Päiväkirurginen tekonivelkirurgia
Lonkan ja polven tekonivelleikkaukset ovat yleisimpiä vaativia leikkauksia suomessa, leikkaushoito on osoitettu kustannustehokkaaksi ja toimivaksi. (STM, 2018.) Yleisimmät kriteerit tekonivelleikkaukselle ovat nivelrikosta johtuva kipu, toimintakyvyn heikkeneminen ja radiologiset muutokset. (Gademan ja muut, 2016.)
Suomen Artroplastiayhdistys (2022) on laatinut suosituksia koskien lonkan ja polven tekonivelkirurgiaa Suomessa. Suosituksissa on käsitelty myös päiväkirurgista leikkaus vaihtoehtoa ja todetaan, että päiväkirurginen vaihtoehto soveltuu potilasvalintakriteerien mukaan valituille potilaille, siihen hyvin valmistautuneissa yksiköissä, kun päiväkirurginen prosessi on hyvin suunniteltu. (Suomen Artroplastiayhdistys, 2022, s. 159.)
Reposen ja muiden (2021) mukaan päiväkirurgian tulisi aina olla vaihtoehto, kun sairaalassa yöpyminen ei paranna hoidon tulosta. Päiväkirurgia parantaa myös potilastyytyväisyyttä. Se mahdollistaa toipumisen tutussa ympäristössä, tuttujen ihmisten ympäröimänä. Myös hoidon saatavuus paranee, kun osastopaikkaa ei tarvita. (Reponen ja muut, 2021, s. 469.)
Päiväkirurgia tukee potilaan nopeaa mobilisoitumista leikkauksen jälkeen. Tazreean ja muut (2022) toteavat, että varhainen mobilisaatio on ratkaisevassa asemassa, kun torjutaan leikkaukseen liittyviä haittoja. Mobilisaatio vähentää komplikaatioiden riskiä, parantaa potilaan toimintakykyä ja vaikuttaa positiivisesti potilaan kokemukseen leikkauksesta. (Tazreean ja muut, 2022.) Päiväkirurgian lisäämistä tukee myös se, että tarve tehokkaalle resurssien käytölle terveydenhuollossa on ilmeinen. (Lindberg- Larsen ja muut, 2023, s. 121–127.)
Palvelumuotoilu sosiaali- ja terveysalalla
Kaikkien palvelujen keskiössä on ihminen, joka käyttää palvelua. Asiakasymmärrys on sitä, että palvelun tarjoaja ymmärtää maailmaa, jossa asiakas toimii. (Tuulaniemi, 2011, s. 38–40.) Myös terveydenhuollossa ollaan siirtymässä enemmän kokonaisvaltaiseen ajatteluun, jossa ei niinkään keskitytä palvelun käyttäjän sairauteen tai oireeseen, vaan nähdään ihminen kokonaisuutena. (Santana ja muut, 2018, s. 429–440.)
Ahosen (2017) mukaan palvelumuotoilu sopii sosiaali- ja terveysalalle erityisen hyvin, koska molemmissa tavoitteena on asiakkaan paras mahdollinen kokemus. Muotoiluajattelulla voidaan lisätä terveysalalle innovatiivisuutta, tuottavuutta ja vaikuttavuutta. Asiakkaiden tarpeiden selvittäminen on avain tarkoituksenmukaisien palvelujen kehittämisessä. (Altman ja muut, 2018.)
Palvelumuotoiluprosessiin voivat osallistua sekä asiakkaat, että työntekijät. Tavoitteena on, että toimintaa kehitetään vastaamaan sekä asiakkaan, että palveluntarjoajan tarpeita. (Koivisto ja muut, 2019, s.70–76.) Terveydenhuollossa rajallisten resurssien vuoksi, olisi tärkeää kohdentaa voimavaroja oikeisiin kohteisiin. Palvelumuotoilu on työmenetelmä, jonka avulla toimintaa voidaan kehittää tarvepohjaisesti. (Ahonen, 2017, s.6–31.)
