Kustannusten nopea kasvu kuluneen vuoden aikana
Sähkön hinta on noussut kuluneen vuoden aikana melkoisesti. Myös polttoaineiden hinnat ovat nousseet merkittävästi nostaen samalla monien kulutustuotteiden hintoja. Moni yritys ja kotitalous miettii tälläkin hetkellä kuumeisesti erilaisia säästökohteita etenkin sähkön kulutuksen osalta. Sähkölämmitteisten omakotitalojen omistajat pyrkivät säästämään sähkön käyttöä kaikin tavoin, kylpylähotelli Järvisydän arvioi vuotuisen sähkölaskun kasvavan 400000 eurosta yli 6,5 miljoonaan euroon, sähköyhtiö Lumo Energia lopetti elokuussa toimintansa, monet suuret teollisuusyritykset seuraavat sähkön hintaa päivittäin huolestuneina pyrkien samalla tekemään suojaajia toimenpiteitä. Sähkön hinnan räjähdysmäinen nousu aiheuttaa siis taloudellista huolta lähes kaikilla yhteiskunnan sektoreilla ja sen vaikutukset ovat huomattavat.
Sähkö, polttoaineet, vesi ja teollisuuden raaka-aineet ovat kaikki yrityksen juoksevia menoja, joiden kulutusta kannattaakin seurata tarkasti, sillä taloudellisella ja tinkimättömällä resurssien käytöllä voidaan estää merkittävästi turhaa tuhlausta. Useinhan pienistä puroista syntyy suurempia virtauksia. Kun päivittäisissä rutiineissa tai yksittäisissä työvaiheissa saadaan resurssien käyttö optimoitua, saattavat taloudelliset säästöt olla kuukaudessa yllättävänkin suuret. Monissa kotitalouksissa on puolestaan laskettu huonelämpötilaa, nopeutettu suihkuaikoja ja vähennetty sähkösaunan käyttöä. Sähköyhtiöiden tarjoamilla sovelluksilla voidaan seurata päivittäisiä säästöjä sekä kilowattitunneissa että kustannuksissa. Vastaavalla tavalla monissa yrityksissä pyritään säästämään yksittäisten työvaiheiden kustannuksissa, raaka-ainekäytössä ja välillisissä kustannuksissa. Kotitalouksissa tällainen pikkutarkka kustannusten seuranta saattaa olla uutta, mutta etenkin valmistavissa yrityksissä tämä on perinteisesti kuulunut normaaleihin rutiineihin.
Standardien luokittelu
Liiketoiminnassa etenkin valmistavat yritykset käyttävät yksittäisten työvaiheiden seurantaan erilaisia standardeja. Ne ovat budjetin tavoin numeerisia tavoitteita. Standardeja käytetään toistuviin työsuorituksiin, kun budjetti laaditaan kertaluontoisena suunnitelmana. Standardeja käytetään yksittäisissä työvaiheissa, kun budjetti kattaa koko yrityksen tai sen osan, kuten osaston. Standardi asettaa rajat resurssien käytölle ja niiden yksikkökustannuksille, kun budjetti sisältää laajemman toiminnan tuotot ja kustannukset. Standardit määritetään työntutkimusmenetelmillä, kun budjetit laaditaan kokemukseen ja arvioihin perustuen. (Jyrkkiö & Riistama 2002, 218)
Standardit ovat joko euromääräisiä yksikkökustannuksia, kuten 20 € / h tai tavoitemääriä resurssien käytölle, kuten 2 h / kpl niille tuotannontekijöille, joita tarvitaan suoritteiden aikaansaamiseksi. Niitä muodostetaan tuotteiden eri valmistustavoille, yksittäisille työvaiheille, aineluetteloille ja raaka-ainehankinnoille. Standardien avulla pyritään osoittamaan, paljonko tuote työvaiheiden, raaka-aineiden tai yleiskustannusten osalta saa maksaa. Lisäksi standardien avulla pyritään estämään tuhlaus jokaisessa tuotannon vaiheessa, kannustamaan tavoitteeseen pääsemiseksi ja saattamaan kustannuksista vastuussa olevat henkilöt tietoisiksi vastuustaan ja tehtävistään.
Standardeja voidaan luokitella erilaisiin standardityyppeihin. Perusstandardit pyritään pitämään muuttumattomina pitkään, jotta vertailu olisi helppoa. Ne eivät kuitenkaan tue toiminnan kehittämistä. Normaalistandardit vastaavat normaaliolosuhteissa saavutettua hyvää suoritustasoa ja niissä on huomioitu mm. resurssien käytön normaalit hävikit, henkilökunnan sairastelut ja laitteiden huollot. Ihannestandardit asetetaan puolestaan parhaan mahdollisen suoritustason mukaan. Ne asettavat tavoitetason korkealle ohjaamalla toiminnan parempiin toimintamalleihin ja huolellisuuteen, mutta tästä johtuen ne ovat usein epämotivoivia. (Suomala, Manninen & Lyly-Yrjänäinen 2011, 188.)
