Sosiaaliohjaajan kohtaaminen ja yhteistyön voima

Tämä artikkeli perustuu sosionomiopiskelija Hanna Marttilan opinnäytetyöhön Sosiaaliohjaajan kohtaaminen ja yhteistyön voima -opinnäytetyöhön. Opinnäytetyö tehtiin kirjallisuuskatsauksena, jossa haluttiin selvittää sosiaaliohjaajan roolia systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa työntekijöiden näkökulmasta. Katsauksessa hyödynnettiin ylemmän ammattikorkeakoulujen opinnäytetöitä, yliopistojen pro graduja ja väitöskirjoja sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaisemia työpapereita vuodesta 2012 lähtien käsittäen systeemistä lastensuojelua, moniammatillisuutta ja sosiaaliohjaajan roolia. Tutkimukseni tarkoitus oli selvittää sosiaaliohjaajan roolia ja kuinka se näyttäytyy systeemisessä monialaisessa toimintamallissa.

TEKSTI | Hanna Marttila ja Heidi Blom
Artikkelin pysyvä osoite http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025022513908

Johdanto

Sosiaaliohjaajalla on tärkeä rooli lastensuojelun moniammatillisessa asiantuntija ryhmässä. Lastensuojelu on ollut pitkään haasteellisessa tilanteessa kärsien resurssipulasta, suurista ja vaativista asiakasmääristä. Perheiden haasteet ovat kasvaneet. Olemme saaneet kuulla lastensuojelusta ikäviä uutisointejakin. Lastensuojelun haasteet näkyvät THL:n julkaisemassa raportissa, jossa oli havaittavissa käsittelyajoissa sekä palvelutarpeen arvioinnissa viivästyksiä ja samaan aikaan lastensuojeluilmoituksien määrä on kasvanut vuonna 2023 edellisestä vuodesta 11 prosenttia. (Lastensuojelu 2023). Lastensuojelua ohjaa lainsäädäntö (Lastensuojelulaki 13.4.2007/417), jota on noudatettava. Lastensuojelua on kehitetty jo vuodesta 2012 Eerika tapauksen jälkeen. Vuonna 2016 aloitettiin englantilaisen Hackey-toimintamallin pilotointi, joka juontaa juurensa systeemiseen ajatteluun ja perheterapeuttiseen näkökulmaan (Petrelius & Uutela, 2020, s. 14). Systeeminen ajattelu ja toimintamalli tarkoittaa, että yksilö nähdään kokonaisuutena kuuluen aina johonkin yhteisöön. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten lastensuojelussa ajattelemme, että lapsi kuuluu perheeseen ja perheen dynamiikkaan vaikuttavat kaikki ympärillä tapahtuvat asiat. (Alhanen ja muut, 2019).

Lastensuojelu siirtyi kuntien vastuulta vuonna 2023 SOTE-uudistuksen myötä hyvinvointialueille, joissa systeeminen toimintamalli on jo juurrutettu osaksi lastensuojelua. Lastensuojelulainsäädännön kokonaisuudistusta on sosiaali- ja terveysministeriö lähtenyt valmistelemaan vuodesta 2023, jonka tavoitteena on turvata lasten oikeus tasapainoiseen elämään ja luoda selkeämpi sekä vaikuttavampi palvelukokonaisuus. Uudistuksessa on määritelty visio, joka on osa kokonaisuudistusta. (STM, 2024.) Lastensuojelun suuntaviivat ja visio on kuvattu tarkemmin kuvassa 1.

Kukan muotoinen kaavio. Keskellä visio: lapsi ja hänen läheisensä voivat luottaa lastensuojeluun ja sen vaikuttavuuteen. Ympärillä terälehdissä tekstiä:
1. Palvelujärjestelmä toimii kokonaisuutena ja pystyy vastaamaan lapsen ja hänen läheistensä tarpeisiin oikea-aikaisesti. 2. Jokainen lapsi, hänen vanhempansa ja muut läheiset kohdataan ainutkertaisina, ja he kokevat olevansa aidosti osallisia ja tulevansa kuulluiksi ja kunnioitetuiksi. 3. Lastensuojelua ohjataan ja valvotaan tehokkaasti, ja tähän on riittävä tietopohja ja resursointi. 4. Lastensuojelu toteuttaa lapsen oikeuksia, sen menettelyt ovat läpinäkyviä ja ymmärrettäviä ja oikeusturva toteutuu. 5. Lastensuojelussa on riittävästi osaavia ja hyvinvoivia työntekijöitä, jotka voivat tehdä työtään asiakkaiden oikeuksia kunnioittavalla ja eettisesti kestävällä tavalla.
Kuva 1. Lastensuojelun uudistettu visio ja suuntaviiva.

