Tutkimuksen toteutus
Opinnäytetyön tutkimus toteutettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen ja aineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla syyskuussa 2024. Tutkimukseen haastateltiin viittä väkivallan- ja seksuaaliväkivallan vastaisen työn asiantuntijaa ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää seksuaaliväkivallan tunnistamisen ja puheeksi ottamisen tukena. Työn tuotoksena saatiin tietoa ammattilaisille seksuaaliväkivallan vastaiseen työhön sekä materiaalia Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle hyödynnettäväksi ammattilaisille kehitettävään suodatin- ja kartoituslomakkeeseen seksuaaliväkivallan tunnistamisen ja puheeksi oton välineeksi.
Vastuu seksuaaliväkivallan puheeksi ottamisesta on ammattilaisilla
Vain osa seksuaaliväkivallan kokemuksista tulee viranomaisten tietoon ja siksi suuri osa seksuaaliväkivallasta ei näy tilastoissa (Siukola, 2014, s. 11). Seksuaaliväkivallan tiedetään aiheuttavan sen kokijalle häpeää ja kokemuksista voi olla vaikea kertoa kenellekään. Joskus voi olla vaikeaa edes tunnistaa joutuneensa rikoksen uhriksi. Seksuaaliväkivallan vaikutukset ovat yksilöllisiä, ne ilmenevät monella eri osa-alueella ja ne voivat ilmetä joko pian tapahtuman jälkeen tai vasta vuosien kuluttua. (Porras, 2015, s. 120; Ahlgren ja muut, 2023, s. 92.) Vaikka kaikista väkivallan muodoista seksuaaliväkivaltaa pidetään erityisen haavoittavana ja se vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiin ja toimintakykyyn, voi väkivallan kokemuksesta toipua.
Seksuaaliväkivaltaan liittyvien erityispiirteiden ja lukuisien kansallisten ja kansainvälisten sopimuksien ja säädöksien vuoksi vastuu puheeksi ottamisesta kuuluu kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille (Bildjuschkin, 2023, s. 414). Tutkimuksessa ilmeni kuitenkin, että ammattilaisten tämänhetkinen seksuaaliväkivallan tunnistamisen taso on heikko ja se vaihtelee sekä työntekijöiden että työyksiköidenkin välillä. Ammattilaisten kyky tunnistaa erilaisia väkivallan muotoja sekä ohjata heidät oikeanlaisiin palveluihin, edellyttää laaja-alaista osaamista ja työn tueksi tarvitaan tietojen ja taitojen vahvistamista (Valtioneuvoston asetus 53/2015). Tutkimuksen mukaan peruskoulutuksen tuoma osaaminen on suppeaa ja ammattilaisten tiedon taso liian pinnallista. Tiedon vähyys ilmenee asiakastyössä väkivallan heikkona tunnistamisena ja puheeksi ottamisen esteenä. Terveydenhuollossa vallitsee myös tapa keskittyä oireiden hoitamiseen, vaikka sen sijaan tulisi olla kiinnostuneita syistä niiden takana.
Ammattilaisten tietojen ja taitojen vahvistamisella rohkeutta puheeksi ottamiseen
Tutkimuksen mukaan ammattilaisten tietoihin ja taitoihin pystytään vaikuttamaan koulutuksella ja luomalla selkeitä ja ajantasaisia toimintaohjeita sekä palvelupolkuja. Toimintaohjeet ja työtavat voivat olla joko estämässä tai edistämässä tunnistamista ja puheeksi ottoa. Epäselvät hoito-ohjeet voivat aiheuttaa aiheen sivuuttamista ja selkeillä ohjeilla, hoitopoluilla ja lomakkeilla työntekijä saa itsevarmuutta työskentelyynsä. Merkittävää on myös väkivallan ilmiön ja sen moninaisten vaikutusten syvempi ymmärtäminen. Erityisesti tutkimuksessa korostettiin ammattilaisten oman ymmärryksen merkitystä siitä, etteivät heidän omat ennakkoasenteensa ja kokemuksensa voi olla vaikuttamatta puheeksi ottamisen tilanteisiin asiakkaiden kanssa. Vaikka tietojen ja taitojen nähdään luovan perusta osaamiselle, tutkimuksen mukaan on hyvin merkityksellistä, onko ammattilainen väkivallan ja seksuaaliväkivallan teemojen kanssa sinut. Vasta tällöin hän pystyy herkästi ja ennakkoluulottomasti tunnistamaan väkivallan eri muotoja, sen uhkaa sekä rohkenee ottamaan nämä teemat puheeksi asiakkaiden kanssa. Myös työn tueksi kehitettyjen lomakkeiden hyödyntäminen paranee koulutuksien avulla, sillä koulutukset, joihin sisältyy teoriatiedon lisäksi harjoituksia ja malleja, vahvistavat ammattilaisten osaamista ja antavat itsevarmuutta työskentelyyn.
