Maailman terveysjärjestön (WHO) strateginen visio pyrkii tukemaan digitaalista terveyttä ja tasa-arvoista pääsyä korkealaatuisiin terveyspalveluihin. Digitaalisen terveydenhuollon avulla voidaan ratkaista pitkäaikaisia haasteita terveydenhuoltojärjestelmissä ja parantaa hoidon laatua ja tehokkuutta, mikä puolestaan lisää niiden kykyä tarjota olennaisia palveluita kaikille. (WHO, 2021.)
Sote-sektorin digitalisaatio keskittyy toimintatapojen uudistamiseen ja palveluprosessien sähköistämiseen, mikä korostaa ammattilaisten ja kansalaisten aktiivista osallistumista. Erityisesti digihoitopolut, mobiilisovellukset ja muut sähköiset palvelut mahdollistavat uudenlaisen vuorovaikutuksen ja palvelujen tarjoamisen, ottaen huomioon yksityisyyden suojan, vaikuttavuuden ja turvallisuuden. (Saranto ym., 2020.)
Tuoreessa sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaation ja tiedonhallinnan strategiassa (Sosiaali- ja terveysministeriö [STM] 2023) tavoitteena on sellaisten digipalveluiden aikaansaaminen, joissa omatoiminen hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistäminen toteutuu ja raskaiden palvelujen tarve vähenee. Omatoimisuus edellyttää helppokäyttöisyyttä, yksilöllisyyttä sekä ajasta ja paikasta riippumattomuutta.
Teknologian ja digitalisaation nopea kehitys on mullistanut sosiaali- ja terveydenhuollon sektorit, tarjoten uusia mahdollisuuksia palveluiden uudistamiseen ja sähköistämiseen. Tämän muutoksen keskiössä on kansallisen, ohjauksen ja kansalaisten valmiuden lisäksi toimintakulttuurin muutos, joka mahdollistaa digitalisaation hyödyntämisen terveydenhuollossa. (Saranto ym., 2020.)
Tutkimuksen toteutus
Auli Virtasen (2024) YAMK-opinnäytetyön tutkimuksessa keskityttiin digitaalisen Helppari-sovelluksen käyttökokemuksiin sekä sovelluksen käytön kehittämiseen Vaasan keskussairaalan skopiayksikössä. Tutkimuksessa tarkasteltiin sovelluksen vaikutuksia potilashoidon suunnitteluun ja toteutukseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla ja analyysi suoritettiin laadullisen tutkimusmetodin mukaisesti, käyttäen kokemuskeskeistä lähestymistapaa.
Analyysi alkoi aineiston pelkistämisellä, jolloin tavoitteena oli tunnistaa keskeiset ilmiöt, teemat ja käsitteet. (Tuomi & Sarajärvi, 2018). Pelkistetystä aineistosta muodostettiin alakategoriat, jotka yhdistettiin yläkategorioiksi, edustaen laajempia teemoja sekä ryhmiteltiin tutkimuskysymysten mukaisesti. Analyysi suoritettiin induktiivisen ja deduktiivisen lähestymistavan yhdistelmänä. Induktiivisessa osuudessa analyysi eteni aineiston pohjalta ilman ennakko-oletuksia (Kyngäs ja Vanhanen, 1999), kun taas deduktiivisessa osuudessa aineistoa peilattiin teoreettisiin näkemyksiin (Tuomi& Sarajärvi, 2018). Tämä yhdistelmä mahdollisti vuoropuhelun aineiston ja teorian välillä, vahvistanen tutkimuksen tieteellistä perustaa ja edistäen ymmärrystä digitalisaation vaikutuksesta terveydenhuollossa (Juhila, 2022).
Helppari-sovelluksen edut
Tutkimustulosten perusteella Helppari-sovelluksen käyttöönotto Vaasan keskussairaalan skopiayksikössä havaittiin tarjoavan merkittäviä etuja, jotka parantavat potilashoidon laatua ja tehostavat hoitohenkilökunnan työprosesseja. Sovellus mahdollistaa erityisesti viestinnän nopeutumisen ja sujuvoittamisen potilaiden ja hoitohenkilöstön välillä, mikä on keskeistä potilasturvallisuuden ja -tyytyväisyyden kannalta.
Sovelluksen tarjoama keskustelutoiminto ja tarkistuslistat auttavat potilaita ja hoitohenkilökuntaa valmistautumaan toimenpiteisiin. Tämä edistää tehokkaan ja turvallisen hoidon suunnittelua ja toteutusta sekä parantaa diagnostiikan onnistumista. Asiakkaat arvostivat mahdollisuutta saada ajantasaista tietoa toimenpiteistä ja hoito-ohjeista mobiilisovelluksen kautta, etenkin viestintäominaisuus henkilökunnan ja asiakkaiden välille toi lisäarvoa monelle.