Opinnäytetyön tulokset

Tutkimuksessani ilmeni, että sosiaaliohjaaja ja sosiaalityöntekijä työskentelevät tiiviisti työpareina. Tarkastelussa korostui sosiaaliohjaajan rooli lastensuojelussa. Sosiaaliohjaaja ja sosiaalityöntekijä tekevät työparina asiakastyötä, jossa he laativat palvelutarpeenarviointeja ja asiakassuunnitelmia. Sosiaalityöntekijän vastuulle jää juridiset tehtävät kuten huostaanoton valmistelut. Työparityön tarve korostuu silloin kun sosiaalityöntekijä tarvitsee tukea arviointeihin tai tarvitsee uusia näkökulmia haastavissa asiakastilanteissa, kuten päihdeperheissä, väkivaltatilanteissa tai huostaanotoissa. Työparityöskentelyä pidetään välttämättömänä asiakas- ja työntekijäturvallisuuden varmistamiseksi. (Levomäki, 2012, s.42–43.)

Työparityöskentelyssä korostui asiantuntijuuden tunnistaminen, joustavuus ja yhteisesti sovittujen tavoitteiden noudattaminen. Työparityöskentelyn hyödyt näyttäytyvät osaamisen jakamisena, innovaationa, työprosessin tehostamisena ja lopputulosten laadun parantamisena. Vastuun jakaminen vähentää virheitä ja yksittäisten työtehtävien kuormittavuutta. Työparityö tarjoaa vahvaa sosiaalista ja henkistä tukea, avoimen dialogin mahdollisuuksia ja eettisen päätöksenteon vahvistamista sekä rohkaisee itsetuntemukseen ja ammatilliseen kehitykseen mahdollistamalla omien ajatusten ja toimintatapojen peilaamisen työparin kanssa. (Oikarinen & Strandman, 2023, s.42–44.)

Sosiaaliohjaajan tehtävänä on asiakastyö lapsen ja perheen kanssa sekä moniammatillisesti viranomaistyö eri tahojen kanssa kuten psykiatria, terveydenhuolto, koulu, päiväkoti ja muun läheisverkoston kanssa. Sosiaaliohjaaja seuraa asiakassuunnitelman toteutusta ja palvelutarpeen jatkuvaa arviointia sosiaalityöntekijän ohjauksessa. Tutkimuksissa nousi esille sosiaaliohjaajan tärkeys systeemiselle tiimille sekä perheen arjen tukijana ja toimijana perheen tilanteen asiantuntijana. Kurpan (2012, 33–40) tutkimuksessa korostettiin sosiaaliohjaajan osaamista, joka näyttäytyy lapsen tukemisessa ja kannustamisessa myönteiseen kasvuun ja kehitykseen sekä lapsen äänen vahvistamiseen. Lisäksi sosiaaliohjaaja kehittää asiakassuhdetta, jossa korostuu suhteen luominen, luottamuksen rakentaminen, asiakkaan kohtaaminen ja vuorovaikutustaidot. Sosiaaliohjaajille on taitoa luomaan hyvät suhteet sekä lapsiin että vanhempiin, mikä edistää luottamusta ja asiakassuhteen laatua. Luottamuksen rakentaminen on tärkeä asiakkaan vastustuksen voittamiseksi ja yhteisen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sosiaaliohjaajien erityisosaaminen näkyy asiakkaan tilanteen ymmärtämisessä ja siihen vaikuttamisessa sekä vuorovaikutustaitoina keskustellessa asiakkaan elämäntilanteesta. Sosiaaliohjaaja kuulee kaikkien osapuolten näkemyksiä ja vahvistaa lapsen aktiivista roolia perheen auttamisessa.

