Tarve hiilijalanjäljen laskennalle on ylikuumentunut viimeisen parin vuoden aikana. Yritykset asettavat hiilineutraaliustavoitteitaan ja laskevat – tai laskettavat – toimintojensa ja tuotteidensa hiilijalanjälkiä tällä hetkellä aktiivisesti. Erityisesti VAMK:n ympäristöteknologian, mutta myös muiden alojen opiskelijat ovat olleet viime vuosina opinnäyte- ja kurssitöinensä täystyöllistettyjä yritysten hiilijalanjälkilaskentojen kanssa. Tähän voi ajatella olevan montakin syytä. Viimeistään IPCC:n 2018 julkaiseman raportin myötä yhteiskunnissa on herätty ilmastotoimien kiireellisyyteen – nyt on viimeistään aloitettava konkreettiset toimenpiteet hiilipäästöjen vähentämiseksi (IPCC 2018). Tämän myötä eri taho, kuten EU, valtiot, kunnat, yritykset ja toimialat ovat määrittäneet tiekarttoja kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämiselle sekä hiilineutraalin tilan saavuttamiselle. Yritysten ympäristövastuullisuudesta on puhuttu pitkään ja aihe on kuplinut pinnan alla 2000-luvulla ja yhteiskunnallinen paine yritysten konkreettisia ympäristötoimia kohtaan on viime vuosina vain kasvanut. Myös yritysten välisissä hankintaketjuissa ja asiakkuuksissa vaaditaan yhä useammin vaikkapa yrityksen hiilijalanjäljen ilmoittamista.
Hiilijalanjäljen ja elinkaarilaskennan erot
Hiilijalanjäljen laskennan rinnalla yritykset teettävät myös elinkaari- eli LCA-laskentoja (LCA = life cycle assessment). LCA-laskenta, jota määrittää ISO-standardit 14040 ja 14044, on painottunut tuotteiden elinkaarivaikutusten laskentaan, mutta sitä voidaan toteuttaa myös organisaatiotasolla. LCA-laskenta ottaa laajasti huomioon kaikki ympäristövaikutukset, kuten maankäytön muutokset, rehevöitymisvaikutukset sekä ilmastovaikutukset eli käytännössä hiilijalanjäljen. LCA käsittää myös ihmisen terveyteen kohdistuvat vaikutukset ja luonnonvarojen käytön. LCA-laskenta onkin laaja ympäristövaikutusten arviointi, kun taas pelkässä hiilijalanjäljen laskennassa keskitytään organisaation tai tuotteen ilmastonmuutosta kiihdyttäviin vaikutuksiin. (Turk et al. 2020)
Globaaleista ympäristökriiseistä puhuttaessa ilmastonmuutos ei ole ainoa ihmiskunnan hyvinvointia uhkaava tekijä. Ilmastoasiat on saatu 1970-luvulta alkaneen työn ja vasta käytännössä Pariisin ilmastosopimuksen (2015) jälkeen vihdoin laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja hiljalleen myös kaikkia osa-alueita läpileikkaaviin toimenpiteisiin. Samaan aikaan kuitenkin tutkijat puhuvat jo luonnon monimuotoisuuden rajusta vähenemisestä (Dasgupta 2021). Globaali väestön ja elintason kasvu sekä uudet ja vanhat teknologiat vaativat sen sijaan lisääntyvää luonnonvarojen käyttöä. Näitä laaja-alaisia ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia elinkaariarviointi pyrkiikin mitallistamaan. Luontovaikutuksille, joita esimerkiksi Jyväskylän yliopisto on määrittänyt omasta toiminnastaan, on myös kehittynyt omat laskentatapansa. (El Geneidy et al. 2021)
Laskennan toteutus
Hiilijalanjäljen laskennassa yleistyy tällä hetkellä World Resources Institute ja World Business Council for Sustainable Development –järjestöjen kehittämä GHG-protokollan määrittämä laskentatapa (Heinilä 2021). Laskennan haastavin osuus on saada luotettavaa tietoa kulutustyypeistä ja päästökertoimista, sillä itse laskeminen on yksinkertainen kertolasku, jossa esimerkiksi sähkönkulutusdata (MWh) kerrotaan sähköntuotannon päästökertoimella (kgCO2-ekv./MWh), jonka suuruus riippuu energiamuodosta, jolla sähkö on valmistettu. Haasteen aiheuttaa tässä tarkan sähkönkulutustiedon sekä päästökertoimen löytäminen. Erilaiset laskentaohjelmistot sisältävät tietokantoja, joista päästökerrointiedot ovat kerättävissä ohjelmistosta riippuen vaihtelevalla tarkkuudella (keskimääräinen eurooppalainen sähkö, suomalainen sähkö tai sähköyhtiön myymä sähkö). Monesti päästökertoimia on tarjolla myös avoimesti erilaisissa ilmaisissa palveluissa (OpenCO2 2021, SYKE 2021) ja yhtiöiden ympäristöselosteissa (EPD, Environmental Product Declaration) tai nettisivuilla (Helen 2021).
Elinkaarilaskenta poikkeaa hiilijalanjälkilaskennasta siinä, että kertoimia on pelkän ilmastovaikutuksia määrittävän päästökertoimen lisäksi muitakin. LCA-laskentaohjelmistot, pystyvät laskemaan suoraan tuotteiden elinkaariset ympäristövaikutukset syötetyn raaka-aine-, kulutus- ja prosessidatan perusteella. Ohjelmistoja ovat muun muassa ilmainen OpenLCA ja maksulliset SimaPRO sekä GaBi. Ohjelmiston lisäksi LCA-laskentaan tarvitaan tietokanta, josta löytyy ympäristövaikutuskertoimet eri raaka-aineille, tuotteille ja toiminnoille. Tietokantoja ovat esimerkiksi maksullinen ja yleisesti käytössä oleva Ecoinvent sekä Euroopan komission luoma maksuton EF-tietokanta, joka perustuu PEF (Product Environmental Footprint)-järjestelmään.
VAMK kouluttaa hiilijalanjälki- ja elinkaarilaskennan osaajia
VAMK käynnisti syksyllä 2021 Hiilineutraali teollisuus –koulutuksen, joka on maksuton ja etänä toteutettava teollisuudessa työskenteleville räätälöity 25 opintopisteen kurssikokonaisuus. Maksuton avoimessa AMK:ssa tarjottava koulutus on mahdollistunut Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella. Avoin ja maksuton hiilijalanjälki-koulutus jatkuu VAMK:ssa aina vuoden 2024 loppuun saakka. Perusopetuksessa VAMK:lla koulutetaan päästölaskentaosaamista niin tuleville ympäristö-, energia- kuin koneinsinööreille. Opiskelijat oppivat hiilijalanjälki- ja elinkaarilaskentaa lisäksi muun muassa erilaisilla projektikursseilla, joilla tehdään suoraan yrityksille laskentoja ja selvityksiä sekä opinnäytetöissään. Yrityksille nämä laskennat ovat usein kullanarvoisia. Aikaa oman henkilökunnan perehdyttämiseen ja laskennan suorittamiseen ei välttämättä ole, jolloin opiskelijatyö antaa hyvän kuvan nopealla aikataululla siitä, missä tilassa yrityksen ympäristövastuullisuus on sekä mitä toimia päästöjen vähentäminen vaatii.
