Miten työpaikalla keskustellaan unesta, vai keskustellaanko? Kuuluuko uni ja uniasiat työpaikalle? Tämän kysymyksen esitti Vaasan yliopiston väitöskirjatutkija Jenni Tuomilehto väitöstilaisuudessaan 8.4.2025. Henkilöstöjohtamisen väitöskirjassaan Tuomilehto tarkastelee puutteellisen unen vaikutuksia työssä suoriutumiseen sekä esittää konkreettisia keinoja univajeen parempaan tunnistamiseen ja sen vaikutusten hallintaan työpaikoilla. Väsymys heikentää tuottavuutta, päätöksentekoa ja keskittymiskykyä sekä tekee tunteiden hallinnasta haastavampaa, sairastumis- ja uupumisriski sekä tapaturma-alttius kasvavat. (Tuomilehto, 2025a.) Tuomilehdon tutkimuskysymykset väitöskirjassaan ovat:
- Minkälaisia yksilötason vaikutuksia puutteellisesta unesta johtuvalla väsymyksellä on työhyvinvointiin ja työssä suoriutumiseen?
- Millaisia keinoja puutteellisesta unesta kärsivät yksilöt käyttävät selviytyäkseen työssään?
Tuomilehto esittelee väitöskirjassaan teoreettisen mallin, joka auttaa puutteellisesta unesta johtuvan väsymyksen tunnistamisessa sekä voimavarojen lisäämisessä. Malli antaa käytännön työkaluja esimerkiksi esihenkilöille ja HR-ammattilaisille työntekijöiden jaksamisen ylläpitämiseen väsymystä ja uupumusta ennaltaehkäisten. (Tuomilehto, 2025b.)
Tutkija hyödyntää kokonaisvaltaista yksilön työssä suoriutumisen viitekehystä, joka pohjautuu Koopmans ym vuonna 2011 laatimaan systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen. Viitekehys koostuu neljästä dimensiosta: työrooliin liittyvä suoriutuminen, työroolin ylittävä suoriutuminen, sopeutuva suoriutuminen sekä haitallinen käyttäytyminen. (Tuomilehto, 2025b, s. 17.) Tutkijan mukaan holistista kuvaa siitä, miten puutteellinen uni yksilötasossa vaikuttaa työssä suoriutumiseen ei ole aikaisemmissa tutkimuksissa esitetty.
Väitöskirjatutkija toteaa väitöskirjassaan ja ihmettelee: ”…vaikka riittämätön uni tuo mukanaan terveysongelmia, lisääntyneitä poissaoloja ja terveydenhuollon kustannusten kasvua, työorganisaatioissa voidaan ylläpitää unen näkökulmasta haitallista työkulttuuria. Työntekijät saattavat jopa tiedostaa nukkuvansa liian vähän, mutta he kokevat velvollisuudekseen asettaa työn unensa edelle. Univaje voidaan jopa nähdä sitoutumisen ja ahkeruuden merkkinä. Tällaisessa ympäristössä unen merkitystä helposti vähätellään eikä siihen liittyviä ongelmia käsitellä. Tämä voi johtaa hyvinvointi- ja suorituskykyhaittoihin. Uni on se elementti, josta tingitään. (Tuomilehto, 2025b).
Lääkärilehden mukaan unihäiriöiden aiheuttamat pitkät sairauspoissaolot ovat nelinkertaistuneet vuosien 2010-2022 välisenä aikana. Kelan tutkijan Riku Perhoniemen mukaan kyse on kansanterveydellisestä ja -taloudellisesta ongelmasta. Ihmisen kognitiivinen kyvykkyys heikkenee. (Toikkanen, 2023.) FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan uniongelmista kärsii jopa 3 miljoonaa aikuista suomalaista (Partonen, ym 2018).
Helsingin Sanomissa toimittaja vertasi ihmistä kännykkään: palautumista ei tapahdu, jos virta ei riitä. Ihminen ei jaksa loputtomiin tehdä töitä ja suoriutua, jollei saa välillä palautua. Akku kaipaa lataamista, jos ei jaksa kiinnostua läheisten asioista, nukkuminen vaikeutuu, kiukkuisuus, keskittyminen vaikeutuu ja aikaansaaminen hidastuu. (Laaninen, 2025.) Tätä mieltä on neurologian professori ja kansallisen aivoterveysohjelman johtava asiantuntija Kaisa Hartikainen. Hänen mukaansa myös työelämän tulisi joustaa eikä vaatia jatkuvaa 110 prosentin suoriutumista. Vähempikin riittää. Työelämä ei ole pikajuoksu, vaan maraton. Kyse on myös työsuojelusta. Jos aivojen ja mielen hyvinvointi on vaarassa, kyse ei ole turvallisesta työnteosta. Hartikainen nostaa esiin myös termin aivoterveellinen työpaikka. Rekrytointitilanteessa etuna saattaakin jatkossa olla riittävä aivoergonomia, joka on huomioitu työpaikalla.