Ahonen (2017) on kehittänyt erityisesti sosiaali- ja terveysalalle soveltuvan palvelumuotoiluprosessin, jossa tarpeen pohjalta luodaan toimintamalli. Kohderyhmän tarpeita voidaan tutkia esim. haastattelemalla. Toimintamalli pilotoidaan käytännössä, sitä arvioidaan ja tarvittaessa muutetaan tai kehitetään lisää. (Ahonen, 2017, s. 66–104.)
Palvelupolku on sosiaali- ja terveysalalle hyvin soveltuva palvelumuotoilun työmenetelmä, sen avulla voidaan selvittää asiakkaan kulkeminen ja kokemukset palvelun eri vaiheissa. Palvelupolusta muodostetaan visuaalinen kartta, jossa kuvataan asiakkaan kohtaamat palvelutuokiot. (Ahonen, 2017, s. 114–115.)
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin Pohjanmaan hyvinvointialueella keskussairaalassa, jossa päiväkirurgista lonkan ja polven tekonivelkirurgiaa ei ole vielä aloitettu. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa tekonivelpotilaan perioperatiiviseen hoitoon osallistuvalta henkilökunnalta heidän kokemuksiaan tämänhetkisestä hoitoprosessista ja kehittämisehdotuksia koskien tekonivelpotilaan päiväkirurgista hoitopolkua. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa päiväkirurgisen hoitopolun mallintamista varten.
Laadulliseen tutkimukseen osallistui 10 tekonivelpotilaiden hoitoon osallistuvaa hoitohenkilökunnan jäsentä. Haastateltavat työskentelivät perioperatiivisen prosessin eri vaiheissa. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu, jonka runko suunniteltiin vastaamaan mahdollisimman hyvin tutkimuskysymyksiin, jotka olivat: 1) Miten tekonivelleikkauspotilaan hoitoon osallistuva hoitohenkilökunta arvioi tämänhetkistä hoitoprosessia, 2) Mitä kehittämisehdotuksia tekonivelleikkauspotilaan hoitoon osallistuvalla hoitohenkilökunnalla on koskien päiväkirurgista hoitopolkua ja 3) minkälainen on päiväkirurgisen tekonivelpotilaan hoitopolun malli. Aineisto analysoitiin käyttäen sekä induktiivista, että deduktiivista sisällönanalyysia. Tässä artikkelissa esitetään tutkimuksen tuotos, päiväkirurgisen hoitopolun malli.
Päiväkirurgisen hoitopolun malli
Tutkimuksen tuloksena syntyi päiväkirurgisen tekonivelpotilaan hoitopolun malli. Kuviossa 1. kuvataan hoitopolun perioperatiivista kulkua ja tekijöitä, joita tulee ottaa huomioon erityisesti päiväkirurgisessa vaihtoehdossa.
Preoperatiivisessa vaiheessa esiin nousi potilasvalinnan tärkeys. (Kuvio 1.) Haastateltavien mukaan olisi tärkeää huomioida mm. potilaan ikä, toimintakyky ennen leikkausta sekä kotiolot valittaessa potilaita päiväkirurgiseen leikkaukseen. Lisäksi potilaiden tulisi olla itse motivoituneita ja halukkaita kotiutumaan samana päivänä. Erilaisia valmiita suosituksia voidaan käyttää yksikkökohtaisten kriteerien laatimisessa.
Lähes kaikki haastateltavat toivat esiin preoperatiivisen ohjauksen ja informoinnin tärkeyden. (Kuvio 1.) Etenkin päiväkirurgisessa mallissa se korostuu, koska potilaalla on oltava lähes kaikki tarvittava tieto jo ennen leikkaukseen tuloa. Ohjeiden tulee olla ymmärrettäviä ja kirjalliset ohjeet tukevat ohjausta. Haastateltavien mukaan kattava ja oikein ajoitettu preoperatiivinen ohjaus varmistaa potilaan leikkauskelpoisuuden leikkauspäivänä ja parantaa potilastyytyväisyyttä.
