhallinta voi olla heikentynyt esimerkiksi sairauden, yksinäisyyden tai sosiaalisen eristäytymisen vuoksi. (Kuusinen-Laukkala, 2019). Toipumisorientaatio puolestaan painottaa yksilöllistä, merkityksellistä toipumisprosessia, jossa keskiössä ovat toivo, toimijuus, osallisuus ja identiteetin uudelleenrakentuminen. (Rissanen ym., 2024; Mielenterveyden keskusliitto, 2021).
Elämänhallinta mielenterveyskuntoutujan näkökulmasta
Elämänhallinta viittaa ihmisen kykyyn selviytyä elämän tuomista haasteista ja ylläpitää psyykkistä, sosiaalista ja fyysistä tasapainoa muuttuvissa olosuhteissa. (Raitasalo ym., 2024). Se ei ole pelkästään toimintakykyä tai suoritusta, vaan myös tunne siitä, että oma elämä on hallittavissa ja mielekästä. (Koskisuu, 2024, S.14). Mielenterveyskuntoutujilla elämänhallinnan kokemus voi olla heikentynyt esimerkiksi sairauden, stigmaan liittyvien kokemuksien tai arjen hallinnan rakenteiden puuttumisen vuoksi. (Kuusinen-Laukkala, 2019, S. 31).
Elämänhallintaan liittyy sekä sisäisiä että ulkoisia tekijöitä. Sisäinen elämänhallinta tarkoittaa psyykkisiä voimavaroja, kuten itsetuntoa ja kykyä kohdata vaikeuksia, kun taas ulkoinen elämänhallinta liittyy ympäristön tarjoamiin tukimuotoihin, kuten asumispalveluihin tai muuhun ohjattuun toimintaa. (Röpelinen, 2000, S. 24–25, 32). Mielenterveyskuntoutuksessa molemmat ovat keskeisiä ja tukipalveluiden tehtävänä on tukea molempien vahvistumista.
Tutkimuksen mukaan jo rutiinien palautuminen ja tunne kuulumisesta yhteisöön voivat lisätä yksilön psyykkistä tasapainoa. (Kröger, 2022, S. 79.) Tukipistetoiminta näyttäytyy tässä viitekehyksessä keinona vahvistaa elämänhallintaa konkreettisin keinoin. Päivittäinen rakenne, yhteisöllinen vuorovaikutus ja mahdollisuus osallistua itselle sopivaan toimintaan auttavat kuntoutujaa kokemaan arkensa hallittavampana ja ennakoitavampana.
Toipumisorientaatio mielenterveystyössä
Toipumisorientaatio on hoidon ja kuntoutuksen lähestymistapa, jossa keskiössä ei ole sairauden oireiden poistaminen, vaan yksilön kokema hyvinvointi ja merkityksellisen elämän rakentaminen. (Rissanen ym., 2024, S. 8–10; Mielenterveyden keskusliitto, 2021, S. 5). Se perustuu ajatukseen siitä, että jokaisella ihmisellä on voimavaroja ja mahdollisuuksia toipumiseen, vaikka sairaus olisi pitkäaikainen tai vaikea.
Toipumisorientaatiossa painottuu yksilön oma toipuminen ja siihen liittyvä prosessi, joka sisältää yksilön asenteet, arvot ja tavoitteet, niiden muuttumisen ja taitojen kehittymisen. (Santala, 2022, S. 112–113.) Ammattilaisen tehtävänä on tukea tätä prosessia ohjaajana ja kumppanina, ei kontrolloivana asiantuntijana. Palveluiden tulee edistää asiakkaan osallisuutta, toivoa ja identiteetin uudelleenrakentumista, elementtejä, jotka näkyvät esimerkiksi vertaistuen hyödyntämisessä ja asiakkaan aktiivisessa roolissa toiminnan suunnittelussa. (Rissanen & muut, 2024, S. 8–10.)
