Oppimistyylit oppimistehokkuuden parantajana
Erilaisten oppimistyylien vaikutus oppimistehokkuuteen on kiehtonut tutkijoita 1970-luvulta lähtien (Coffield ym., 2004). Oppimistyyliteorian mukaan ihmiset ajattelevat ja oppivat eri tavoin. Kysymys ei ole niinkään yksilöiden välisistä kykyeroista vaan pikemminkin luontaisesta taipumuksesta ja tottumuksesta käsitellä tietyntyyppistä tietoa tietyntyyppisillä tavoilla. (Willingham ym., 2014.) Oppimistyyliteorian perusolettamuksena on, että ihmiset eroavat toisistaan sen suhteen, millainen opetus- tai opiskelutapa on heille tehokkain (Pashler ym., 2008). Oppimistyyliteorian kannattajien mukaan oppilaiden oppimistyylien tunnistaminen ja heidän oppimistyylien mukainen opetus tuottaa parempia oppimistuloksia. Opettajien ja kurssisuunnittelijoiden tulisi siten kiinnittää huomiota oppilaiden erilaisiin oppimistyyleihin –rohkaisemalla oppilaita reflektoimaan omia oppimistyylejään, tunnistamalla oppilaiden erilaiset oppimistyylit sekä suunnittelemalla opetus- ja oppimistoimintaa niiden pohjalta. (Coffield ym., 2004.)
Tutkijat ovat kehittäneet lukuisia malleja selittämään yksilöiden oppimisessa esiintyviä eroja. Coffieldin ym. (2004) systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa tunnistettiin jopa 71 erilaista oppimistyylimallia. Moniin oppimistyylimalleihin sisältyy ajatus siitä, että ihmiset voidaan luokitella oppimistyylinsä mukaan. Ne eroavat toisistaan kuitenkin siinä, miten erilaiset tyylit tulisi määritellä, luokitella ja arvioida. (Emt.) Esimerkiksi seuraavassa kuvattu VARK-malli on yksi keskeisimmistä ja suosituimmista oppimistyylimalleista (Fleming & Mills, 1992; Fleming, 1995). VARK-malli luokittelee oppilaat neljään oppimistyyliin:
- Visuaaliset (visual) oppilaat oppivat parhaiten näkemällä graafisessa ja visuaalisessa muodossa esitettyä tietoa (esim. kuvat, kaaviot, diagrammit, symbolit, ajatuskartat, videot).
- Auditiiviset (aural)oppilaat oppivat parhaiten kuuntelemalla äänimuodossa olevaa tietoa (esim. luennot, seminaarit, tarinat, keskustelut, äänitallenteet).
- Lukemista ja kirjoittamista (read/write) suosivat oppilaat oppivat parhaiten kirjallisessa muodossa olevien sanojen avulla (esim. kirjat, artikkelit, esseet, muistiinpanot, listat).
- Kinesteettiset (kinesthetic) oppilaat oppivat parhaiten moniaistisesti näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaistin avulla sekä kokemuksen kautta – itse tekemällä, liikkumalla ja kokeilemalla (esim. tieteelliset projektit, kokeet, demonstraatiot, simulaatiot, case-esimerkit).
Urbaani legenda
Oppimistyyleihin liittyvästä laajasta ja pitkäaikaisesta tutkimuksesta huolimatta erilaisten oppimistyylien olemassaoloa ja tunnistettavuutta ei ole kyetty kiistatta osoittamaan eikä niiden mukaisen opetuksen tehosta ole saatu luotettavaa näyttöä (Coffield ym., 2004). Vaikka on runsaasti näyttöä siitä, että yksilöillä on erilaisia tapoja vastaanottaa ja käsitellä tietoa, vain harvat tutkimukset ovat osoittaneet, että oppilas oppii parhaiten, jos häntä opetetaan hänen oppimistyylilleen sopivaksi katsotulla menetelmällä. Sitä vastoin tutkimuksissa on havaittu, että kaikenlaiset oppilaat hyötyvät enemmän yhden hyvän opetusstrategian käyttämisestä kuin opetuksen räätälöinnistä oppimistyylien perusteella. (Pashler ym., 2008; Willingham ym., 2014.)
Tieteellisten tutkimusten perusteella lopputulemana onkin, että oppimistyylit kuvaavat lähinnä oppimismieltymyksiä, mutta oppimismieltymykset eivät varsinaisesti paranna opiskelutehokkuutta (Knoll ym., 2017). Professori Markku Niemivirran mukaan ihmiset ovat monipuolisempia oppijoita, kuin mitä yleensä kuvitellaan ja oppimistyylit ovatkin yleinen pedagoginen harhaluulo. Hän toteaa, että jokaisella on mieltymyksiä ja totuttuja tapoja, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat yksilön oppimistehokkuuden kannalta parhaita. (Nygren, 2015.) Onkin tärkeää ymmärtää ero metakognitiivisten taitojen ja väitettyjen oppimistyylien välillä. Yksilö saattaa luoda toimivan oppimistrategian itselleen tiettyä tavoitetta varten, mutta se ei välttämättä tarkoita, että kyseinen tapa olisi hänen oppimisen kannaltaan paras tai luontainen.
Tulisiko oppimistyylit unohtaa?
Koska tämänhetkisen tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että oppimistyylit eivät varsinaisesti vaikuta oppimistehokkuuteen, herää kysymys siitä, millainen merkitys oppimistyyleillä on käytännön opetustyössä. Akateemisten tutkijoiden antamasta kritiikistä huolimatta oppimistyylit ovat vaikuttaneet koulutukseen suuresti (Pashler ym., 2009). Itse asiassa Newtonin ja Salvin (2020) suorittaman systemaattisen katsauksen mukaan enemmistö, jopa 89 %, opettajista eri puolilla maailmaa uskoo edelleen, että oppilas oppii paremmin oman oppimistyylinsä mukaisesti.
Miten sitten erilaisia oppimistyylejä tulisi hyödyntää opetustyössä? Oppimistyylien avulla voidaan syventää oppilaiden itsetuntemusta ja auttaa heitä ymmärtämään paremmin omia oppimismieltymyksiään (Husmann ym., 2019). Oppilaat voivat käyttää samanaikaisesti ja sekaisin erilaisia oppimistyylejä riippuen osittain omista mieltymyksistään ja siitä, mikä tyyli sopii parhaiten opittavaan asiaan ja tilanteeseen. Tärkeää onkin pohtia aina tapauskohtaisesti, millä tavalla opittavan asian oppiminen olisi mahdollisimman mielekästä ja motivoivaa sekä huomioida monipuolisesti erilaiset opetusmenetelmät ja oppimateriaalit opetuksen suunnittelussa.