Eveliina Ekberg ja Jonna Nygård (2024) tutkivat sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinnon YAMK-opinnäytetyössä varhaiskasvatuksen ammattilaisten kokemuksia työhyvinvointiin liittyen. Tutkimuksessa vertailtiin ison ja pienen kunnan henkilöstön näkemyksiä. Useissa kaupungeissa henkilöstön saatavuus sekä työssä pysyvyys asettaa haasteita varhaiskasvatukselle. Varhaiskasvatuksen työ saatetaan kokea hektiseksi ja raskaaksi ja näin ollen työntekijät hakeutuvat muualle töihin. Varhaiskasvatuslain muutokset sekä varhaiskasvatuksen perusteiden päivitys on tuonut henkilöstölle lisää paineita muuttuvaan työhön. Manka ja Manka (2023, s. 71) esittävät keinoja, joilla työntekijä voi vahvistaa omaa työhyvinvointipääomaansa. Keskeistä on työntekijän ymmärrys omasta vastuustaan hyvinvoinnin edistämisessä, mikä viittaa itsensä johtamiseen. Työhyvinvointipääomaa tukevat myös oman osaamisen jatkuva ylläpito ja kehittäminen sekä valmius sopeutua muutoksiin ja ylläpitää myönteistä asennetta. Lisäksi elämäntapojen huomioiminen vaikuttaa merkittävästi työhyvinvointiin. Työelämässä korostuvat myös työyhteisötaitojen merkitys, työyhteisön tukeminen sekä esihenkilön tärkeä rooli hyvinvoinnin edistämisessä. Rauramo (2012, s. 111) korostaa sosiaaliseen pääoman koostuvan tasa-arvoisesta, nykyaikaisesta ja avoimuuteen perustuvasta yhteisöllisyydestä. Sen keskeisiä peruspilareita ovat luottamus ja vuorovaikutus, jotka edistävät tiedonkulkua työyhteisön jäsenten välillä ja helpottavat yhteistyötä ihmisten kesken.
Vuonna 2019 kiinalaiset tutkijat Li ja Zhang tutkivat Manner-Kiinassa lastentarhanopettajien työstressiä ja työhyvinvointia 615 varhaiskasvatuksen työntekijän keskuudessa. Kyselyssä selvitettiin opettajien kokemaa työstressiä, psykologista pääomaa, sosiaalista tukea ja työhyvinvointia. Tulokset paljastivat, että opettajat kokevat stressiä matalien palkkojen, lyhyiden lomien, raskaan työkuorman, vähäisen lepoajan ja lasten haastavan käyttäytymisen vuoksi. Tämä stressi johtaa usein väsymykseen, yksinäisyyteen ja henkiseen uupumukseen, mikä voi vaarantaa terveyden. Lisäksi tutkimuksessa korostui opettajien hyvinvoinnin merkitys lasten kehitykselle.
Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: mitkä tekijät edistävät henkilöstön työhyvinvointia, mitkä tekijät haastavat henkilöstön työhyvinvointia ja mitä työyhteisöissä tulisi kehittää, jotta työhyvinvointi kohentuisi?
Työhyvinvointia edistävät tekijät
Ekbergin ja Nygårdin opinnäytetyön tulosten mukaan varhaiskasvatuksen ammattilaiset isossa kunnassa kuvasivat työhyvinvointiaan edistäviksi tekijöiksi muun muassa lapset, onnistumiset työssä ja sitä kautta positiivisen vaikutuksen työmotivaation, työpaikan ilmapiirin ja kannustavan työympäristön, tiimityön, omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimisen, esihenkilön ja psykologisen pääoman merkityksen.
Lasten moninaistuneet ja lisääntyneet haasteet ovat haastaneet varhaiskasvatuksen työntekijöiden osaamista ja ammatillisuutta. Monet haastateltavat kuitenkin kertoivat kääntäneensä vaikeudet voitoksi, pitäen haasteita edistävinä tekijöinä. He kokivat, että työ tarjoaa mahdollisuuden haastaa itseään ja kehittää ammatillisuuttaan, mikä tekee työstä mielekästä ja tuo onnistumisen tunteita. Hyvän työilmapiirin merkitys korostui lähes kaikissa haastatteluissa. Hyvän ilmapiirin piirteiksi mainittiin kehittämishalu, innokkuus, tasa-arvoisuus ja avuliaisuus, ja vastaajat ilmensivät halua kokeilla uusia asioita. Positiivisuus nostettiin myös keskeiseksi voimavaraksi, ja siihen liittyi kohteliaisuus, ystävällisyys ja hyväntuulisuus työkavereita, lapsia ja huoltajia kohtaan.
Psykologisen pääoman tekijät, kuten itsevarmuus, optimismi ja sinnikkyys, vaikuttavat työhyvinvointiin. Haastateltavat korostivat optimismia kyvyssä nähdä asiat positiivisesti ja ratkaisukeskeisesti. Sinnikkyys tarkoittaa sitkeyttä haastavassa työssä, ilman luovuttamista. Itseluottamus omiin taitoihin on tärkeää, ja haastateltavat korostivat harjoittelun merkitystä, vaikka eivät kaikkea osaisikaan. Negatiivisuudesta erossa pysymisen tärkeys mainittiin myös.
Tiimityön onnistumisen kannalta, pienen kunnan työntekijät mainitsivat työpaikan hyvän ilmapiirin, avoimuuden sekä yhteiset säännöt. Työntekijät korostivat myös esihenkilön merkitystä ja roolia työhyvinvoinnin edistämisessä. Positiivisina asioina pidettiin myös varhaiskasvatuksen lapsia sekä lasten onnistumisia, niistä koetiin onnistumista myös omassa työssä. Varhaiskasvatuksen lapset antoivat iloa työpäivään ja toiveikkuutta tuleviin koitoksiin. Lasten kanssa oli ilo työskennellä ja heidän onnistumisestaan saatiin omaan työhön voimavaroja ja työmotivaatiota tulevaisuuteen.