Tulokset ja yhteenveto
Tutkijan mukaan puutteellisesta unesta seuraa emotionaalisia (esim ala- tai ylivireisyyttä, tunteiden, motivaation ja itseluottamuksen puutteita) kognitiivisia (esim vaikeudet keskittymisessä, kommunikaatiossa, oppimisessa, muistissa, päätöksenteossa ja numeroiden päättelyssä), sosiaalisia (esim eristäytymistä, negatiivissävytteistä vuorovaikutusta, toisen huomioonottamisen vähäisyys tai heikkeneminen), fysiologisia (esim kiputilat, jännittyneisyys, tapaturma-alttius) sekä toiminnallisia vaikutuksia (esim työtehon ja työn sujuvuus, suoritusten määrä ja laajuus, suoritusten laatu). Nämä siis ovat ensimmäisen tutkimuskysymyksen vastaukset. (Tuomilehto 2025 s. 72.)
Toisen tutkimuskysymykseen tutkija nostaa esiin haastateltavien omia selviytymiskeinoja puutteellisesta unesta johtuvaan väsymykseen: työn autonomia (esim työn suunnittelu), sosiaalinen tuki (esim työyhteisön ja esihenkilön tuki, ilmapiiri), työolosuhteet (esim työjärjestelyt) sekä henkilökohtaiset resurssit (esim väsymyksen tiedostaminen, kuormituksen ja palautumisen hallinta, työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen sekä liikunta ja ravinto) (Tuomilehto, 2025b, s. 97.)
Tutkimus paljasti paradoksin väsymyksen ja sosiaalisten suhteiden välillä. Sosiaaliset suhteet ovat väsyneelle kuormittavia, jolloin ne luonnollisesti vähenevät. Toisaalta sosiaalista tukea pidettiin erityisen tärkeänä väsymystä ehkäisevänä sekä kuormitusta vähentävänä tekijänä. Väsymys saattaa tuottaa negatiivisen kierteen, jolloin sosiaaliset suhteet heikkenevät ja tuki pienenee tilanteessa, jossa sitä erityisesti työpaikalla tarvisi. (Tuomilehto 2025b, s. 119.) Tämä oli myös tutkimuksen yksi kiinnostavin löydös. Virkeänä kommunikoidaan aktiivisemmin ja sosiaalisemmin. Sosiaalisen tuen on havaittu vaikuttavan positiivisesti työhyvinvointiin.
Puutteellinen uni ei saisi olla tabu työpaikoilla, mutta siitä puhuminen voi tuntua jopa tabulta, josta ei uskalleta keskustella. Tuomilehdon tutkimus antaa työkaluja unen huomioimiseen johtamisessa. Työssä suoriutuminen ja sen edellytyksenä työhyvinvointi ei ole vain työntekijän yksityisasioita, vaan ne ovat yhteydessä moniin asioihin työpaikalla (Tuomilehto, 2025b, s. 28). Työhyvinvointi ei ole vain työntekijän kokemus, vaan myös työpaikan rakenteisiin ja toimintatapoihin liittyvä tavoiteltu tila. Väsymys ja heikko uni ja sen seuraukset ovat parhaimmillaan mahdollisuus pysähtyä ja muuttaa omaa toimintaansa.
Tutkimus on vaikuttavaa, kun se muuttaa yhteiskuntaa ja tuottaa uutta tietoa. Tutkimuksen tulisi lisätä ihmisten ja työyhteisöjen ymmärrystä ja valmiuksia toimia yhteiskunnassa ja työyhteisöissä. Millä tavalla Vaasan yliopiston uunituore väitöskirja on mielestäsi vaikuttava ja voisi muuttaa työyhteisöämme? Ja mitä väitöskirja voisi muuttaa sinun ja minun toiminnassamme ja asenteissamme työpaikallamme? Olisiko väitöskirjatutkijan laatimalle huoneentaululle käyttöä? Luethan myös tutkijan kirjeen jokaiselle työssä olevalle, joka löytyy väitöskirjan sivulta 150.
Työterveyslaitos kirjoittaa: ”Virkeä ja hyvin nukkunut ihminen on motivoitunut ja aikaansaava työntekijä. Hyvät yöunet eivät aina ole itsestäänselvyys, sillä esimerkiksi työasioiden tai yksityiselämän ongelmista kumpuava stressi saattaa heikentää unen laatua. Monissa ammateissa työajat ovat myös liukuneet rajoiltaan epämääräisiksi. Erilaiset työaikamuodot ovat usein ristiriidassa ihmisen luontaisen unirytmin kanssa, mikä heikentää unen palauttavaa vaikutusta ja siksi on tärkeää panostaa niiden suunnitteluun”. Huonon ja riittämättömään uneen on monenlaisia apukeinoja, joita löytyy esimerkiksi seuraavilta tahoilta:
