Oppimistyylit – totta vai tarua?

Opettajat ympäri maailmaa uskovat, että opetuksen mukauttaminen oppilaiden erilaisten oppimistyylien perusteella tuottaa parempia oppimistuloksia. Akateemisten tutkijoiden mukaan oppimistyylit joutaisivat kuitenkin romukoppaan, sillä tieteellistä näyttöä oppimistyylien vaikutuksesta oppimistehokkuuteen ei ole.

TEKSTI | Marianne Laurila ja Eero Hammais
Artikkelin pysyvä osoite http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022110364529
Kuvassa nuori pohdiskeleva nainen, jonka taustalla on valkoinen seinä.

Oppimistyylit oppimistehokkuuden parantajana

Erilaisten oppimistyylien vaikutus oppimistehokkuuteen on kiehtonut tutkijoita 1970-luvulta lähtien (Coffield ym., 2004). Oppimistyyliteorian mukaan ihmiset ajattelevat ja oppivat eri tavoin. Kysymys ei ole niinkään yksilöiden välisistä kykyeroista vaan pikemminkin luontaisesta taipumuksesta ja tottumuksesta käsitellä tietyntyyppistä tietoa tietyntyyppisillä tavoilla. (Willingham ym., 2014.) Oppimistyyliteorian perusolettamuksena on, että ihmiset eroavat toisistaan sen suhteen, millainen opetus- tai opiskelutapa on heille tehokkain (Pashler ym., 2008). Oppimistyyliteorian kannattajien mukaan oppilaiden oppimistyylien tunnistaminen ja heidän oppimistyylien mukainen opetus tuottaa parempia oppimistuloksia. Opettajien ja kurssisuunnittelijoiden tulisi siten kiinnittää huomiota oppilaiden erilaisiin oppimistyyleihin –rohkaisemalla oppilaita reflektoimaan omia oppimistyylejään, tunnistamalla oppilaiden erilaiset oppimistyylit sekä suunnittelemalla opetus- ja oppimistoimintaa niiden pohjalta. (Coffield ym., 2004.)

Tutkijat ovat kehittäneet lukuisia malleja selittämään yksilöiden oppimisessa esiintyviä eroja. Coffieldin ym. (2004) systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tunnistettiin jopa 71 erilaista oppimistyylimallia. Moniin oppimistyylimalleihin sisältyy ajatus siitä, että ihmiset voidaan luokitella oppimistyylinsä mukaan. Ne eroavat toisistaan kuitenkin siinä, miten erilaiset tyylit tulisi määritellä, luokitella ja arvioida. (Emt.) Esimerkiksi seuraavassa kuvattu VARK-malli on yksi keskeisimmistä ja suosituimmista oppimistyylimalleista (Fleming & Mills, 1992; Fleming, 1995). VARK-malli luokittelee oppilaat neljään oppimistyyliin:

  1. Visuaaliset (visual) oppilaat oppivat parhaiten näkemällä graafisessa ja visuaalisessa muodossa esitettyä tietoa (esim. kuvat, kaaviot, diagrammit, symbolit, ajatuskartat, videot).
  2. Auditiiviset (aural)oppilaat oppivat parhaiten kuuntelemalla äänimuodossa olevaa tietoa (esim. luennot, seminaarit, tarinat, keskustelut, äänitallenteet).
  3. Lukemista ja kirjoittamista (read/write) suosivat oppilaat oppivat parhaiten kirjallisessa muodossa olevien sanojen avulla (esim. kirjat, artikkelit, esseet, muistiinpanot, listat).
  4. Kinesteettiset (kinesthetic) oppilaat oppivat parhaiten moniaistisesti näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaistin avulla sekä kokemuksen kautta – itse tekemällä, liikkumalla ja kokeilemalla (esim. tieteelliset projektit, kokeet, demonstraatiot, simulaatiot, case-esimerkit).
VARK-oppimistyylimalli: Kuvassa VARK-malli, joka sisältää neljä oppimistyyliä: visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen sekä lukeminen ja kirjoittaminen.
Kuva 1. VARK-oppimistyylimalli (johdettu Flemingin ja Millsin 1992 artikkelin pohjalta)

Urbaani legenda

Oppimistyyleihin liittyvästä laajasta ja pitkäaikaisesta tutkimuksesta huolimatta erilaisten oppimistyylien olemassaoloa ja tunnistettavuutta ei ole kyetty kiistatta osoittamaan eikä niiden mukaisen opetuksen tehosta ole saatu luotettavaa näyttöä (Coffield ym., 2004). Vaikka on runsaasti näyttöä siitä, että yksilöillä on erilaisia tapoja vastaanottaa ja käsitellä tietoa, vain harvat tutkimukset ovat osoittaneet, että oppilas oppii parhaiten, jos häntä opetetaan hänen oppimistyylilleen sopivaksi katsotulla menetelmällä. Sitä vastoin tutkimuksissa on havaittu, että kaikenlaiset oppilaat hyötyvät enemmän yhden hyvän opetusstrategian käyttämisestä kuin opetuksen räätälöinnistä oppimistyylien perusteella. (Pashler ym., 2008; Willingham ym., 2014.)