Lastensuojelutyö on tunteiden kohtaamista, joten työ on eettisesti hyvin haastavaa, koska työssä on läsnä tuen ja kontrollin yhtäaikainen läsnäolo. Systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa reflektoidaan tunteita ja ajatuksia niin perheenjäsenten kuin työntekijöiden kesken. Tarkoituksena on saada reflektoinnilla uusia näkökulmia ja päästä juurisyihin käsiksi. Systeemisessä toimintamallissa työskentely on perhelähtöistä, asioita käsitellään lapsen edun mukaisesti, keskustelu ja toiminta on läpinäkyvää sekä avointa. Tarnasen (2023, 41;43) tutkimus korostaa reflektiota moniäänisenä keskusteluna, jossa jaetaan ajatuksia ja näkökulmia, mikä auttaa näkemään tilanteen monipuolisemmin. Sosiaaliohjaajan työssä reflektio painottaa vahvuuksien ja voimavarojen tunnistamiseen, tulevaisuuteen suuntaamiseen ja asioiden välisten yhteyksien ymmärtämiseen. Tavoitteena on luoda perheelle myönteisiä ajatuksia ja hypoteeseja, jotka tukevat muutosta. Juusosen (2017, 48–50) tutkimuksessa tuotiin esille sosiaaliohjaajan vahva kokemus asiakaskohtaamisissa, mikä rikastuttaa asiakastapaamisia tuomalla niihin ihmisläheisyyttä ja asiakaslähtöisyyttä. Tämä käytännönläheisyys perustuu sosiaaliohjaajien sosionomikoulutukseen ja heidän ammatilliseen osaamiseensa, jossa painottuu kohtaamis- ja vuorovaikutustaidot. Lisäksi tutkimuksessa tuotiin esille, että sosiaaliohjaajien läsnäolo lisää asiakastapaamisten rentoutta ja dialogisuutta, mikä edistää luottamusta ja yhteistyötä.

Sosiaaliohjaajan rooli systeemisessä toimintamallissa on keskeinen, sillä sosiaaliohjaaja tuo asiakaslähtöistä käytännön osaamista moniammatilliseen tiimiin ja varmistaa asiakkaan näkökulmien huomioimisen alusta alkaen. (Civil & Myllyniemi, 2019, s. 12.) Sosiaaliohjaajien vahvuus käytännönläheisyydessä ja vuorovaikutustaidoissa tukee asiakastapaamisten sujuvuutta sekä auttaa luomaan turvallisen ja dialogisen ilmapiirin, Sosiaaliohjaajien rooli korostuu erityisesti perheen ja verkoston tarpeiden tunnistamisessa, mikä helpottaa yhteisten tavoitteiden määrittelyä ja oikea-aikaista tukemista. (Isoherranen, 2012, s.104–105.) Moniammatillisessa systeemisessä tiimissä sosiaaliohjaaja tukee perhettä ja lapsia sekä toimii heidän äänenään. Sosiaaliohjaaja keskustelee perheen kanssa ydinasiasta, joka on senhetkisestä pulmatilanteesta ja kuuntelee perheen ajatuksia ja tunteita. Systeemisessä tiimissä ei ole tarkoituksena tehdä valmiita ratkaisuja, vaan perheen sisällä tapahtuvista oivalluksia. Sosiaaliohjaaja tuo senhetkisen tiedon perheestä tiimiin. Moniammatillisessa tiimissä reflektoidaan perheen sen hetkistä pulmatilannetta. Sosiaaliohjaajan asiantuntijuus moniammatillisessa tiimissä on tiedon tuoja, tietäjä ja käytännön työn tekijä. Sosiaaliohjaaja on se, joka on avainasemassa perheen elämään. Sosiaaliohjaaja työskentelee perheenasioissa moniammatillisessa verkostossa ja edistää perheen asioita ja mahdollistaa heille tarpeenmukaisen avun oikeaan aikaan ja oikeaa palvelua. Moniammatillisen tiimityön ydin on jaetussa asiantuntijuudessa, jossa tiimin jäsenet tuovat esiin oman osaamisensa ja rakentavat tiimiä tuomalla asiakaskeskeisyyttä ja konkreettista osaamista, mikä tekee yhteistyöstä monipuolisempaa ja tukee perheiden muutosta. (Civil & Myllyniemi, 2019.s.7.)