Hyvin ohjattu potilas on rauhallinen ja tietää mitä on tulossa. Haastateltavien mukaan myös viestinnän tulisi olla valmentavaa ja kannustavaa huomioiden potilaan nopea kotiutuminen. Hoitohenkilökunnan positiivinen ja kannustava suhtautuminen päiväkirurgiaan vaikuttaa myös potilaan asenteisiin.
Preoperatiivinen käynti (Kuvio 1.) koettiin erittäin tärkeäksi jokaiselle tekonivelpotilaalle. Käynnin yhteydessä potilas tapaa ortopedin, endoproteesihoitajan ja fysioterapeutin. Haastateltavat korostivat fysioterapeutin roolia päiväkirurgisessa vaihtoehdossa. Potilaalle olisi hyvä jo preoperatiivisesti opettaa liikeharjoitteita, että mobilisoituminen leikkauksen jälkeen onnistuisi mahdollisimman nopeasti.
Preoperatiivinen puhelu (Kuvio 1.) kaksi päivää ennen leikkausta koettiin tärkeäksi etenkin potilaan leikkauskelpoisuuden varmistamisen kannalta. Hoitaja varmistaa puhelimitse potilaan ihon kunnon, koska ihorikko voi johtaa leikkauksen peruuntumiseen. Hoitaja voi samalla varmistaa myös, että tarvittavat verikokeet on otettu ja, että potilaalla on oman lääkityksen suhteen kaikki selvää. Päiväkirurgisessa mallissa potilas saapuu leikkaukseen preoperatiivisen yksikön (leiko) kautta (Kuvio 1.), kuten myös osastolle jäävät potilaat. Haastateltavien mukaan päiväkirurgisessa mallissa prosessi on melko samanlainen kuin nykyinen, ainoastaan viestinnässä tulisi huomioida, että potilas kotiutuu samana päivänä.
Intraoperatiivisessa vaiheessa eli leikkaussalissa (kuvio 1.) tulisi päiväkirurgisessa vaihtoehdossa haastateltavien mukaan huomioida tarve potilaan nopealle mobilisoitumiselle anestesiassa ja lääkityksessä. Potilaan tulisi voida liikkua mahdollisimman nopeasti ja olla vastaanottavainen kotiutusvaiheessa. Hoitohenkilökunnan mukaan suuret puudutemäärät voivat viivästyttää liikkumista ja estää kotiutumisen leikkauspäivänä. Haavadreenejä olisi hyvä välttää.
Hoitohenkilökunnan mukaan heräämövaiheessa (kuvio 1.) päiväkirurgiaan liittyvät muutokset liittyivät erityisesti potilaan mobilisoitumiseen sekä henkilökunta resursseihin ja osaamiseen. Heräämön henkilökunta koki, että resurssit eivät aina tämänhetkisessä prosessissa riitä siihen, että potilaita voitaisiin nostaa sängystä esim. wc- käynnille. tähän toivottiin apua fysioterapeutilta päiväkirurgisessa vaihtoehdossa. Myös koulutusta tekonivelpotilaan mobilisoinnista ja liikerajoitteista toivottiin. Virtsarakon katetrointia tulisi nopean mobilisaation mallissa välttää, joten heräämössä tapahtuva wc- käynti olisi tarpeellinen.
Hoitohenkilökunta koki, että hyvä kivunhoito, etenkin polviproteesipotilaille, jotka usein ovat kipeämpiä, on edellytys kotiutumiselle. Polviproteesi potilaiden saama adductor- hermon puudutus koettiin tehokkaaksi kivunhoidoksi ja sen avulla voitiin välttää vahvojen opioidien käyttöä ainakin heräämövaiheessa. Kirurgisen osaston hoitohenkilökunnan mukaan puudutus auttoi potilaita seuraavaan päivään, mutta sen jälkeen monet kipeytyivät. Tästä syystä päiväkirurgiselle potilaalle tulisi antaa erittäin hyvät jatkohoito- ohjeet koskien kivunhoitoa ja lääkitystä sekä ohjeet, koska tulisi olla yhteydessä sairaalaan.