Helppari-sovelluksen haasteet
Toisaalta tutkimustulokset osoittavat, että Helppari-sovelluksen käyttökokemus ei ole täysin ongelmaton. Käyttäjät ovat kohdanneet haasteita, kuten sovelluksen monimutkaisuutta ja puutteita sen integraatiossa muihin järjestelmiin, etenkin ajanvarausohjelmiin. Nämä tekniset ongelmat voivat lisätä hoitohenkilökunnan työtaakkaa ja luoda viivästyksiä hoidon toteutuksessa. Lisäksi on ilmennyt syrjäytymisriski, erityisesti vanhempien potilaiden ja teknologiaa vähemmän käyttävien ryhmien keskuudessa, jotka saattavat kohdata vaikeuksia digitaalisen sovelluksen käytössä.
Kehittämisehdotukset
Tutkimuksen pohjalta on selvää, että Helppari-sovelluksen potentiaali parantaa tähystyspotilaiden hoitoprosessia on huomattava, mutta sen täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää jatkuvaa teknistä kehittämistä, käyttäjäkoulutusta ja tukea.
Kehittämisehdotukset keskittyvät erityisesti käyttöliittymän selkeyttämiseen, integraatio-ongelmien ratkaisemiseen ja eri käyttäjäryhmien tarpeiden huomioon ottamiseen, jotta digitaalinen kuilu ei syvenisi. Näin ollen on tärkeää, että sovelluksen kehitystyössä painotetaan käyttäjälähtöistä suunnittelua ja aktiivista palautteen keräämistä sekä pyritään luomaan inklusiivisia ratkaisuja, jotka tukevat kaikkien potilasryhmien tasa-arvoista pääsyä digitaalisiin terveyspalveluihin.
Tarve räätälöidyille ratkaisuille
Vertaamalla Vaasan keskussairaalan kokemuksia muihin tutkimuksiin sote-sektorilla, voidaan havaita, että mobiilisovellusten käyttö on edistänyt digitaalisen transformaation tavoitteita terveydenhuollossa. Kuitenkin jokainen yksikkö kohdannee haasteita, jotka vaativat räätälöityjä ratkaisuja oman toimintansa kannalta. Tämä korostaa jatkuvan kehityksen ja mukautuvan lähestymistavan merkitystä digitaalisten terveyspalveluiden käyttöönotossa.
Tasa-arvo digitaalisten sovellusten käytössä
Tehokkaan hyödyntämisen edellyttämä jatkuva kehitystyö, koulutus ja tekninen tuki korostavat sovelluksen käyttökokemuksen parantamisen, teknisten haasteiden ratkaisemisen ja kaikkien potilasryhmien tasa-arvoisen pääsyn varmistamisen tärkeyttä. Tutkimus nostaakin esiin tasa-arvon ja eriarvoisuuden kysymyksiä digitaalisen sovelluksen käytössä. Tulee muistaa asiakkaiden heterogeenisuus sekä ymmärtää, että ikä ei määritä digiosaamisen taitoa. THL:n DigiIn -hankkeessa tehdyistä tutkimuksista on ilmennyt, että vuonna 2020, 70 vuotta täyttäneistä kolmasosa ei käyttänyt lainkaan internettiä sähköisessä asioinnissa. (Heponiemi ja muut, 2023, s. 11.)
Vanhempien potilaiden ja teknologiaa vähemmän käyttävien ryhmien mahdollinen syrjäytyminen sekä kielimuuri ja digitaalisen osaamisen puute korostavat tarvetta inklusiiviselle suunnittelulle ja tuelle. Digipalvelujen tuottajien on varmistettava yhdenvertainen ja laadukas palvelu myös niille asiakkaille, jotka eivät käytä digitaalisia palveluita. Onkin tärkeää tarjota vaihtoehtoisia keinoja tiedon saantiin ja palveluiden käyttöön, jotta hoito ja hoitoon pääsy pystytään turvaamaan tasa-arvoisesti sekä ehkäisemään syrjäytymistä. Digitalisaatioon tulee aina sisältyä myös käytön opastus ja varmistettava tuki ja ohjaus myös niille, jotka eivät syystä tai toisesta halua käyttää digitaalisia palveluita (STM, 2023).
Digitaalisen asioinnin ensisijaisuus
Digitalisaatio ei ole pelkästään tekninen muutos, vaan se on myös kulttuurinen ja sosiaalinen siirtymä, joka vaatii meiltä kaikilta sopeutumista ja oppimista, jotta voidaan rakentaa tehokkaampaa ja inhimillisempää terveydenhuoltoa tulevaisuudessa. Tähän oppimiseen on kiinnitettävä huomiota ja resursseja, koska tulevaisuus myös sosiaali- ja terveydenhuollossa on yhä digitaalisempi. Ministeriön mukaan digitaalisen asioinnin tulisi olla ensisijaista kaikilla hyvinvointialueilla, niissä palveluissa, joihin se sopii ja palvelun piiriin soveltuvien asiakkaiden kohdalla (STM, 2023).
