Luovuuden ja uteliaisuuden elementit
Luovuus on sana, joka herättää monia ajatuksia ja mielikuvia. Luovuutta tapahtuu monissa eri ympäristöissä: joku luo musiikkia, toinen kehittää uuden innovatiivisen tuotteen, kolmas muotoilee paremman organisaatiorakenteen. Laajimmillaan luovuus nähdään ihmismielen ominaisuudeksi, jonka avulla meillä kaikilla on kyky tuottaa uusia ideoita ja ratkaisuja sekä arkipäiväisiin että innovatiivisiin haasteisiin. Luovuuteen liittyy kyky ajatella eri tavalla kuin muut, kyky keksiä ja yhdistää näennäisesti toisiinsa liittymättömiä asioita. Luova mieli on avoin, joustava ja sinnikäs. Myös riskinottohalukkuus on tärkeää erityisesti luovissa yrityksissä, joiden on uskaltauduttava loikkaamaan uuteen siniseen mereen löytämään uusia liiketoimintamahdollisuuksia. (ks. esim. Amabile ym. 2005; Cropley 2011; Kim & Mauborgne 2017).
Yksi luovuuteen kytkeytyvä piirre on uteliaisuus, joka saa meidät esittämään kysymyksiä, tutkimaan ja etsimään vastauksia. Hagtved ym. (2019) toteavat, että uteliaisuus ja luovuus ovat osa ihmisluontoamme, edustaen sekä oppimista ja tutkimisen tarvetta että halua luoda jotain uutta ja arvokasta. Joku voi tietenkin muistuttaa vanhasta sananlaskusta ”uteliaisuus kissan tappoi”. Innovatiivisuuden näkökulmasta uteliaisuudella on kuitenkin vain positiivisia vaikutuksia. Uteliaisuus ruokkii mielikuvitustamme, laittaa ajatuksemme uusille poluille, haastaa kyseenalaistamaan olemassa olevia ajattelumalleja ja löytämään epätavanomaisia ratkaisuja (ks. esim. Gross, Zedelius & Schooler 2020). Se kehittää halua oppia ja ajaa meidät syventymään johonkin asiaan, mikä johtaa ehkä uusiin ainutlaatuisiin oivalluksiin.
Tutkimuksellisia näkökulmia
Uteliaisuuden käsite, sen mahdollisuudet ja keinot ovat tutkimuksellisesti haastavia. Teoreettiset tutkimukset ovat yhdistäneet uteliaisuuden luovuuteen, mutta niiden välisestä yhteydestä on varsin vähän empiiristä näyttöä. Ei voida olla varmoja siitäkään, johtuuko uteliaisuus vain uteliaisuudesta itsestään, vai voiko luova tekeminen johtaa uteliaisuuteen, vai liittyykö uteliaisuus luovuuteen jonkin muun tekijän kautta (Gross, Zedelius & Schooler 2020).
Wilkinson (2015, 48) päättelee onnistuneita yrittäjiä koskevassa tutkimuksessaan, että uteliaisuus on luovan ihmisen tärkein työkalu. Uteliaisuus myös liittyy avoimuuteen, joka on yksi tärkeimmistä luovuuden tekijöistä ja inhimillisen persoonallisuuden peruspiirteistä. Austin (2020) haastattelee artikkelissaan startup- ja sarjayrittäjää Ben Lammia, joka käyttää uteliaisuuden kehittämiseen jatkuvia miksi-kysymyksiä. Hän kertoo harjoittavansa Shoshin-tekniikkaa, joka perustuu ajatukseen aloittelijan mielestä: suhtautumista uusiin asioihin avoimesti, innokkaasti ja ilman ennakkokäsityksiä. Samassa artikkelissa viitataan Albert Einsteinin toteamukseen “I have no special talents. I am only passionately curious.” Seuraava esimerkki pohtiikin, miten avoimella asenteella ja intohimoisella uteliaisuudella voi löytää taiteesta uusia kehittämismahdollisuuksia myös teknologian ja esim. mittaustekniikoiden maailmaan ja soveltamiseen.
Uteliaana Kuntsilla
Toinen tämän artikkelin (utelias) kirjoittaja L. Saarikoski osallistui 27.5.2023 Vaasassa Kuntsin modernin taiteen museolla tieteen ja taiteen yhdistävään performanssiin ”Do trees dream of CO2?” (Vision Forum 2023a), koska jo pelkkä lehdessä nähty otsikko vaikutti kirjoittajasta niin erikoiselta ja oudolta, että se herätti uteliaisuuden. Tämän performanssiprojektin oli tuottanut Vision Forum (2023b) ja Vaasassa tilaisuuden vetäjät olivat ruotsalainen taiteilija Per Huttner (2023) ja ranskalainen taiteilija Karine Bonneval (2023). Taiteilijat olivat tulleet Kuntsille esittelemään ihmisten ja puiden väliseen kommunikointiin kehittämäänsä vuorovaikutusalustaa, jonka he olivat viimeisen vuoden aikana yhdessä työskennellessään muokanneet hyödyntäen tiedettä ja teknologiaa niin, että alustaa voitiin käyttää uusien ja mielenkiintoisten taiteellisten ilmaisujen luomiseen. Heillä oli käytössään itse kehitetty tekniikka (Bonnevalin mukaan hänen puun ääntä maasta mittaava mitta-anturinsa oli ainut maailmassa ja vain hänelle tehty), jota tutkijat pystyivät käyttämään puiden sisäisen viestinnän tutkimiseen ja tästä viestinnästä he tekivät taidetta. Taiteilijat käyttävät ääntä (ja valoa) muotoillakseen puiden sisäisiä signaaleja sellaisiksi ääniksi, joita ihmiset voivat kuulla ja nähdä ja joilla on taiteellisia ominaisuuksia. Lisäksi taiteilijat antoivat ihmisaivojen signaalien luoda ääniä, joita voitiin soittaa puiden juurille eli siihen kohtaan puuta, joka on herkin tämän kaltaiselle värähtelylle.