Tieteellisten tutkimusten perusteella lopputulemana onkin, että oppimistyylit kuvaavat lähinnä oppimismieltymyksiä, mutta oppimismieltymykset eivät varsinaisesti paranna opiskelutehokkuutta (Knoll ym., 2017). Professori Markku Niemivirran mukaan ihmiset ovat monipuolisempia oppijoita, kuin mitä yleensä kuvitellaan ja oppimistyylit ovatkin yleinen pedagoginen harhaluulo. Hän toteaa, että jokaisella on mieltymyksiä ja totuttuja tapoja, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat yksilön oppimistehokkuuden kannalta parhaita. (Nygren, 2015.) Onkin tärkeää ymmärtää ero metakognitiivisten taitojen ja väitettyjen oppimistyylien välillä. Yksilö saattaa luoda toimivan oppimistrategian itselleen tiettyä tavoitetta varten, mutta se ei välttämättä tarkoita, että kyseinen tapa olisi hänen oppimisen kannaltaan paras tai luontainen.

Tulisiko oppimistyylit unohtaa?

Koska tämänhetkisen tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että oppimistyylit eivät varsinaisesti vaikuta oppimistehokkuuteen, herää kysymys siitä, millainen merkitys oppimistyyleillä on käytännön opetustyössä. Akateemisten tutkijoiden antamasta kritiikistä huolimatta oppimistyylit ovat vaikuttaneet koulutukseen suuresti (Pashler ym., 2009). Itse asiassa Newtonin ja Salvin (2020) suorittaman systemaattisen katsauksen mukaan enemmistö, jopa 89 %, opettajista eri puolilla maailmaa uskoo edelleen, että oppilas oppii paremmin oman oppimistyylinsä mukaisesti.

Miten sitten erilaisia oppimistyylejä tulisi hyödyntää opetustyössä? Oppimistyylien avulla voidaan syventää oppilaiden itsetuntemusta ja auttaa heitä ymmärtämään paremmin omia oppimismieltymyksiään (Husmann ym., 2019). Oppilaat voivat käyttää samanaikaisesti ja sekaisin erilaisia oppimistyylejä riippuen osittain omista mieltymyksistään ja siitä, mikä tyyli sopii parhaiten opittavaan asiaan ja tilanteeseen. Tärkeää onkin pohtia aina tapauskohtaisesti, millä tavalla opittavan asian oppiminen olisi mahdollisimman mielekästä ja motivoivaa sekä huomioida monipuolisesti erilaiset opetusmenetelmät ja oppimateriaalit opetuksen suunnittelussa.

Lähteet
  • Coffield, F., Moseley, D., Hall, E. & Ecclestone, K. 2004. Learning styles and pedagogy in post-16 learning: a systematic and critical review. London: Learning and Skills Research Centre. Saatavana 24.10.2022 osoitteessa https://web.archive.org/web/20160304072804if_/http://sxills.nl/lerenlerennu/bronnen/Learning%20styles%20by%20Coffield%20e.a..pdf

  • Fleming, N. D. 1995. I'm different; not dumb: modes of presentation (VARK) in the tertiary classroom. Teoksessa Zelmer, A. C. Lynn & Zelmer, A. E. (toim.). Higher education: blending tradition and technology: proceedings of the 1995 Annual Conference of the Higher Education and Research Development Society of Australasia (HERDSA). Research and development in higher education. Vol. 18. Rockhampton: Professional Education Centre, Faculty of Health Science, Central Queensland University. 308–313. Saatavana 24.10.2022 osoitteessa https://www.vark-learn.com/wp-content/uploads/2014/08/different_not_dumb.pdf

  • Fleming. N. D. & Miles 1992. Not another inventory, rather a catalyst for reflection. Saatavana 24.10.2022 osoitteessa https://www.researchgate.net/publication/241605288_Not_Another_Inventory_Rather_a_Catalyst_for_Reflection

  • Husmann, P. R., & O'Loughlin, V. D. 2019. Another nail in the coffin for learning styles? Disparities among undergraduate anatomy students' study strategies, class performance, and reported VARK learning styles. Anatomical sciences education 12: 1, 6–19.

  • Knoll, A. R., Otani, H., Skeel, R. L., & Van Horn, K. R. 2017. Learning style, judgements of learning, and learning of verbal and visual information. British Journal of Psychology 108: 3, 544–563.

  • Newton, P. M. & Salvi, A. 2020. Pragmatic systematic review. Frontiers in Education 5: 1–14. Saatavana 24.10.2022 osoitteessa https://www.researchgate.net/publication/347621232_How_Common_Is_Belief_in_the_Learning_Styles_Neuromyth_and_Does_It_Matter_A_Pragmatic_Systematic_Review/fulltext/60995aaca6fdccaebd2073be/How-Common-Is-Belief-in-the-Learning-Styles-Neuromyth-and-Does-It-Matter-A-Pragmatic-Systematic-Review.pdf?origin=publication_detail

  • Nygren, J. 2015. Väärinkäsitys: Jokaisella on oma oppimistyylinsä. Yle tiede 16.7.2015. Saatavana 25.10.2022 osoitteessa https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/16/vaarinkasitys-jokaisella-oma-oppimistyylinsa

  • Pashler, H., McDaniel, M., Rohrer, D. & Bjork, R.A. 2008. Learning styles: concepts and evidence. Psychological Science in the Public Interest 9: 3, 105–119. Saatavana 24.10.2022 osoitteessa https://www.researchgate.net/profile/Robert-Bjork-2/publication/233600402_Learning_Styles_Concepts_and_Evidence/links/5a0a0928a6fdcc2736dea17b/Learning-Styles-Concepts-and-Evidence.pdf

  • Willingham, D. T., Hughes, E. M. & Dobolyi, D, G. 2014. The scientific status of learning styles theories. Teaching of Psychology 42: 3, 266–271. Saatavana 24.10.2022 osoitteessa https://career.ucsf.edu/sites/g/files/tkssra2771/f/Article%20UCSF%20SEJC%20January%202017.pdf

Aiheeseen liittyvää