Mikä on kirjallisuuskatsaus ja millaisia kirjallisuuskatsauksen muotoja tieteellisessä kontekstissa tunnistetaan ja millainen se on opinnäytetyön muotona?
Kirjallisuuskatsaus
Tässä kirjoituksessa viitaan tutkimusongelmalla aiheen tutkimisen mielekkyyden perusteluun ja ajattelen sen sisältävän täsmällisemmällä tasolla tutkimuskysymyksen tai useita tutkimuskysymyksiä, joihin haetaan vastauksia. Tutkimusta tehtäessä tutkimusongelma on hyvä kyetä ilmaisemaan kysymyksen muodossa, jotta tutkimuksen lähtökohtien tarkentaminen on mahdollista ja samalla edellytykset tarkistaa tutkimusta tehtäessä ja lopuksi, onko asetettuun kysymykseen kysymyksen kyetty vastaamaan tai kyetäänkö siihen vastaamaan. (Mykkänen 2006.) Tässä kirjoituksessani olen käyttänyt viittauksissani alkuperäisen kirjoittajan sanavalintaa.
Kirjallisuuskatsaus kuuluu lähtökohtaisesti kaikkeen tieteelliseen tutkimukseen eikä se ole siis millään tavalla erityinen tai erikoinen asia tässä kontekstissa. Käytännössä kirjallisuuskatsaus on tutkimusongelmaan liittyvän aiemman tutkimuksen ja kirjallisuuden kriittinen, tiivis erittely ja sen pohjalta tutkijan oman päämäärän ohjaamana tehty synteesi. Kirjallisuuskatsauksen tehtävänä on auttaa tutkimusta lukevaa aiheen ymmärtämisessä ja toisaalta osoittaa, miten tutkimus sijoittuu eli asemoituu alansa tutkimuskenttään. Toisin sanoen, kirjallisuuskatsauksen avulla osoitetaan lukijalle perustelu siitä, miksi esiteltävä uusi tutkimus on tärkeä ja millä tavoin se täydentää aiempia tutkimuksia. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2001, 240; Mannila 2013.)
Yleensä tutkimuksen käsikirjoitus etenee niin, että kirjallisuuskatsauksen jälkeen tutkimusongelmasta muodostetaan tarkennetut tutkimuskysymykset viimeistään tässä vaiheessa. Sitten seuraa tutkimuksen empiirinen osuus ja kirjallisuuskatsauksessa esitettyjä väitteitä testataan tutkimuskysymysten avulla ja ne analysoidaan tulososassa. Kun tutkimus tehdään kirjallisuuskatsauksena, on tavoitteena tehdä katsauksesta mahdollisimman laaja ja analysoida kattavasti tutkimusta, jota on aiheeseen liittyen tehty.
Kirjallisuuskatsausta voidaan käyttää myös tieteellisenä metodina ja usein kirjallisuuskatsaus toimiikin yliopistokontekstissa kandidaatintyönä ja gradussa aihetta lähestytään empiirisesti. Salminen (2011, 3) esittelee kirjallisuuden perusteella viisi keskeistä tavoitetta kirjallisuuskatsaukselle. Ensimmäinen ja kunnianhimoinen tavoite kirjallisuuskatsauksen kirjoittamiselle on kehittää olemassa olevaa teoriaa ja rakentaa sen rinnalle uutta teoriaa. Toisena tulokulmana voi olla nykyisen teorian arvioiminen. Kolmantena lähtökohtana on rakentaa kokonaiskuvaa tutkimuksen kohteesta ja mahdollisesti myös tunnistamaan ongelmia, joita liittyy tutkimuskohteeseen. Viidentenä näkökulmana on, että kirjallisuuskatsauksen avulla on mahdollisuus tarkastella ja kuvata jonkin teorian historiallista kehityskaarta. Tarkastelen tässä kirjoitelmassa lähemmin, mikä on kirjallisuuskatsaus ja millaisia kirjallisuuskatsauksen muotoja tieteellisessä kontekstissa tunnistetaan? Sivuan myös sitä, millainen se on opinnäytetyön muotona. Ensiksi tarkastelen tarkennetun, tutkimusongelmasta johdetun, tutkimuskysymyksen merkitystä kirjallisuuskatsauksessa, sen jälkeen käsittelen, kuinka kirjallisuuskatsaus kirjoitetaan ja sen jälkeen esittelen kirjallisuuskatsauksen kolme päätyyppiä ja lopuksi sivuan sen roolia opinnäytetyössä ja tutkijan tiedonhaun välineenä.