Insinöörikin uskoo, kun kuulee ja näkee
Kuullostaako edelläkuvattu tieteiskirjallisuuden utopistiseltä jutulta? Ellei allekirjoittanut olisi itse osallistunut tähän tapahtumaan ja päässyt kuuntelemaan ”puun ääniä”, voisi olla samaa mieltä, mutta kun omin korvin kuulee mitatut äänet, niin pakkohan se on uskoa. Kuuntelukokemus oli niin ainutlaatuinen, että harvoin tulee sellaista vastaan. Äänet on otettu myös nauhalle, joten jos joku tästä kiinnostuu, tervetuloa kuuntelemaan ääninauhaa Wolffintielle. Kuuntelukokemuksen lisäksi monia ajatuksia herätti taiteilijoiden toinenkin mittalaite, jonka avulla voitiin havainnoida puiden vuorokausirytmiä, jossa puut yöllä selvästi lepäsivät ja aamulla, auringonvalon käynnistäessä fotosynteesin, niiden aktiviteetti lisääntyi. Tämän ilmiön herkkä mittalaite pystyi mittaamaan ja lähettämään mittaussignaalit taiteilijoiden tietokoneelle, jolta vuorokauden mittausten graafi esiteltiin osallistujille. Graafista näki selvästi puun vuorokausirytmin. Projektissa käytettiin ei-invasiivista PEPIPIAF-teknologiaa (Hydrasol 2023). Tämä teknologia mittasi paineen ja lämpötilan muutoksia puun sisällä virtausliikkeen perusteella, tarjoten näkemyksiä puun kasvuun ja sopeutumiseen ulkoisiin muutoksiin.
Mitä utelias nyt oppi ja mitä hyötyä tästä oli?
Se, että kasvit omaksuvat tietoa ympäröivästä maailmasta ja osaavat reagoida muuttuneisiin olosuhteisiin, tarkoittaa, että niillä on eräänlaista sisäistä viestintää eli sisäinen ”kieli”. Eipä olisi insinööri tätä uskonut ennen kuin itse koki ja näki aiheeseen liittyviä mittauksia, joita taiteilijat toteuttivat performanssissaan! Tämän kokemuksen jälkeen aihe alkoikin kiinnostaa enemmän ja pienen kirjallisuuskatsauksen jälkeen huomattiin, että asiaa (sound-sensing flora) on tutkittu jo jonkin verran myös tieteellisestä näkökulmasta (Bonderud 2020). Insinööriaivolla heräsi ajatus siitä, voisiko kasvien kasvua edesauttaa (tai häiritä) jollain äänellä tai esim. musiikilla? Tuli mieleen Närpiön kasvihuoneiden tomaatit ja kuinka niiden kasvua nykyään tutkitusti edesauttaa oikeanvärinen ledivalaistus. Voisiko myös musiikki tai joku muu ääni vaikuttaa positiivisesti vaikkapa tomaatin kasvuun tai voisiko tomaatti puolestaan viestiä esim. huonosta vedensaannistaan tms. ongelmistaan viljelijälle? Asiasta löytyykin tieteellistä näyttöä (Vaughan 2019, Chamovitz 2012). Äänien vaikutus kasveihin on monimutkainen aihe. Tulevaisuudessa tehtävät tutkimukset voivat auttaa syventämään tietämystämme tästä ilmiöstä ja kehittämään uudenlaisia mittaus- ja ”kunnonvalvontalaitteistoja” myös kasveille niin maa- kuin metsätalouteen. Ekonomiaivot taasen keksivät kokonaan toisen sovellusalueen puiden äänimittauksille ja kuuntelulle eli niitä voisi hyödyntää esim. matkailussa hyvinvointipalveluiden kehittämisessä. Stressaantuneet nykyihmiset voisivat hyötyä puiden ”äänien” syväkuuntelusta luonnon helmassa ja rentoutua tällä tavoin. Kyseiset puuäänet Kuntsin performanssissa olivat uskomattoman hienoja ja todellakin rentouttavia.
Kyllä insinöörin (ja kaikkien muidenkin) kannatti ja kannattaa jatkossakin käydä taidemuseossa! Tulee monta uutta ideaa ja ajatusta kehitettäväksi!