Suositukset

Sosiaaliohjaajalla on kirjallisuuskatsauksen mukaan hyvin tärkeä ja vastuullinen rooli asiakkaiden tiedonmuodostuksessa, jonka mukaan tehdään moniammatillisia ratkaisuja ja päätöksiä. Sosiaaliohjaajan työ on vaativaa ja monipuolista, mikä heijastuu erityisesti työnkuvaan ja palkkaukseen. Hyvinvointialueiden talousvaikeuksien keskellä selkeät roolijaot ja työnjaon tehokkuus ovat entistä kriittisempiä resurssien järkevän käytön ja asiakasturvallisuuden takaamiseksi. Sosiaaliohjaajien erityistaidot korostuvat työparityöskentelyssä, mutta niiden hyödyntäminen vaatii tarkempaa roolien ja vastuiden määrittelyä, jotta työskentely olisi sujuvaa ja jatkuvaa myös haastavissa tilanteissa. Tutkimustulokset tuovat esille tarpeen selkeyttää sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden tehtäväkenttiä ja vastuualueita. Tämä ei välttämättä vähentäisi työtehtävien epäselvyydestä johtuvia väärinkäsityksiä, vaan voisi myös parantaa työn tehokkuutta ja asiakastyön laatua. Talouden paineiden keskellä tulevien tutkimusten olisi syytä tarkastella, miten nämä ammatit voitaisiin määritellä ja jäsentää uudelleen niin, että resurssit kohdennettaisiin oikein ja ammattilaisten osaaminen hyödynnettäisiin mahdollisimman hyvin. Hyvinvointialueiden talousvaikeuksien ja säästöpaineiden keskellä on haastavaa vastata samanaikaisesti kasvaviin tarpeisiin, mutta oikein kohdistetuilla toimilla ja lisärahoituksilla tilanteeseen voidaan vaikuttaa positiivisesti.

Sosiaaliohjaajan roolia olisi hyvä tutkia myös yliopistotasolla, koska se mahdollistaisi paremman sosiaaliohjaajan ja sosiaalityöntekijän työnjaon ja vastuukysymykset tarkentuisivat. Työnkuvien jakoa on jatkossa hyvä tarkastella myös taloudellisista näkökulmista, ettei päällekkäistä työtä syntyisi. Sosiaaliohjaaja saisivat myös ansaitsemansa arvostuksen. Tutkimuksessa nostettiin esille, etteivät sosiaaliohjaajat halua olla ”pikkusossuja”. Sosiaaliohjaaja tekee päätöksiä sosiaaliohjaajan antamilla tiedoilla sosiaalityöntekijän kantaen vastuun tehdystä päätöksestä.

Peilaus kompetensseihin ja tulevaisuuteen

Sosiaalialan koulutuksesta valmistuneiden sosionomien osaamisen työelämävastaavuus on kuvattu kompetensseina ja ne on vahvistettu Suomen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen verkostossa (SOAMK) keväällä 2023. Kompetenssit koostuvat kuudesta (6) eri osa-alueesta: Sosiaalialan eettinen osaaminen, Asiakastyön osaaminen, Sosiaalialan palvelujärjestelmäosaaminen, Kriittinen ja osallisuutta edistävä yhteiskuntaosaaminen, Tutkimuksellinen kehittämis- ja innovaatio-osaaminen sekä Työyhteisö-, johtamis- ja yrittäjyysosaaminen. (Sosionomi AMK-tutkinnon kompetenssit, 2023.)