Kaikki lähtee tutkimuskysymyksestä
Lähtökohta kirjallisuuskatsaukselle on tutkimuskysymys. Se ei siis millään tavalla, tässä suhteessa, poikkea tutkimuksesta, jossa on tavoitteena kerätä myös empiirinen aineisto. Kuten Alkula, Pöntinen & Ylöstalo (2002, 15) muotoilevat, että teoreettinen viitekehys ja kysymyksenasettelu ohjaavat aineiston ja tutkimusmenetelmien valintaa. Käytännössä useimpia asioita (tutkimuskohteita) voidaan tutkia hyvin erilaisin menetelmin, tutkimuskysymyksen muotoilu ohjaa lähestymisnäkökulmaa.
Tutkimuskysymyksen merkittävää roolia ei välttämättä aina hahmoteta, etenkään kun ollaan tekemässä ensimmäistä tutkimusta. Sen puuttuminen tai epäselvyys on kuitenkin iso asia.
Mikäli tutkimuskysymystä ei ole selkeästi muotoiltu tai se puuttuu, kaikki se mitä tutkimukseen kirjoitat, on yhdentekevää.
Luit aivan oikein, täysin yhdentekevää. Se on täysin yhdentekevää, riippumatta siitä, kuinka hyvää asiaproosaa kirjoitat, sillä silloin on kyse ainoastaan hyvästä asiaproosasta ei tutkimuksesta. Hyvällä asiaproosallakin on kuitenkin otsikko, joka kuvaa sisältöä. Jos näin ei ole, hyvä asiaproosa muuttuu listaksi yksityiskohtia, joiden liittymistä toisiinsa voi olla haastavaa hahmottaa.
Mikäli kirjoitelmassa, jonka tarkoitus on olla tutkimus, ei ole tutkimuskysymystä, ohjaaja ei kykene ohjaamaan tutkimusta. Tutkimuskysymyksen puuttuminen, on siis erittäin merkittävä asia. Ohjaaja ei kykene arvioimaan, onko kirjoitettu teksti relevanttia tutkimuksen tavoitteen eli päämäärän kanssa. Voinee käyttää sellaista metaforaa, että tutkimuskysymys on vähän kuin osoite. Ilman sitä ei osata mennä kohti tavoiteltua määränpäätä. Mielikuvat eivät johda perille. Tieteellisemmin ilmaistuna tutkimuksella täytyy olla tarkoitus. Päämäärä. Tavoite. Tutkimuksella täytyy olla myös yleisö, se joukko, joka tarvitsee tutkimusta tai joka on siitä potentiaalisesti kiinnostunut. (Alkula ym. 2002, 26.)
Kuinka kirjallisuuskatsaus kirjoitetaan?
Viisi neuvoa kirjallisuuskatsauksen tekemiseen löytyvät esimerkiksi McCombesin (2019) tekstistä. Ensimmäinen neuvo on hakea asiaankuuluvaa kirjallisuutta. Asiankuuluva kirjallisuus perustuu käytännössä tutkimuskysymykseen (Hirsjärvi ym. 2001, 108). Toisena neuvona on arvioida lähteet. Tällä tarkoitetaan niiden tieteellisen painoarvon, luotettavuuden arviointia. Kolmas neuvo liittyy teemojen, keskustelujen ja aukkojen tunnistamiseen. Mitkä teemat ovat tärkeitä aiheeseen liittyen juuri nyt? Millaista käytävä keskustelu on? Mitä asioita siinä korostuu ja toisaalta millaisista asioista ei vielä keskustella? (Hirsjärvi ym. 2001, 108─109.) Neljäntenä esitetään kirjallisuuskatsauksen rakenne ja viidenneksi kirjoitetaan kirjallisuuskatsaus. (McCombes 2019.)