Tutkimuksessa korostettiin myös työyhteisön ja erityisesti esihenkilöiden ja organisaation tuen merkitystä. Työntekijät eivät saa tuntea jäävänsä yksin vaikean aiheen kanssa vaan esihenkilön suhtautuminen väkivallan ja seksuaaliväkivallan vastaiseen työhön, ja erityisesti siihen näkeekö hän näiden teemojen kuuluvan työnkuvaan, vaikuttaa ammattilaisten työskentelyyn. Työyhteisössä vallitseva avoin ja keskusteleva ilmapiiri ohjaa työntekijöitä tutkiskelemaan myös omia ajatuksiaan, osaamistaan ja suhtautumistaan vaikeaan aiheeseen. Ammattilaisten keskinäiset keskustelut lisäävät rohkeutta ja vahvistavat tunnetta osaamisesta, jolloin myös vaikeimpiin aiheisiin puuttuminen asiakkaiden kanssa helpottuu.
Seksuaalikasvatuksella voidaan vaikuttaa seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyyn
Ammattilaisten väkivallan moninaisuuden syvempi osaaminen ja ammattitaidon vahvistaminen parantaa seksuaaliväkivallan uhrien tunnistamista ja heidän oikea-aikaista hoitoaan. Lisäksi tarvitaan väkivallan ilmiön tunnistamisen parantumista myös yhteiskunnallisesti. Tutkimuksen mukaan seksuaaliväkivallan ilmiön tunnistamisen parantuminen sekä tiedon ja ymmärryksen lisääntyminen ovat suoraan yhteydessä seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyyn. Myös hyvin toteutetulla seksuaali- ja tunnekasvatuksella pystytään vaikuttamaan seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyyn.
Seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyllä on merkittävä rooli seksuaaliväkivallan tunnistamisessa. Ennaltaehkäisyyn vaikuttavia tekijöitä löydettiin tutkimuksessa lukuisia, joista osa voidaan nähdä toistensa vastakohtina. Hyvin toteutettu, varhaisessa vaiheessa ikätasoisesti aloitettu seksuaali- ja tunnekasvatus, on tällaisesta hyvä esimerkki, sillä seksuaalikasvatuksen ja -opetuksen laiminlyönti vaikuttaa lasten ja nuorten tietoihin ja taitoihin seksuaalioikeuksista, omista ja toisten rajoista ja niiden kunnioittamisesta. Myös yhteiskunnan tasolla tapahtuva seksuaaliväkivallan parempi tunnistaminen perustuu omien ja toisten rajojen kunnioittamisen ymmärtämiseen. Yhteiskunnallista keskustelua väkivallan ilmiöstä ja sen vaikutuksista tulisikin lisätä ja kasvatuksen ja koulutuksen ennaltaehkäisevää näkökantaa vahvistaa.
Oikeanlainen tieto edistää kykyä pitää itsestään huolta ja välttää riskitilanteisiin joutumista. Nuoren kunnioittaessa itseään ja muita sekä tiedostaessaan rajansa ja oikeutensa, seksuaalisen kaltoinkohtelun riski vähenee. (Oinonen, 2019.) Jokainen aikuinen voi myös edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja koskemattomuutta puuttumalla seksuaaliseen häirintään, ottamalla puheeksi seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja seksuaaliväkivallan ja olemalla heille turvallinen roolimalli. (Puustinen, 2023, s. 423.)
Seksuaaliväkivallan vastaista työtä tulee vahvistaa
Seksuaaliväkivallan vastainen työ, ymmärrys ja tieto väkivallan moninaisuudesta ja sen haavoittuvuudesta ovat parantuneet viime vuosikymmenien aikana. Silti Suomessa lähisuhdeväkivaltaa ja seksuaaliväkivaltaa kohdanneita on vuosittain liian paljon. Väkivallan vastaista työtä tulee jatkaa pitkäjänteisesti ja työn jatkuminen turvata lainsäädännöllä tehden monialaista ja poikkihallinnollista yhteistyötä. Väkivallan vastaiseen työhön kannattaa panostaa sen aiheuttamien inhimillisten kärsimysten vähentämiseksi, mutta myös sen merkittävien yhteiskunnallisten kustannusten vähentämiseksi. (Siltala ja muut, 2022, s. 87; October & Laitinen, 2022, s. 14.)
Aiheesta lisää
Kalliomäki, H. (2025). Seksuaaliväkivallan tunnistaminen ja puheeksi otto -kuinka kohdata, miten ennaltaehkäistä? YAMK-opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysala. Hyvinvoinnin asiantuntija. Vaasan ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503285207