Tämä opinnäytetyö nostaa konkreettisesti esiin asiakastyön laajan ja monipuolisen osaamisen näkyen esimerkiksi ammatillisuutena, dialogisena vuorovaikutustilanteina, reflektiokykynä, osallisuuden ja asiakkaan voimavarojen tukemisena, erilaisten menetelmien hyödyntämisenä, sosiaaliohjauksen työorientaationa erilaisissa toimintaympäristöissä niin muutos- kuin kriisitilanteissa. Sosiaalialalla tarvitseva kyvykkyys eettiseen herkkyyteen haastaa asiantuntijan. Ei riitä, että työ tehdään oikein lakia ja sääntöjä noudattaen. Sen tulee kestää myös eettisen tarkastelun. Monialainen työote edellyttää vahvaa palvelujärjestelmäosaamista hyödyntäen asiakkaan eduksi hyvinvointialueiden, kuntien, yksityisten, kolmannen sektorin ja uusien työllisyysalueiden tarjoamien palveluiden mahdollisuuksia. Kyky arvioida ja analysoida palvelujärjestelmän rakenteita, yhteiskunnallisia ilmiöitä vahvistaen yhteisöllisyyttä ja osallisuutta tekee asiantuntijatyössä moninaisen. Haasteellisessa tilanteessa ratkaisun avaimet saattavat olla perinteisen toimintatavan sijaan innovatiivisessa ongelmanratkaisussa.

Monialaisen yhteistyön tärkeys on korostunut sosiaali- ja terveyspalvelujen SOTE-palvelujärjestelmäuudistustyön myötä. Kaukana ovat ne päivät, kun työtä tehtiin yksin. Moniammatillisuus nähdään sote-alan eri ammattilaisten välisenä yhteistyönä, monialaisuus taas eri organisaatioiden ammattilaisten ja toimijoiden välistä yhteistyönä (Partanen& Savelius-Koski).

Moniammatillinen työtapa on haastava. Oma erityisosaaminen tulee kirkastaa ensin itselle, jonka jälkeen osaaminen voi kirkastua yhteistyökumppaneille. Jos sosionomi ei tunnista omaa erityisosaamistaan, ei hän pysty antamaan tietoa ryhmän/tiimin yhteiseen käyttöön eikä moniammatillinen työskentely pääse siihen parhaaseen tavoitteeseen, johon sillä olisi parhaimmillaan mahdollisuus. Ei siis riitä, että asiantuntija on hyvä lääketieteen, terveystieteiden, hoitotieteen, toimintaterapian, fysioterapian, sosiaalitieteiden, psykologian jne. substanssiosaaminen. Tulee lisäksi kyetä antamaan (ja haluta antaa!) oma osaamisensa erilaisissa tilanteissa monialaisen tiimin yhteiseen käyttöön. Asiantuntijoiden tehtävä on rakentaa erilaisista näkökulmista yhteinen kokonaisymmärrys ja yhteinen tavoite asiakkaan eduksi yhdessä asiakkaan kanssa.

Vaasan yliopiston emeritusprofessori Pirkko Vartiainen kutsui yhteiskunnan ja asiakkaiden ongelmia pirullisiksi ja kompleksisiksi. Moniammatillisuudessa ja monitieteellisessä lähestymistavassa pyrkimys on kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Ongelmia syntyy, kun ja jos ongelmien ratkaisu oletetaan löytyvän vain yhden ammattikunnan edustamasta viitekehyksestä, yhteisen tiedon prosessointiin ei varata aikaa tai mahdollisuutta, ts. kiire. Tehtävässä, jossa tarvitaan paljon ja hyvin monen tasoista informaatiota, ryhmä on päätöksenteon kannalta tehokkaampi kuin yksilö.

Sosiaali- ja terveysministeriön selvityshenkilön vuonna 2022 laatiman raportin mukaan: ”Monialaisessa yhteistyössä yksilön oppiminen kumuloituu osaksi yhteisön osaamista ja muokkaa sitä tavalla, joka voi vastata sote-integraation edellyttämään osaamistarpeeseen – mutta vain, jos se tunnistetaan, tunnustetaan ja yhteensovitetaan”. (Timperi, 2022. s.3.) Opiskelija on omalla opinnäytetyöllään tunnistanut ja tunnustanut sosionomi -tutkinnon vahvuuksia ja näkee yhteensovittamisen tarpeita ja hyötyjä.