Kirjallisuuskatsauksen laatiminen on työntäyteistä. Kirjoittaja etsii ja lukee huomattavan määrän aineistoa ja suhteuttaa kriittisesti lukemaansa tutkimuskysymykseensä. Luettujen tekstien hylkäämisprosentti on suuri. Tämä saattaa hämmentää ensimmäistä tutkimusta tekevää oppiskelijaa. Kirjallisuuskatsauksessa tutkija pyrkii osoittamaan käyttämänsä kirjallisuuden näkemyserot, ristiriitaisuudet ja puutteet. Jotta tutkija kykenee käytännössä seulomaan kirjallisuuskatsaukseen asianmukaisen ja tutkimusaiheeseen liittyvän kirjallisuuden, on edellytyksenä se, että hän tuntee aiheen hyvin ja kykenee tekemään tärkeimmistä kirjallisuuslähteistä kiinteyttävän synteesin. (Hirsjärvi ym. 109.)
Yksi malli kirjallisuuskatsauksen tekemiseen mind map-menetelmällä löytyy esimerkiksi Robertsilta (2011). Menetelmän avulla voidaan tehdä helposti näkyväksi avainsanat ja niihin liittyvät teemat. Kun kirjallisuuskatsauksen rakenne hahmottuu visuaalisesti, on sitä todennäköisesti helpompi työstää.
Kirjallisuuskatsauksen päätyypit
Salminen (2011, 6─15) esittelee kirjallisuuskatsauksen kolme päätyyppiä, jotka ovat kuvaileva kirjallisuuskatsaus, systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi, joka jakautuu kahteen kategoriaan kvalitatiiviseen meta-analyysi ja kvantitatiiviseen meta-analyysiin. Opinnäytetyön lajityyppi näyttäisi olevan näistä edellä esitetyistä systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jota Salminen (2011, 16-21) esittelee tarkemmin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen rakenteen ja sisällön luvussa kolme. Kun kirjallisuuskatsausta aloitetaan, kiinnitetään huomio muutamiin pääkohtiin.
Salmisen (2011, 6) esittämässä kuviossa on esitetty kirjallisuuskatsausten tyypittely.
Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Kun kirjallisuuskatsausta lähdetään kirjoittamaan, kaikki lähtee jälleen kerran tutkimusongelmasta (Salminen teoksessaan käyttämä termi), joten ensimmäisenä tehtävänä on varsinaisen tutkimusongelman määrittely. Kun tutkimusongelma on määritelty, sen jälkeen täsmennetään hakutermit ja valitaan aikaväli, jonka sisällä katsaus tehdään. Sen jälkeen rajaudutaan siihen doktriiniin, jonka piiristä tutkimukset valitaan ja lopuksi analysoidaan tutkimusaineisto ja niiden laatu sekä tehdään kuvaileva tulosten synteesi. (Salminen 2011, 16.)
Tiivistetysti kirjallisuuskatsauksessa vastataan selkeään kysymykseen, toiseksi vähennetään tutkimusten valintaan ja sisällyttämiseen liittyvää harhaa, kolmanneksi arvioidaan valittujen tutkimusten laatua ja neljänneksi keskitytään referoimaan tutkimuksia objektiivisesti (Salminen 2011, 9).
Kuvaileva kirjallisuuskatsaus voidaan tiivistää niin, että se on traditionaalinen kirjallisuuskatsaus. Se on yleisin kirjallisuuskatsauksen perustyyppi, joka
- toimii itsenäisenä metodina tutkimusta tehtäessä ja tarjoaa uusia tutkittavia ilmiöitä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen pohjalle.
- Siinä ei ole tiukkoja tarkkoja sääntöjä.
- Pyrkimys on kuvata ilmiön ominaisuuksia laaja-alaisesti.
- Se on lähtökohtaisesti väljempi kuin systemaattinen kirjallisuuskatsaus tai meta-analyysi. (Salminen 2011, 6.)
