Lotta-Svärd -yhdistys perustettiin maaliskuun 22.-23. päivinä 1921. Vapaaehtoista naisten maanpuolustustyötä tehtiin kuitenkin monilla paikkakunnilla jo aikaisemmin. Maailman suurimmasta naisten vapaaehtoisesta maanpuolustusjärjestöstä kasvoi tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Vuonna 1921-44 toimineessa järjestössä oli jäseniä enimmillään jopa 240 000, joista 50 000 oli 8-16-vuotiaita pikkulottia. (Luukkanen ym. 2002.) Monen järjestön ja yhdistyksen tavoin myös lottajärjestö määrättiin lakkautettavaksi vuonna 1944 Moskovan välirauhassa. Viisaat lotat osasivat ennakoida tämän ja perustivat avustus- ja huoltotyötä turvaamaan Suomen Naisten Huoltosäätiön ja Työmaahuolto ry:n. Vuodesta 2004 nimi on ollut Lotta Svärd Säätiö. Tätä lottatyön juhlavuotta vietetään teemalla ”100 vuotta yhteiskuntavastuuta”. (Lotta Svärd Säätiö 2021.)
Vaasassa järjestettiin valtakunnalliset Lottapäivät vuonna 1928. Vaasan kaupungintalo täyttyi lotista. (Pirhonen 1988, 128.)
Erityisen merkittäväksi lottien työpanos tuli toisen maailmansodan aikana. Jatkosodan aikana komennuksella oli jopa 90 000-95 000 lottaa, lisäksi kotirintamalla toimi yli 150 000 lottaa, joista pikkulottia oli 50 000. Järjestö jakaantuu toiminnassaan neljään jaostoon: lääkintä, muonitus-, varus- sekä keräys- ja kansliajaostoon. Lotat käyttivät harmaata lottapukua ja antoivat lottavalan. (Lotta Svärd Säätiö 2021.)
Koulutus- ja valistustoiminta oli merkittävää lottien toimintaa sekä lottien että siviiliväen keskuudessa. Lääkintäkursseja, ensiapukursseja ja sidontaharjoituksia järjestettiin sekä sairaanhoito- ja sidetarpeita valmistettiin ja pakattiin monissa lottakeskuksissa. Lääkintäjaoston lotista noin 7000 oli kenttä- ja sotasairaaloissa. Avustavissa tehtävissä olevien lottien tehtäviin kuului mm. haavoittuneiden potilaiden vaatteiden pesu ja korjaus. Lääkintälotat, jotka olivat joukkosidontapaikoilla rintaman välittömässä läheisyydessä, joutuivat kokemaan kovien taisteluiden aikana lääkäreiden rinnalla sodan kovimman luonteen. Erityistehtävä oli verilotilla, jotka kuljettivat luovutettua verta sinne, missä sitä tarvittiin. Tehtävä vaati tarkkuutta, sillä kallis lasti oli säilytettävä määrätyssä lämpötilassa ja se oli saatava nopeasti perille. (Seila 1972, 146.)
Sodan aikana haavoittuneita kuljetettiin junilla sotasairaaloihin. Sairaalavaunuina käytettiin tavallisia pitkiä kolmannen luokan päivävaunuja, joiden penkit jatkettiin jakkaralla vuoteen pituiseksi. (Luukkonen ym. 2002, 105.)
Ehkäpä raskaimman osan kantoivat ne lotat, jotka laittoivat sankarivainajat arkkuun. Lääkintälotat ompelivat myös arkkuvaatteet (Seila 1972, 146).
Muonituslottia toimi sotatoimialueella ja kotirintamalla noin 35 000. Talvisodan alkaessa muonituslotat huolehtivat ylempien esikuntien muonituksesta, kotialueiden huoltolaitosten, varikkojen, kenttäsairaaloiden, kenttäsairaalaosastojen, sairaala- ja sairasjunien sekä linnoitusjoukkojen muonituksesta. He leipoivat talvisodan alussa leipiä rintamalle jopa 103 000 kilon päivävauhdilla. (Kiiski 2019.)
8 000 varuslotasta sotatoimialueella oli yli 3 500 ja kotialueella yli 14 000. Varuslotat osallistuivat sotilaiden vaatetustilanteen parantamiseen ja niiden huoltoon. Tätä työtä varten perustettiin työtupia ja pesuloita. Varustusjaosto vastasi myös vaatteiden keräämisen organisoinnista. Erikoiskoulutuksen tehtäviinsä saivat muun muassa ilmavalvonta- ja viestintälotat. (Kiiski 2019.)
Korvaamattoman arvokas naisten vapaaehtoinen toiminta
Saamme olla paljosta kiitollisia niille 240 000 lottajärjestöön kuuluneelle naiselle, jotka tekivät korvaamattoman arvokasta työtä isänmaamme pelastamiseksi Suomen sotavuosina. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman systemaattista koulutusta, organisoitumista ja ”lottahenkeä”. Lottien 100-vuotisjuhlavuoden suojelijaksi on lupautunut tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio. ”Vaadi aina enin itseltäsi. Muista menneiden sukupolvien työ. Ole hyvä!” Näillä lottajärjestön kultaisilla sanoilla rouva Haukio evästää juhlavuotta. (Lotta Svärd Säätiö 2021.)
Mistä Lottien nimi on peräisin?
Lotta-järjestö sai nimensä J.L. Runebergin runosta Lotta Svärd. Perimätiedon mukaan Lotta Svärd oli Brita Johanna Granlund, joka syntyi Kokkolassa 6.12.1782. 18-vuotiaana hän solmi avioliiton lippumies Abraham Ahlbäckin kanssa ja muutti Pyhäjoelle, missä hänen miehensä joukko-osasto sijaitsi. Kun sota syttyi 1808 (Suomen sota), oli lippumiehen lähdettävä liikkeelle, mutta kuten runo kertoo: ”ja Svärd kun lähtöhön käskettiin, hän lottansa vei mukanaan”. Brita liittyi joukkoihin kenttäkaupustelijana. Viimeinen taistelupaikka, missä matami Ahlbäckin sanotaan olleen mukana kenttäpuoteineen, oli Oravainen. Siellä kärsityn tappion jälkeen hän seurasi peräytyvää armeijaa kotiseudulleen Pyhäjoelle. Vuonna 1822 Ahlbäckin perhe muutti takaisin Kokkolaan, missä Brita tuli tunnetuksi sairaiden ja kärsivien hoitajana. (Pirhonen 1988, 118.)
Hyväntuulisuutta ja avuliaisuutta arvostetaan ikiaikaisesti avustus- ja hoitotyössä. Runebergin sanoja lainataksemme ”alkuperäisestä” lotasta:
” Niin helmipä oli tuo eukkonen,
J.L. Runeberg
Ja helmipä kalliskin,
Jos sietikin naurua hiukkasen
Toki arvoa runsaammin”.
Hilkka Korpi, yliopettaja Vaasan ammattikorkeakoulu
Antti Korpi, juristi, Vaasan sairaanhoitopiiri
Maija Korpi, eläk. lehtori, Lapuan lukio