Lähteet
  • Alhanen, K., Lavila, P., Kangas, M., Lampula, T., & Petrelius, P. (2019). Systeemisen muutoksen johtaminen lastensuojelussa, opas esimiehille ja johtajille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Noudettu 7.6.2024 osoitteesta https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-417-2

  • Civil, T & Myllyniemi, P. (2019). Kokemuksia systeemisestä työskentelystä Valkeakosken lastensuojelun ja lapsiperheiden sosiaalityön tiimeissä. Perheterapia-Lehti, 35 (4). Noudettu 26.10.2024 osoitteesta https://www.lehtiluukku.fi/esikatselu/perheterapia/04-2019/230132.html

  • Isoherranen, K. (2012). Uhka vai mahdollisuus. Moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsingin yliopisto: Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18. Akateeminen väitöskirja. Noudettu 26.10.2024 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7664-0

  • Juusonen, O. (2017). Työparityö perhepalveluiden palvelutarpeen arvioinnissa. Sosiaalityöntekijön ja ohjaajan asiantuntijuus. Pro gradu -tutkielma. Sosiaalityö. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampereen yliopisto. Noudettu 26.10.2024 osoitteesta https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705041518

  • Kurppa, A. (2012). Sosiaaliohjaaja sosiaalityöntekijän työparina lastensuojelun avohuollossa. Opinnäytetyö. Ylempi ammattikorkeakoulu. Metropolian Ammattikorkeakoulu. Noudettu 26.10.2024 osoitteesta https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012122120243

  • Lastensuojelu 2023. Tilastoraportti 19/2024. Joka kuudennes teinistä tehtiin lastensuojeluilmoitus vuonna 2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Noudettu 16.10.2024 osoitteesta https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/148992/Lastensuojelu_2023.pdf?s

  • Lastensuojelulaki 13.4.2007/417

  • Levomäki, T. (2012). Sosiaaliohjaaja työparityöskentelyssä. Sosiaalialan koulutusohjelma. Ylempi AMK. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Noudettu 13.7.2024 https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201301081194

  • Oikarinen, S & Strandman, R. (2023). Lähijohto lastensuojelun sijaishuollon työparityön tukena. Sosiaali- ja terveysalan johtamisen tutkinto-ohjelma Opinnäytetyö YAMK. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Noudettu 13.7.2024 osoitteesta Oikarinen, S & Strandman, R. (2023). Lähijohto lastensuojelun sijaishuollon työparityön tukena. Sosiaali- ja terveysalan johtamisen tutkinto-ohjelma Opinnäytetyö YAMK. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Noudettu 13.7.2024 osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/816137/Oikarinen_Strandman.pdf?sequence=2.

  • Partanen, A. & Savelius-Koski, E. Aikuissosiaalityön käsikirja. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 53. Noudettu osoitteesta 27.11.2024 https://ekollega.fi/-/aikuissosiaalityon-kasikirja

  • Petrelius, P., Uutela, A. (2020). Systeemisen lastensuojelun toimintamallin käyttöönotto ja juurruttaminen. Konsultoivien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia. Työpaperi 24/2020. Noudettu 5.5.2024 osoitteesta https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139986/TYO24_2020%20s.pdf?sequence=4.

  • Sosionomi AMK-tutkinnon kompetenssit. Noudettu osoitteesta 10.2.2025 https://www.sosiaalialanamkverkosto.fi/sosiaalialan-tutkinnot-ja-kompetenssit/

  • STM. (2023). Lastensuojelu. Lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistus. Noudettu 26.10.2024 osoitteesta https://stm.fi/lastensuojelu.

  • Tarnanen, E. (2023). Sosiaalityöntekijöiden tiedonmuodostus lastensuojelun systeemisessä viikkokokouksessa. Maisterintutkielma. Jyväskylän yliopisto. Noudettu 26.10.2024 osoitteesta https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202310115746

  • Timperi, T. (2022). Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:22. Noudettu osoitteesta 10.2.2025 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164410/STM_2022_22_rap.pdf?sequence=1

Aiheeseen liittyvää