Kuvaileva kirjallisuuskatsaus voidaan jakaa kahteen pääluokkaan narratiiviseen ja integroivaan kirjallisuuskatsaukseen. Narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa pyritään siihen, että ilmiöstä saadaan mahdollisimman laaja-alainen kokonaiskuva tai siinä kuvaillaan aiheen historiaa ja kehityskulkua. (Salminen 2011, 7.) Vastaavasti integroivassa kirjallisuuskatsauksessa pyritään ilmiön mahdollisimman monipuoliseen kuvaamiseen. Se ei juurikaan eroa systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta muuten kuin, että siinä on väljempi mahdollisuus tiedon käsittelemiseen. Toisin sanoen systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa kysymyksenasettelu rajaa käsiteltävän aineiston valikoivimmin kuin integroiva katsaus, jossa on mahdollista ottaa mukaan kaikki erilaisilla metodeilla tehdyt tutkimukset. Suurin ero integroivan ja narratiivisen katsauksen välillä on se, että integroivaan kirjallisuuskatsaukseen kuuluu lähtökohtaisesti aina kriittinen tarkastelu. (Salminen 2011, 8.)
Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tiivistelmä valitun aihepiirin tutkimusten olennaisesta sisällöstä. Tavoitteena on kartoittaa käytyä keskustelua ja seuloa aineistosta tieteellisten tulosten kannalta merkityksellisiä ja mielenkiintoisia tutkimuksia. Käytännössä, tehdessään systemaattista kirjallisuuskatsausta, tutkija käy läpi huomattavan määrän tutkimusta, jonka hän pyrkii asettamaan niin tutkimuksen kuin historiallisen että oman tieteenalansa kontekstiin. Tutkija saa tästä vahvan selkänojan omalle työlleen ja pystyy siten perustelemaan oman työnsä merkityksen kontekstissaan. (Salminen 2011, 9.)
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla voidaan testata tehokkaasti hypoteeseja, esittää tulokset tiiviisti ja toisaalta arvioida saatujen tulosten johdonmukaisuutta. Systemaattisen kirjallisuuskasauksen avulla voidaan löytää myös puutteita aiemmista tutkimuksista ja näin siis löytää osa-alueita, joita on perusteltua tarkastella tarkemmin. Kuten myös Salminen toteaa, ei laaja-alaisuus ole yksiselitteisesti ja itsestään selvästi perusarvo, sillä mikäli tehdyt lähdevalinnat ovat yksipuolisia, ei auta, vaikka työ olisi laaja. Se jää tällaisissa tapauksissa kuitenkin tieteelliseltä tulokulmaltaan suppeaksi ja kritiikittömäksi. (Salminen 2011, 9.)
Salminen (2011, 11) esittelee kuviossa 2 kirjallisuuskatsauksen vaiheittain. Kyseessä on Flinckin malli. Mallissa lähdetään liikkeelle tutkimuskysymyksestä, joka määritellään ennen työhön ryhtymistä. Tutkimuskysymyksen perusteella lähdetään etsimään kirjallisuutta tietokannoista. (Salminen 2011, 10.)
Luotettavia tietokantoja ovat oman korkeakoulun tiedekirjaston lisäksi löydettävissä erilaista tietokannoista ja myös internetistä. McCombes (2019) listaa kirjoituksessaan muun muassa seuraavat keskeiset tiedonhakemiseen liittyvät sivustot ja tietokannat. Tällaisia ovat muun muassa:
- Oman tiedekirjaston tarjoamat palvelut
- Google Scholar (Googlen hakukone, joka keskittyy akateemiseen aineistoon)
- JSTOR
- EBSCO
- Project Muse (humanistiset tieteet ja sosiaaliala)
- Medline (biotieteet ja lääketiede)
- EconLit (taloustieteet)
- Inspec (fysiikka, tekniikka ja tietotekniikka).
Hakutermien valinta, avainsanat, ovat luonnollisesti olennainen osa kokonaisuutta, kun tietoa lähdetään etsimään ja niin edelleen.
Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa pyritään siihen, että työ tehdään perusteellisesti ja huolellisesti. Tutkimukset käydään läpi noudattaen katsaukselle asetettuja kriteerejä ja kun metodia käytetään huolellisesti, se tuo samalla uskottavuutta tutkimukselle. Samalla pyritään varmistamaan se, että tutkimuksen perustaksi kootut lähteet täyttävät vaatimuksen keskinäisestä loogisuudesta, siten etteivät lähdeaineistot ole vieraita toisilleen. (Salminen 2011, 11.)
Meta-analyysi
Kolmantena kirjallisuuskatsauksen tyyppinä on meta-analyysi, jossa voidaan erotella jo edellä mainitut kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen meta-analyysi (Salminen 2011,12). Metodina laadullinen metasynteesi on varsin nuori. Se on syntynyt vasta 1980-luvulla. Käytännössä laadullinen metasynteesi on hyvin lähellä systemaattista kirjallisuuskatsausta. Se kuuluu hermeneuttiseen lähestymistapaan, jossa pyritään ymmärtämään ja selittämään tutkittavaa ilmiötä. Kun tutkija tekee metasynteesiä, on tavoitteena yhdistää samaa aihetta tarkastelevat tutkimukset. Vakuuttavaa kokonaiskuvaa rakennetaan siis siten, että tarkastellaan aiempien tutkimusten yhtäläisyyksiä ja eroja tutkimusten nyansseista, olettamuksista ja tekstimiljöistä. Synteesin tekijä pyrkii siis tulkitsemaan alkuperäisiä tulkintoja/tutkimustuloksia.
Salminen (2011, 12) listaa yhtymäkohdat, joista metasynteesi ammennetaan. Hänen listallaan ovat muun muassa narratiivinen katsaus, meta-etnografia, grounded theory ja sisällönanalyysi. Sisällönanalyysi on näistä luetelluista, oman näkemykseni mukaan ainut, johon aloitteleva tutkija, ensimmäisiä harjoitustutkimuksia tehdessään, voi kohtuudella tarttua. Muut ovat kokeneen tutkijan työkaluja. Silloinkin epäonnistumisen mahdollisuus on suhteellisen merkittävä. Esimerkiksi grounded theory saattaa houkutella vapaudellaan, mutta niin kuin yleensä, kaikkeen vapauteen liittyy aina pääsääntöisesti vastuu. Kun ei vielä aivan tarkasti edes hahmota, mitä tutkimus on ja millaisia vaiheita siihen liittyy ja mitä siinä pitäisi tehdä, tulee välttää sellaisia menetelmiä, jotka lisäävät epäonnistumisen ja harhapolulle joutumisen mahdollisuutta.
Salminen (2011, 12─13) kirjoittaa metasynteesin etenemisestä näin:
”Metasynteesi etenee Walshin ja Downen mukaan (2004: 206–209) seuraavasti:
- aihealueen rajaaminen, kuten tutkimuskysymys/ongelma ja tavoitteet,
- relevanttien tekstien löytäminen, kuten aineiston laaja-alainen haku,
- päätös siitä, mitä otetaan mukaan,
- tutkimusten arviointi,
- analyyttinen tekniikka, kuten vertailu/kontrastiharjoitteet (yhtäläisyyksien ja erojen etsiminen) ja ns. vastavuoroinen käännös,
- synteesi.
Metasynteesissä valittuja tekstejä luetaan huolella ja niistä nostetaan esiin avain-metaforia, fraaseja, ideoita ja käsitteitä, joita vertaillaan keskenään. Ryhmittelyn avulla käsitteistöä tiivistetään entistä tiukempaan nippuun. Pyrkimyksenä on vertailun avulla saada aikaan käsiteluokitteluja sekä löytää tutkimusten tuloksista tarvittavaa yhtenäisyyttä.”