Työhyvinvointiin miellettiin myös tärkeänä oma terveydentila ja jaksaminen sekä liikunnan harrastaminen. Nukkuminen ja terveellisesti syöminen auttoi myöskin jaksamaan hektisessä työssä. Ystävien kanssa vietetty aika ja keskustelut heidän kanssaan koettiin myös merkittäväksi asiaksi. Palautteen, erityisesti kannustuksen, saaminen niin työkavereilta kuin esihenkilöltäkin koettiin positiivisena.
Työhyvinvointia haastavat tekijät
Henkilökohtaisen elämän haasteiden esiintyminen voi heijastua suoraan työelämään ja heikentää työssä jaksamista, mikä puolestaan vaikuttaa työhyvinvointiin. Haastateltavat toivat ilmi, että varhaiskasvatuksen työolot ovat muuttuneen paljon viimeisten vuosien/vuosikymmenien aikana. Työoloihin viitattiin muun muassa jatkuvalla kiireen tunnulla, joka saattaa taasen johtaa huonotuulisuuteen ja sitä kautta negatiivisuuteen. Eräs haastateltava käytti negatiivisuudesta ja negatiivisista ihmisistä termiä energiasyöppö. Negatiivisuuteen liitettiin helposti myös huono vuorovaikutus. Myös työpäivän aikana kärsittävä melu koettiin työhyvinvointia haastavana. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset sanoittivat huoltaan siitä, etteivät vanhemmat näe lapsiaan enää ykkösasiana elämässään. Isossa kaupungissa työntekijät kokivat, että joutuvat työssään tekemään sosiaalityötä varhaiskasvatuksen lisäksi.
Pienen kunnan työntekijät nostivat haastaviksi tekijöiksi muun muassa työajan riittämisen annettuihin tehtäviin, hektisen työn, erilaiset palaverit sekä varhaiskasvatuksen muuttuvat lait ja säädökset, jotka tuottavat lisää paperitöiden tekemistä työntekijöille. Työntekijät kokivat, että tietokoneella tehty työ ja vietetty aika on pois varhaiskasvatuksen lapsilta. Haastatteluissa mainittiin myös riittämättömyyden tunne ja kirjallisten töiden kasaantuminen. Lasten väkivaltaisuus ja vanhemmuuden haasteet koettiin merkittävinä haasteina. Myös henkilöstön negatiivisuus, eriävät mielipiteet ja vaikeus käsitellä haastavia asioita tiimeissä nousivat esiin. Toivottiin avointa keskustelukulttuuria ja korostettiin työntekijän oman käytöksen vaikutusta työilmapiiriin. Henkilöstön suuri vaihtuvuus, puutteellinen palaute ja tiedonkulku koettiin ongelmiksi. Avoimuuden ja rehellisyyden nähtiin olevan avain parempaan työilmapiiriin. Työterveyshuollon koettiin keskittyvän enemmän sairauksien hoitoon kuin työperäisten sairauksien ennaltaehkäisyyn, ja ajan saaminen työterveyden vastaanotolle koettiin erittäin hankalaksi. Työn ja vapaa-ajan erottaminen mainittiin haastavaksi, koettiin, että työt tulivat mieleen myös vapaa-ajalla ja joskus kirjallisiakin töitä tehtiin omalla vapaa-ajalla. Osa haastatelluista koki, ettei vapaa-aikakaan riittänyt toipumiseen työn rasitteista.
Työhyvinvointia parantavat kehittämiskohteet
Varhaiskasvatuksen työntekijät kokivat työhyvinvointia edistäviksi tekijöiksi asenteen, resurssien ja työmäärän ymmärtämisen, työterveyspalvelujen parantamisen, tyhy-toiminnan, kannustuksen, positiivisten asioiden huomioimisen ja vuorovaikutuksen. Kehittämiskohteina korostuivat avoin ja rehellinen keskustelu, rakentava palaute, toisten kuunteleminen ja hyvät vuorovaikutustaidot. Positiivinen asenne nähtiin tärkeänä työilmapiiriin vaikuttavana tekijänä. Lisäksi kehitystarpeita olivat työolosuhteiden parantaminen, sijaisten saatavuusongelmat, negatiivisuuden vähentäminen ja oman työn reflektointi.
Varhaiskasvatuksen ammattilaiset sanoittivat avoimesti työhyvinvointiaan kehittäviä tekijöitä, mutta toivat myös rohkeasti ilmi niitä tekijöitä, jotka haastavat omaa työhyvinvointia. Ekbergin ja Nygårdin (2024) tutkimuksessa haastateltavat kertoivat omalla asenteella olevan suuri merkitys oman työhyvinvoinnin sekä työssä viihtymisen kanssa. Kehittämisehdotuksissa haastateltavat nostivat konkreettisia toimia, joita pystytään korjaamaan ja kehittämään työyhteisötasolla, mutta myös sellaisia kehittämisideoita, joita voidaan viedä tietoon ylemmälle portaalle. Toivomme, että tutkimuksemme tulokset herättelisivät myös muita varhaiskasvatusyksiköitä pohtimaan omaa työhyvinvoinnin tilaa, listaamaan niitä edistäviä ja haastavia tekijöitä ja miettimään oman yksikön näkökulmasta mitä voitaisiin kehittää, jotta työhyvinvointi lisääntyisi.