Yksi toipumisorientaation keskeisistä työkaluista on vertaistuki, jonka avulla kuntoutuja voi jakaa kokemuksiaan samankaltaisten ihmisten kanssa ja löytää uusia näkökulmia omaan tilanteeseensa. (Mielenterveyden keskusliitto, 2021, S. 5.) Lisäksi osallisuus esimerkiksi ryhmätoiminnoissa tai kokemusasiantuntijana toimiminen voivat tukea identiteetin rakentumista ja lisätä toivon tunnetta. (Laitila, 2019.)
Tukipistetoiminnassa toipumisorientaatio toteutuu käytännön tasolla muun muassa asiakaslähtöisen suunnittelun, yksilöllisen tuen ja ryhmämuotoisen toiminnan kautta. Tukipisteen ammattilaiset ovat mukana toiminnan toteuttamisessa ja myös asiakkaat voivat osallistua sisältöjen suunnitteluun. Tämä mahdollistaa sen, että kuntoutujat kokevat itsensä osallisiksi ja merkityksellisiksi, mikä on toipumisen ytimessä.
Tutkimuksen toteutus
Tämä artikkeli perustuu opinnäytetyöhöni, jonka tarkoituksena oli selvittää mielenterveyskuntoutujien kokemuksia tukipistetoiminnasta. Tässä osassa keskitytään yhteen tutkimuskysymykseen, miten tukipistetoiminta on vaikuttanut kuntoutujan elämänhallintaan ja toipumiseen. Näitä kokemuksia tarkastelemalla voidaan kehittää palveluita vastaamaan entistä paremmin asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita ja edistää heidän kokonaisvaltaista hyvinvointiaan.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena kolmella Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen tukipisteellä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla kymmeneltä mielenterveyskuntoutujalta. Haastattelut käsittelivät elämänhallintaa, toipumista sekä tukipisteen vaikutusta näihin. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa etsittiin merkityksellisiä kokemuksia tukipisteen vaikutuksista.
Tukipistetoiminnan vaikutukset elämänhallintaan ja toipumiseen
Tutkimukseen liittyvistä haastatteluista saatujen vastauksien perusteella, tukipistetoiminnan vaikutus kuntoutujan elämänhallintaan ja toipumiseen koettiin yhtenä näitä osa-alueita tehostavana tekijänä. Tukipiste koettiin turvalliseksi paikaksi johon oli helppo mennä huonoinakin päivinä. Toiminnasta saatiin vertaistukea, yhteisöllisyyden kokemusta ja se lievitti yksinäisyyttä. Helpottavana nähtiin myös toiminnasta luotu mahdollisuus olla täysin oma itsensä ja se koettiin helpottavana. (Kuvio 1.)
Haastatteluun osallistuneet kertoivat, että osallistuminen tukipisteen toimintaan rytmitti arkea ja se tuki myös rutiinien ylläpitämistä sekä vahvisti elämänhallinnan tunnetta. Tukipistetoiminnan koettiin olevan monipuolinen tuki arjessa ja se auttoi myös käytännön asioiden hallinnassa, kuten tarvittavien lääkitys asioiden tai reseptien uusimisien kanssa. Tukipisteellä olevat ryhmätoiminnot, yhteiset ruokailut olivat vastaajien mukaan passiivisuutta ehkäiseviä ja ne toivat päiviin sisältöä. Moni vastaajista koki pienienkin tehtävien ja osallistumisien tukevan toipumista ja tuovan mielekkyyttä arkeen. Vastaajien mukaan tukipiste antoi mahdollisuuden myös vertaistuen saamiseen ja se tarjosi erilaisia mahdollisuuksia jakaa kokemuksia, tuntea lohtua sekä ymmärtää omaa tilannettaan selkeämmin ja paremmin. (Kuvio 1.)