Käytännössä meta-analyysistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä kvantitatiivista meta-analyysiä, joka on metodisesti tarkasteltuna vaativin kirjallisuuskatsauksen tyyppi. Siinä yhdistetään kvantitatiivisia tutkimuksia, yleistäen niitä tilastotieteen menetelmin. Toisin sanoen päätelmiä tehdään olemassa olevan tutkimuksen olennaisesta sisällöstä ja samalla yhdenmukaistetaan tutkimustuloksia. Johtoajatus on eri menetelmien toteutettujen perustutkimuksen tulosten kvantitatiivinen synteesi. Kun useita tutkimuksia yhdistetään toisiinsa, voidaan niistä havaittu suunta todeta tilastollisesti merkitseväksi. Meta-analyysin vahvuus onkin se, että suuresta aineistosta kyetään tuottamaan numeerisia tuloksia. Voitaneen todeta, että tämä metodi on parhaimmillaan sellaisissa tilanteissa, joissa on olemassa määrällisesti paljon tutkimusta, mutta tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia. Se kuinka käyttökelpoinen meta-analyysi käytännössä on, on riippuvainen käytettävästä aineistosta. Aineisto tulisikin valita siten, että vain erittäin korkeatasoiset tutkimukset otetaan mukaan tarkasteluun. Jotta meta-analyysin tekeminen onnistuu, tekijän tulee olla vahva osaaja tilastotieteellisessä lähestymistavassa. (Salminen 2011, 14.)
Tutkijoiden suosiossa
Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tutkijoiden suosiossa. Esimerkkejä systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta löytyy. Esimerkiksi Lampinen, Viitanen & Konu (2013) ovat lähestyneet systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin yhteisöllisyyttä työelämässä. He asettivat työlleen kaksi tutkimustehtävää. Ensimmäisenä tutkimustehtävänä oli Katsauksen tutkimustehtävät ovat seuraavat: Miten yhteisöllisyyden ilmenemistä työelämässä on tutkittu? ja toisena tutkimustehtävänä oli: Miten työelämän yhteisöllisyys näyttäytyy ole-massa olevan tutkimuksen valossa? (Lampinen, Viitanen & Konu 2013, 72.)
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin voidaan myös helposti saada kokonaiskuva siitä, tutkimuskentällä tapahtuu ja millaista tukimusta on tehty, kuten esimerkiksi Kyngäs, Elo, Pölkki, Kääriäinen, & Kanste (2011) ovat tehneet
Kuinka kirjallisuuskatsaukseen tulisi suhtautua? Allekirjoitan Salmisen (2011, 39) näkemyksen siitä, että kirjallisuuskatsaus on itsenäinen metodi ja tutkimustekniikka. Aivan kuten Salminenkin toteaa, on sillä kaksi erilaista roolia tutkimuksessa. Se on ensisijaisesti tutkimuksen johdanto-osaan kuuluva katsaus, jossa tarkastellaan aiemmin tehtyä tutkimusta ja tästä näkökulmasta se on tutkimuksen apumenetelmä. Hyvin usein kirjallisuuskatsaus koetaan pakkopullana, jota ohjaaja vaatii ja johon ohjaaja ei ole koskaan tyytyväinen. Katsaukseen jää puutteita, jotka saavat ohjaajan hikoamaan ja toivomaan, että kukaan ei lukisi koskaan kyseistä tuotosta, kun taas työn tekijällä saattaa olla asiasta hyvinkin erilainen käsitys. Kaksi erilaista tutkimusta on usein riittävän paljon, vaikka jostakin syystä ohjaaja ei sitä näytäkään käsittävän.
Sitten ovat ne tapaukset, jotka toteuttavat tutkimuksen kokonaan kirjallisuuskatsauksena. Menetelmälliset vaatimukset ovat korkeammat ja tehtävä on usein huomattavan työläs, koska aineistoa tulee kerätä laajasti ja kattavasti. Kirjallisuuskatsaus tulisikin ymmärtää ”tutkimuksen tutkimuksena”, kuten Salminen (2011, 39) huomauttaa. Hän näkee, että kirjallisuuskatsausta voisi perustellusti kutsua tutkimuskirjallisuuden meta-analyysiksi (research literature meta analysis). Näin metodin luonne saisi hieman enemmän oikeutta. Niissä tapauksissa, joissa tutkimusta lähdetään toteuttamaan pelkästään kirjallisuuskatsauksen keinoin, tulisi tekijällä olla täysin selvillä, mistä on tarkalleen ottaen kyse ja mitä tällainen urakka käytännössä vaatii.
