Lastensuojelu on kenttä, jossa onnistuminen mitataan pienissä, mutta merkityksellisissä askelissa kohti lapsen parempaa tulevaisuutta. Tämä työ ei kuitenkaan onnistu ilman syvällistä ymmärrystä lasten käyttäytymisen juurisyistä. Haastava käytös ei ole ”huonoa käytöstä,” vaan usein seurausta lapsen kokemasta traumasta ja turvattomuudesta. Traumainformoidussa lähestymistavassa keskeistä on ymmärtää trauman vaikutukset ja sopeuttaa oma toiminta sen mukaisesti. (Bartlett & Rushovich, 2018.)
Liian pitkään lastensuojelussa on käytetty autoritäärisiä kasvatusmenetelmiä, jotka korostavat kurinpitoa ja kontrollia. Vaikka tiedämme jo, ettei tällainen lähestymistapa auta traumatisoitunutta lasta – päinvastoin, se voi pahentaa tilannetta. (Bartlett & Rushovich, 2018.) On aika rakentaa lastensuojelusta turvallinen ja kehitystä tukeva ympäristö. Miten? Vastaus löytyy traumainformoidusta työotteesta, joka vaatii tunnetaitoja, itsetuntemusta ja rohkeutta tarkastella omaa toimintaa kriittisesti (Barto ym., 2018).
Mikä tekee lastensuojelutyöstä todella ammattitaitoista?
Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan nostaa esille viisi keskeistä kehitysaluetta. Näiden avulla voidaan parantaa lastensuojelun laatua ja tukea lapsia heidän matkallaan. Traumainformoitu lähestymistapa tukee lastensuojelun arjen haasteiden ratkaisemista, mutta se on hyödyllinen kaikille lapsille, riippumatta taustasta, iästä, sukupuolesta tai muista tekijöistä. Sen tulisi olla keskiössä kaikessa sosiaalialan toiminnassa ja kohtaamisissa. Tämä lähestymistapa olisi tärkeää sisällyttää entistä vahvemmin sosiaalialan koulutuksiin ja tarjota lisäkoulutuksena nykyisille työntekijöille, jotta ammattilaiset voisivat soveltaa traumainformoitua lähestymistapaa käytännössä ja vastata lastensuojelun arjen haasteisiin entistä tehokkaammin.
- Tunnetaitojen kehittäminen
Ammattilaisen kyky kohdata lapsen tunnekuohut rauhallisesti ja empaattisesti on kaiken perusta. Tämä ei ole itsestäänselvyys – se vaatii koulutusta ja harjoittelua. Miten säilytät oman rauhallisuutesi, kun lapsi raivoaa? Kuinka reagoit rakentavasti tilanteessa, joka nostaa omat tunteesi pintaan? Näihin kysymyksiin vastaaminen vaatii systemaattista tunnetaitojen kehittämistä.
- Omien traumojen käsittely
Ammattilainen ei voi ohjata lasta turvallisuuteen, jos hän ei ole kohdannut omia kipukohtiaan. Työntekijöille tulisi tarjota mahdollisuus käsitellä omia kokemuksiaan vertaistuen tai ammatillisen ohjauksen avulla. Tämä varmistaa, että työntekijöiden omat tunteet eivät siirry haitallisesti työtilanteisiin. Olemme kuitenkin inhimillisiä olentoja, ja joskus toimimme väärin. Pitäisi olla itsestään selvää, että tällaisissa tilanteissa myös aikuinen osaa pyytää anteeksi lapselta. Tämän anteeksi pyytämisen kulttuurin vahvistaminen olisi tärkeä askel kohti turvallisempaa, arvostavampaa ja avoimempaa vuorovaikutusta.
- Käytännönläheiset työkalut
Pelkkä teoriatieto ei riitä. Työntekijöiden tulee harjoitella vaikeiden tilanteiden kohtaamista käytännössä esimerkiksi roolipeleillä, tapausanalyyseillä ja simulaatioilla. Näin he oppivat soveltamaan traumainformoitua lähestymistapaa arjen haasteisiin.
- Itsetuntemus ja resilienssi
Lastensuojelutyö on henkisesti kuormittavaa, ja siksi ammattilaisten tulee oppia pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan. Mindfulness, stressinhallinta ja palautumisen tukeminen ovat tärkeitä työkaluja, jotka auttavat jaksamaan pitkäkestoisessa työssä
- Jatkuva tuki ja mentorointi
Muutos ei tapahdu hetkessä, eikä kukaan voi tehdä tätä työtä yksin. Siksi työntekijöille tulisi tarjota jatkuvaa tukea ja ohjausta mentoroinnin sekä vertaistuen muodossa. Tämä ei ole pelkkä lisäetu, vaan välttämättömyys, jotta ammattilaiset voivat kehittää osaamistaan ja tukea toisiaan haastavissa tilanteissa.
Empatian voima: tie turvallisiin kiintymyssuhteisiin
Traumainformoitu työote ei ole vain trendikäs termi – se on tieteellisesti todistettu lähestymistapa, joka auttaa lasta rakentamaan luottamusta ja oppimaan tunteidensa säätelyä (Barto ym., 2018). Kun aikuinen asettaa rajat myötätuntoisesti ja kohtaa lapsen tunnekuohut empaattisesti, lapsi oppii, että maailma on turvallinen paikka (Sinkkonen, 2015).
Turvalliset kiintymyssuhteet ovat erityisen tärkeitä lastensuojelun perhehoidossa. Sijoitetut lapset kantavat mukanaan usein traumaattisia kokemuksia, jotka vaikuttavat heidän tapaansa kiintyä ja luottaa muihin ihmisiin (Hughes, 2011). Lastensuojelun koulutuksessa ei voi keskittyä vain ”kasvatusmenetelmiin,” vaan täytyy myös oppia, miten voi olla emotionaalisesti läsnä ja antaa emotionaalista turvaa lapsille (Hughes, 2015).
Lapsilla on oikeus ”käyttäytyä huonosti” – ammattilaisilla ei
Lastensuojelutyön ytimessä on yksinkertainen totuus: lapsilla on oikeus kasvaa ja oppia, siihen kuuluu myös virheiden tekeminen ja niiden salliminen. Ammattilaisilla on vastuu luoda siihen mahdollisuudet empaattisesti ja turvallisesti. Tämä ei ole aina helppoa, mutta juuri siksi tarvitsemme enemmän koulutusta ja rohkeutta muuttaa vakiintuneita toimintatapoja (Eriksson & Korhonen, 2022).
Traumainformoitu työote ei ole vain toimintamalli – se on asenne ja sitoumus ymmärtää, että jokaisella lapsella on oikeus tulla kohdatuksi (Dozier ym., 2015). Yhdessä voimme luoda lastensuojelusta paikan, jossa lapset saavat mahdollisuuden toipua, voimaantua ja alkaa loistaa omassa elämässään.