Kotiutusta varten (kuvio 1.) haastateltavat toivoivat erillistä tilaa, jossa ohjaus ja jatkohoito- ohjeiden antaminen voisi tapahtua rauhassa. Myös fysioterapeutin ohjausta varten tilan tulisi olla tarkoitukseen sopiva. Haastateltavat toivat esiin, että päiväkirurgiset tekonivelleikkaukset olisi hyvä ajoittaa aamupäivään, että kotiutuminen ei viivästyisi myöhälle iltapäivään. Hoitohenkilökunta piti myös tärkeänä sitä, että hoitoprosessi on tarkoin suunniteltu ennen toiminnan aloittamista. Jokaisella potilaalla tulee olla myös mahdollisuus jäädä sairaalaan, jos kotiutuminen jostain syystä estyy leikkauspäivänä. Prosessissa tulee myös olla ennalta suunnitelma sen varalle, että potilas joutuu palaamaan sairaalaan kotiuduttuaan.
Päiväkirurgisen tekonivelkirurgian hyödyt ja haasteet
Hoitohenkilökunta kuvasi haastatteluissa sekä potilasta, että organisaatiota koskevia päiväkirurgiseen vaihtoehtoon liittyviä hyötyjä ja haasteita. Haastateltavat arvioivat, että nopea kotiutuminen voisi edesauttaa mobilisoitumista. Lisäksi tuttu ympäristö ja läheisten tuki nähtiin toipumista edesauttavina tekijöinä. Lyhyen sairaalassaolon ajateltiin myös auttavan infektioiden torjunnassa. Potilasta koskevina haasteina nähtiin olevan kovat kivut, turvotus, vuoto ja muu huonovointisuus. Potilaalla tulisi olla mahdollisuus saada yhteys sairaalaan heti tarvittaessa.
Organisaation näkökulmasta haastateltavat kokivat hyödyksi osastopaikkojen säästymisen muille potilaille. Nopean kotiutumisen nähtiin vähentävän osaston kuormitusta ja tuovan säästöjä. Haastateltavien mukaan myös leikkaustoimintaa voisi tehostaa, jos kaikki potilaat eivät tarvitsisi osastopaikkaa. Toisaalta koettiin, että kun osastolla resurssien tarve vähenee, se lisääntyy heräämössä ja kotiutuspaikassa. Kaikissa haastatteluissa tuli esiin toiminnan hyvän suunnittelun tärkeys. Uuden hoitopolun kehittämisessä tulisi hyödyntää koko perioperatiivisen hoitoprosessin osaamista ja toiminta aloittaa vasta, kun henkilökunta on koulutettu.
Lopuksi
Palvelumuotoilun keskeisiä teemoja on asiakaskeskeisyys. Tässä tutkimuksessa potilaan näkökulma otettiin huomioon hoitohenkilökunnan haastatteluissa. Jatkossa aihetta voisi syventää hankkimalla tietoa suoraan potilailta. Palvelumuotoiluprosessin näkökulmasta tämän tutkimuksen pohjalta voidaan syventää uuden hoitopolun suunnittelua moniammatillisessa yhteistyössä. Tämän jälkeen voidaan siirtyä pilotointiin ja kehittää hoitoprosessia edelleen arvioinnin ja palautteen pohjalta.
Aiheesta lisää
Lönn, K. (2025). Tekonivelpotilaan hoitoprosessin palvelumuotoilu: kohti päiväkirurgista hoitopolkua. [ylempi AMK- opinnäytetyö, Vaasan ammattikorkeakoulu.] Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202501141350