Arjen rutiinit luovat rakennetta ja lisäävät turvallisuuden tunnetta, mikä helpottaa päivittäisistä asioista selviämistä. Säännöllinen vuorokausirytmi on olennainen osa kuntoutujan hyvinvointia. Sosiaalinen ympäristö toimii merkittävänä tukena erityisesti silloin, kun se mahdollistaa varhaisen tuen saamisen. Luottamukselliset ihmissuhteet rohkaisivat avoimuuteen ja madaltavat kynnystä ottaa vaikeita asioita puheeksi. (Kuvio 1.)
Tukipistetoimintaan osallistuminen lisäsi vastaajien kokemuksia osallisuudesta. Kuulluksi tulemisen tunne vahvistui, koska koettiin että toiminnan sisältöön oli mahdollisuus vaikuttaa. Vastaajat toivat esille myös asiakaslähtöisen ilmapiirin tukipisteellä, ja sen koettiin tukevan osallistumista ja sitoutumista tukipisteen toimintaan. Vastaajien mukaan tukipisteeltä saadut vaikutukset peilautuvat myös taitojen kehittymiseen arjessa, esimerkiksi ruoanlaitto, säännöllinen ruokailu ja käsityöt koettiin tekemisen lisäksi oppimiskokemuksina ja ne tukivat itsenäisyyttä arjessa. (Kuvio 1).
Lopuksi
Sosiaali- ja terveysministeriön (2024) mukaan tavoitteena kuntoutukselle on yksilön toimintakyvyn, osallisuuden ja itsenäisyyden vahvistaminen. Kuntoutujan tarpeet ja tavoitteet ovat suuri osa kuntoutusta ja ne toimivat perustana kuntoutusprosessille, jossa ammattilaisen tuella yksilö kehittää ja ylläpitää toimintakykyään. Keskiössä on kuntoutujan osallistuva rooli, yhteisöllisyyden edistäminen sekä kuntoutumista ympäröivän ympäristön muokkaaminen kuntoutumista edistäväksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2024.)
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tukipisteillä on merkittävä rooli mielenterveyskuntoutujien elämänhallinnan ja toipumisen tukemisessa. Heikkinen-Peltonen & muut (2019, S. 302) mukaan kuntouttava mielenterveystyö pitää sisällään kuntoutujan elämänhallinnan tukemisen, kuntoutujan auttamisen pääsemään henkilökohtaisiin tavoitteisiinsa sekä kuntoutujan osallisuuden vahvistamisen yhteisöissä. Tavoitteena on tukea kuntoutujaa vahvistamaan sosiaalisia selviytymistaitojaan ja löytämään paikkansa yhteisöissä, huolimatta mielenterveysongelmien ja henkisen uupumuksen aiheuttamista vaikeuksista. Mielenterveystyössä kuntoutujaa pidetään aktiivisena osallistujana ja oman elämänsä asiantuntijana, jonka omat kokemukset ja tavoitteet ohjaavat kuntoutuksen kulkua. (Heikkinen-Peltonen & muut, 2019. S. 302).
Säännöllinen toiminta, vertaistuki ja mahdollisuus vaikuttaa omaan arkeen vahvistivat kuntoutujan voimavaroja ja identiteettiä. Osallisuuden ja toimijuuden kokemukset edistävät kuntoutujan voimaantumista ja vahvistavat itseluottamusta. Toipumisen kannalta keskeistä on avoin ja rehellinen vuorovaikutus sekä sairautta koskevan tiedon jakaminen. (Nordling & Toivio, 2013, S. 330–333).
Tukipisteet tukevat kuntoutujia kohti mielekästä arkea ja toipumista sekä vähentävät syrjäytymisen riskiä. Näin ollen niiden kehittäminen ja saavutettavuuden parantaminen ovat keskeisiä tavoitteita mielenterveyspalveluiden tulevaisuudessa.
Aiheesta enemmän
Luoma, H. 2025. Mielenterveyskuntoutujien kokemukset tukipistetoiminnasta. [ylempi AMK-opinnäytetyö, Vaasan ammattikorkeakoulu]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025051110611
